Onko vanhoillisten mielestä hedelmöitynyt - vaikkapa noin viikon vanha - munasolu "oikein uskomassa"? Vai alkaako sikiö olla "oikein uskomassa" vasta synnyttyään?
Ajattelette että vauva on "oikein uskomassa" ja että hedelmöitynyt munasolu on ihminen.
Ajattelette myös että jos tämä ihminen ei lakkaa olemasta "oikein uskomassa" niin hän pelastuu.
Siis jos 90 vuotias on edelleen samassa uskossa kuin hän oli viikon vanhana munasoluna niin hän pelastuu.
Näinkö se menee?
Ajattelette että vauva on "oikein uskomassa" ja että hedelmöitynyt munasolu on ihminen.
Ajattelette myös että jos tämä ihminen ei lakkaa olemasta "oikein uskomassa" niin hän pelastuu.
Siis jos 90 vuotias on edelleen samassa uskossa kuin hän oli viikon vanhana munasoluna niin hän pelastuu.
Näinkö se menee?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...että jos tämä ihminen on KUOLLESSAAN, vaikkapa 90 vuotiaana samassa uskossa niin pelastuu.
Hmmm.. Sanotaanhan niinkin, ettei munasoluja sais mennä hukkaan, eikä spermaakaan.
Jos siis ollaan rakastelematta tieten tahtoin niin, ettei munasolu pääse hedelmöitymään, niin sekin on joittenkin mielestä väärin, siis syntiä.
On eettinen kysymys, missä vaiheessa hedelmöitetty munasolu on Jumalan lapsi. Ilmeisesti heti, kun on saanut siittiön itseensä.
Se olis kans mukava tietää, miten Jumala puuttuu tapahtumien kulkuun, jos hän ei vaikkapa halua suoda jollekkin parille muutamaan vuoteen yhtään lasta.
Ja sillehän Jumala ei voi mitään, jos aviopari ei munasolua halua hedelmöittää.
Nämä nyt menee saivarteluksi, mutta ajatusleikkinä ihan mukavia.
Ja missä vaiheessa Jumala sitten istuttaa kuolemattoman sielun munasoluun ja onko se sielu ollut sitten muualla aikaisemmin.
Vähän niinkuin Intian uskonnossa, jossa sielu siirtyy uuteen siköön entisen ruumiin kuollessa.
No niihän mekin uskotaan, että sielu irtoaa kuoleman hetkellä ruumiista pois, mutta missä se luuraa sen jälkeen. Raamatun mukaan se ei kuitenkaan mene mihinkään taivaaseen, koska mitään taivasta ei vielä edes ole, eikä helvettiäkään.
En ole Jehovan Todistaja, vaikka näin fundeeraankin.
Minä luulen, ettei näihin kysymyksiin ole olemassa vastauksia, ainakaan meillä vanhoillisilla.
Jehovalaisilla kyllä olis, mutta emmehän me halua uskoa mihinkään Jehovalaiseen raamattutietämykseen, vaikka se on heillä tosi vahva.
..vai on Jehovan todistajilla vahva Raamattutietämys? Miksi se ei ole yhtä vahva vanhoillislestadiolaisilla?
Siihen en osaa vastata muuta kuin.
Jehovan usko, niinkuin monet muutkin suomessa vaikuttavat hengellisyydet ovat lähtöisin amerikasta, mutta lestadiolaisperäiset herätysliikkeet näiltä omilta kotikonnuiltamme.
Lestadius oppi ei perustukkaan mihinkään suureen teoreettiseen raamatuntietämykseen, vaan se painottuu parannuksen tekoon ja syntien anteeksiantamukseen.
Se on katsottu niin tärkeäksi, että se voittaa kaikki muut opilliset kysymykset.
Jehovilla ja muilla amerikoista tulleilla uskonnoilla on paljon tietämystä, mutta niitä ei haluta kuunnellakkaan.
Kun uskotaan, että Pyhä-Henki vaikuttaa vain meidän joukossamme, on kaikkien muiden raamattutieto vain suurta hengellistä pimeyttä.
Ja eikä sitä puolta pysty vaihtamaan, vaikka näkiskin olevan joissakin kohdin oman uskon kyseenalaista. Omassa mielesään voi olla mitä mieltä tahtoo, mutta maassa maan tavalla tai maasta pois.
Paljon on acimilla kysyttävää. Täältäkö sinä sen oman elämäsi luulet löytäväsi? Munasolu ei ole ihminen, mutta ei se solu ole vielä syntiä tehnyt, vaikka olisi miten tahansa (väkisin, koeputkessa, hormonihoidolla yms.) hedelmöitynyt.
Psalmi 22:11 Biblian mukaan, että kohdussa Jumala on jo tiennyt ihmisen "Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta,Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta" Yhtään ihmistä ei tänne synny ilman Jumalan tietoa ja tahtoa.
Muistaakseni periytyy jo Aatamilta ja Eevalta
syntymätönkin on sen alla!
...yhtään ihmistä ei tänne j ä ä s y n t y m ä t t ä ilman Jumalan tietoa ja tahtoa.
Varmasti siellä kohdussa ja synnyttyään on oikein uskomassa, lapsi on Jumalan suojeluksessa. Kuitenkaan lapsi ei tässä pahassa maailmassa ja ihmisten keskellä pysy siinä uskossa, se usko on löydettävä uudelleen.
Ainahan puhutaan lapsen uskosta, ja lapsen kaltaiseksi tulemiseta, silloin uskoo oikealla tavalla.
Olisiko nainen/äiti esimerkki siitä miten usko syntyy ihmiseen?
Munasolu hedelmöittyy, sen jälkeen alkaa odotus, uskotaan siihen että siellä masussa kasvaa lapsi vaikka sitä ei nähdäkkään. Matkalla saattaa olla kärsimyksiä ja vaikeuksia. Lopuksi kaikki päättyy sietämättömään tuskaa, ja paluuta siitä tuskasta ei ole.
Kun kaikki odotus ja tuska on ohi. Ei kipuja jotka menisivät ohi rakkauden, ei kärsimystä, jäljellä on vain suunnaton rakkaus. Halu huolehtia ja suojella lasta maailman vaaroilta, katsoa että hänellä on kaikki hyvin.
Olisiko uskon synty samanlaista, jolla tullaan takaisin siihen lapsen uskoon, lapsen kaltaisiksi.
Annetaan uskolle alku (hedelmöitys).
Uskotaan Jumalaan, tehdään kuitenkin kaikkia vääryyksiä kun Jumalan Tahto ei ole tiedossa.(Jumala odottaa (raskausaika), ei vielä tiedä mitä tuleman pitää).
Jossain elämänsä vaiheessa ihmisellä ei ole ehkä muuta vahtoehtoa kuin heittäytyä Jumalan armoille. Silloin jos Jumala antaa uskon lahjaksi ja synnit anteeksi, meistä tulee Jumalan lapsia ja lasten kaltaisia (synnytys).
Sen jälkeen Jumala ei muistele sitä kärsimystä mitä hänelle tuotimme sinä aikana kun Hän odotti uskomme syntymistä. Hän haluaa suojella ja rakastaa meitä, ja antaa meille rakkautta sekä varjella kaikelta pahalta. Ja meillä on lupa uskoa siihen rakkauteen ja huolenpitoon, samallalailla kuin se syntynyt vauva voi vain luottaa äitinsä huolenpitoon.
Peurustuuko vl-uskovaisien ajatus siihen, että siitä hedelmöittymisestä asti ihminen on ikänsä uskovainen, ja siihen pystyäkseen tarvitsee sitä kilvoittelua syntiä vastaan? Kun usein puhutaan "uskon kieltäjistä" tai "uskosta luopujaksi" jos jättää taakseen vl-liikkeen.