Hyvä Ystävä,
Oheinen teksti kannattaa lukea loppuun saakka! Ja annathan
kaverillesikin mahdollisuuden lukea =)
- T:kirsi
"Elämän valkoisia ruutuja
Kovasta ja tunteettomasta Sauli Niinistöstä
Meidän tavisten käsitys julkisuuden henkilöistä muodostuu lähes
yksinomaan median välityksellä. Se luo mielikuvat, julkkisten imagot, ja
pitää niitä yllä. Useinkin tarkoituksella.
Olen työskennellyt koko aikuisen ikäni lähes viisikymmentä vuotta
suomalaisen lehdistön palveluksessa ja kuvannut ja jossain määrin
tutustunutkin moniin politiikan, taiteen, kulttuurin ja viihteen
julkimoista. Ja täytyy sanoa, että melkein aina ensitapaamisella
ennakkokäsitykseni henkilöstä on muuttunut ja hyvin usein positiiviseen
suuntaan. Se ennakkokäsitys, jonka minäkin olen saanut mediasta.
Tein aikoinaan hommia myös tälle lehdelle ja sain vaalien alla
kokoomukselta tehtäväkseni kuvata Sauli Niinistöä ympäri maata
levitettävään ilmoituskampanjaan. Niinistö oli tuolloin puolueensa
puheenjohtaja ja valtiovarainministeri ja hänellehän varsinainen
julkikuva oli rakennettu: muista piittaamaton diktaattori, täysin
tunteita vailla oleva kylmäkalle.
Eduskunnassa oli melkoinen hässäkkä ja Niinistön sihteeri joutui
pariinkin otteeseen siirtämään jo sovittua kuvausaikaa. Kun kuvauspäivä
sitten koitti, kuvilla alkoi jo olla kiire tuotantoon. Tulin studiolle
hyvissä ajoin ja kävin läpi laitteeni useampaankin kertaan, mittasin
valot valmiiksi ja oikeat arvot kameroihini. Kaiken piti olla kunnossa,
kuvausaikaa kun oli vain tunti.
Tällaisen kuvauksen onnistumisen ehtona on se, että kuvaajan ja
kuvattavan välille syntyy hyvä fiilinki, jännityksen laukaiseva
tunnelma. Se syntyy vain keskustelemalla, välineisiin ja kuvaukseen ei
voi juurikaan jakaa huomiotaan. Nyt olisi kameran vastakkaisilla
puolilla lehtikuvaaja ja tiukkaakin tiukemmaksi luonnehdittu ministeri.
Olin odotellessani lievästikin sanoen hermostunut.
Niinistö saapui minuutilleen ei antanut odotella, niin kuin
isokenkäisillä on monastikin tapana. Istui pallille ja aloitettiin
sessio. Pikkuhiljaa keskustelu sai oikean sävyn, kuvattava selvästikin
rentoutui ja kuvaaja sen seurauksena. Ehkä siinä oli sitä, että
ministeri sai hetkeksi irrottautua työstään, puhua tavallisen pulliaisen
kanssa tavallisista asioista. Tiedä häntä, mutta kuvia syntyi,
ilmeikkäitä ja aitoja. Tunti kului kuin siivillä, ja kun kuvattava sulki
studion oven, huoahdin helpotuksesta: "Menipä hyvin, menipä todella
hyvin!"
Tarkistin vielä kerran myllyni ei voi olla totta, kamerassa ei ole "äxä"
päällä! Menen laboratorioon vielä toivoen. Mutta ei, filmit ovat aivan
"blankkoja", salamat eivät ole osuneet oikeaan aikaan, niitä letkeitä ja
ilmeikkäitä valokuvia ei ole olemassakaan!
Mitä ihmettä minä nyt teen, ajattelin kauhuissani, tämähän on hirveän
noloakin vanhalle ammattimiehelle! Nyt vasta muistan, että on
syntymäpäiväni että semmoinen lahja!
Päädyin siihen, että ainoa tapa on kirjoittaa valtiovarainministerille
henkilökohtainen kirje siltä seisomalta. Teen sen, kerron kuinka
kaikista tarkistuksistani huolimatta minulla on vain valkoisia ruutuja.
Kirjoitan tietäväni kuinka kiirettä hänellä on, mutta toivon kuvauksen
voitavan panna uusiksi. Päätän sepustukseni sanoihin: "Nöyrästi häveten
ja vielä syntymäpäivänäni", ja panen pikana postiin.
Seuraavana päivänä posti tuo Niinistöltä käsinkirjoitetun vastauksen.
Siinä seisoo: "Hei Seppo, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunpa
tietäisit kuinka monia valkoisia ruutuja minä olen joutunut elämässäni
jättämään taakseni. Soita sihteerille ja sovi uusi aika. Olinkin vähän
väsynyt, ensi kerralla syntyy parempia. Terveisin, Sauli."
Että totta vie, tuo kylmäkalleksi kutsuttu puolueensa puheenjohtaja ja
ministeri oli ymmärtänyt ahdinkoni ja sen tuskan, jossa kieriskelin! Hän
ei ollut pannut sihteeriään soittamaan vaan kirjoittanut kirjeen kuten
itsekin olin tehnyt. Hänessä oli tyyliä, hänessä oli sydäntä!
Kokoomus voittaa vaalit, puolueväki juhlii pääkaupungin yökerhossa,
puolueen puheenjohtaja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Hän katselee alas,
mutta ei tanssivia ja ilakoivia, hän muistelee. Sen aistii ja sen, että
hän on yksin. En häiritse, odotan kameroineni. Sitten Niinistö kääntää
totiset kasvonsa ja hieman kostuneet silmänsä minuun ja sanoo:
"Tällaisella hetkellä sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita" miettii
hetken ja jatkaa "eikä niistä päällimmäisenä ole todellakaan
vaalitulos".
Ei muuta, mutta minunkin silmäni kostuvat. Ajattelen, että niin kauan
maa makaa hyvin, kun sillä on johtopaikoillaan Sauli Niinistön
kaltaisia.
Tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Ja ehkä nimenomaan juuri nyt, kun
aikoinaan valtiovarainministerin harteille tarkoituksellisesti
rakennettua imagoa yritetään pitää hengissä, vieläpä kasvattaa.
Sillä samalla tarkoituksella.
Seppo Saves
Kirjoittaja on lehtikuvaaja ja taiteilijaprofessori emeritus."
Oheinen teksti kannattaa lukea loppuun saakka! Ja annathan
kaverillesikin mahdollisuuden lukea =)
- T:kirsi
"Elämän valkoisia ruutuja
Kovasta ja tunteettomasta Sauli Niinistöstä
Meidän tavisten käsitys julkisuuden henkilöistä muodostuu lähes
yksinomaan median välityksellä. Se luo mielikuvat, julkkisten imagot, ja
pitää niitä yllä. Useinkin tarkoituksella.
Olen työskennellyt koko aikuisen ikäni lähes viisikymmentä vuotta
suomalaisen lehdistön palveluksessa ja kuvannut ja jossain määrin
tutustunutkin moniin politiikan, taiteen, kulttuurin ja viihteen
julkimoista. Ja täytyy sanoa, että melkein aina ensitapaamisella
ennakkokäsitykseni henkilöstä on muuttunut ja hyvin usein positiiviseen
suuntaan. Se ennakkokäsitys, jonka minäkin olen saanut mediasta.
Tein aikoinaan hommia myös tälle lehdelle ja sain vaalien alla
kokoomukselta tehtäväkseni kuvata Sauli Niinistöä ympäri maata
levitettävään ilmoituskampanjaan. Niinistö oli tuolloin puolueensa
puheenjohtaja ja valtiovarainministeri ja hänellehän varsinainen
julkikuva oli rakennettu: muista piittaamaton diktaattori, täysin
tunteita vailla oleva kylmäkalle.
Eduskunnassa oli melkoinen hässäkkä ja Niinistön sihteeri joutui
pariinkin otteeseen siirtämään jo sovittua kuvausaikaa. Kun kuvauspäivä
sitten koitti, kuvilla alkoi jo olla kiire tuotantoon. Tulin studiolle
hyvissä ajoin ja kävin läpi laitteeni useampaankin kertaan, mittasin
valot valmiiksi ja oikeat arvot kameroihini. Kaiken piti olla kunnossa,
kuvausaikaa kun oli vain tunti.
Tällaisen kuvauksen onnistumisen ehtona on se, että kuvaajan ja
kuvattavan välille syntyy hyvä fiilinki, jännityksen laukaiseva
tunnelma. Se syntyy vain keskustelemalla, välineisiin ja kuvaukseen ei
voi juurikaan jakaa huomiotaan. Nyt olisi kameran vastakkaisilla
puolilla lehtikuvaaja ja tiukkaakin tiukemmaksi luonnehdittu ministeri.
Olin odotellessani lievästikin sanoen hermostunut.
Niinistö saapui minuutilleen ei antanut odotella, niin kuin
isokenkäisillä on monastikin tapana. Istui pallille ja aloitettiin
sessio. Pikkuhiljaa keskustelu sai oikean sävyn, kuvattava selvästikin
rentoutui ja kuvaaja sen seurauksena. Ehkä siinä oli sitä, että
ministeri sai hetkeksi irrottautua työstään, puhua tavallisen pulliaisen
kanssa tavallisista asioista. Tiedä häntä, mutta kuvia syntyi,
ilmeikkäitä ja aitoja. Tunti kului kuin siivillä, ja kun kuvattava sulki
studion oven, huoahdin helpotuksesta: "Menipä hyvin, menipä todella
hyvin!"
Tarkistin vielä kerran myllyni ei voi olla totta, kamerassa ei ole "äxä"
päällä! Menen laboratorioon vielä toivoen. Mutta ei, filmit ovat aivan
"blankkoja", salamat eivät ole osuneet oikeaan aikaan, niitä letkeitä ja
ilmeikkäitä valokuvia ei ole olemassakaan!
Mitä ihmettä minä nyt teen, ajattelin kauhuissani, tämähän on hirveän
noloakin vanhalle ammattimiehelle! Nyt vasta muistan, että on
syntymäpäiväni että semmoinen lahja!
Päädyin siihen, että ainoa tapa on kirjoittaa valtiovarainministerille
henkilökohtainen kirje siltä seisomalta. Teen sen, kerron kuinka
kaikista tarkistuksistani huolimatta minulla on vain valkoisia ruutuja.
Kirjoitan tietäväni kuinka kiirettä hänellä on, mutta toivon kuvauksen
voitavan panna uusiksi. Päätän sepustukseni sanoihin: "Nöyrästi häveten
ja vielä syntymäpäivänäni", ja panen pikana postiin.
Seuraavana päivänä posti tuo Niinistöltä käsinkirjoitetun vastauksen.
Siinä seisoo: "Hei Seppo, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunpa
tietäisit kuinka monia valkoisia ruutuja minä olen joutunut elämässäni
jättämään taakseni. Soita sihteerille ja sovi uusi aika. Olinkin vähän
väsynyt, ensi kerralla syntyy parempia. Terveisin, Sauli."
Että totta vie, tuo kylmäkalleksi kutsuttu puolueensa puheenjohtaja ja
ministeri oli ymmärtänyt ahdinkoni ja sen tuskan, jossa kieriskelin! Hän
ei ollut pannut sihteeriään soittamaan vaan kirjoittanut kirjeen kuten
itsekin olin tehnyt. Hänessä oli tyyliä, hänessä oli sydäntä!
Kokoomus voittaa vaalit, puolueväki juhlii pääkaupungin yökerhossa,
puolueen puheenjohtaja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Hän katselee alas,
mutta ei tanssivia ja ilakoivia, hän muistelee. Sen aistii ja sen, että
hän on yksin. En häiritse, odotan kameroineni. Sitten Niinistö kääntää
totiset kasvonsa ja hieman kostuneet silmänsä minuun ja sanoo:
"Tällaisella hetkellä sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita" miettii
hetken ja jatkaa "eikä niistä päällimmäisenä ole todellakaan
vaalitulos".
Ei muuta, mutta minunkin silmäni kostuvat. Ajattelen, että niin kauan
maa makaa hyvin, kun sillä on johtopaikoillaan Sauli Niinistön
kaltaisia.
Tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Ja ehkä nimenomaan juuri nyt, kun
aikoinaan valtiovarainministerin harteille tarkoituksellisesti
rakennettua imagoa yritetään pitää hengissä, vieläpä kasvattaa.
Sillä samalla tarkoituksella.
Seppo Saves
Kirjoittaja on lehtikuvaaja ja taiteilijaprofessori emeritus."
Vastaukset 8
Vanhimmat
itkettään...
se ny saatana paljo vaatiiki ku osaa olla kuvas vähän aikaa paikallaan, eiku pressaks näillä näytöillä
jo menee itkuksi!ketä tällä kositaan,ei ainakaan minua kuseteta!!!!
oli mukava lukea tapahtuneesta ja vain vahvisti jo sitä mitä oletinkin hänen olevan. Suomalainen mies jolla on selkärankaa mutta myös tunteet.
Hyvää jatkoa kaikille....
Hyvät kansalaiset,
Miettikää Halosen moraalia; kirkkoon kuulumaton ex-setan puheenjohtaja, jonka suhdetta lehdistöpäällikköönsä kannattaa tutkia. Samoin suhdetta entiseen naapuriinsa kannattaa tutkia, sillä villi huhu kiertää, että hänelläkin olis suuntauminen muuhun suuntaan kuin vallitsevaan presidenttiin!
Kulissia siis koko homma! Miettikää, miten Halonen on käyttänyt väärin valtaansa nimityksissä ja poliittisissa "läänityksissä". Jos kulissiavioliitto on totta, niin on helppo ymmärtää myös hänen politiikkaansakin!
Työpaikoista kilpalilu kiristyy ja suomalaisten on varauduttava globaaliin kilpailun paremmin. Osaamista on kyettävä hyödyntämään paremmin!
Tulevaisuuteen varautuminen on aloitettava jo nyt ja valta on vaihdettava ihmiseen, joka osaa katsoa pidemmälle!
Lukekaa edellinen viesti; Sauli on ihminen, viileän voimakas talousmies, joka luotsasi Suomea eräässä maan vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa! Luottakaa häneen myös lukemaan tulevaisuuden suuntaviivoja!
Ettekö ole koko ajan hokenut ettei sale niitä kipeitä päätöksiä tehnyt?miksi nyt taas toisin väitetään?luotsasiko vai ei?vetelikö juustohöylällä vai ei?KOITTAKAAPA NYT JO PÄÄTTÄÄ!
Kyllä valtionvarainministerillä vastuu lienee ollut aika iso. Veikkaisin, että hoiteli homman aika nätisi, tilanteen huomioiden. Demarit kyllä osaa rahaa jakaa, muttei ymmärrä mistä se tulee!
Tulisi totuus julki, eikä vain paneteltaisi sillä negatiivisella kuvalla, jonka hän sai valtiovarainministerinä olleessaan, korjatessaan muiden mokia.