Milloinka parannus on tehtävä?
Vanha dementoitunut mummoni tekee parannusta kymmenkunta kertaa päivässä.
Minä tässä Bacardia nappailen ja mietin ,että milloinka se olisi paras aika tehdä parannus.
Ihanko viimesillä loikosilla vai jo vähän aikasemmin ...silloin kun sen vielä ymmärtää.
Vanha dementoitunut mummoni tekee parannusta kymmenkunta kertaa päivässä.
Minä tässä Bacardia nappailen ja mietin ,että milloinka se olisi paras aika tehdä parannus.
Ihanko viimesillä loikosilla vai jo vähän aikasemmin ...silloin kun sen vielä ymmärtää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kunhan sinusta jää seurakunnalle todistus,että olit synninpoispanija.
Se varmaan riittää Jumalallekin...
Parannus on tehtävä etsikon aikana.
Ainakin juomapuoltasi voisit parantaa. Rommia, yök.
mistä en enää päässyt eroon, kun sieluvihollinen yritti estää tekemästä parannuksen.Se oli tämä:
"Joka parannuksenteon siirtää huomiseen, hän vuoteensa helvettiin rakentaa."
Tästä en enää päässyt ylitse.
Tee sinäkin parannus ennen kuin on liian myöhäistä!
No joo... vaihdoin juomapuoleksi tänään Lapin Kulta nelosen... se kun on jo vähän lähempää Lars Lewin kotikontuja... edelleen dementoitunut meillä tekee parannusta kymmenkunta kertaa päivässä. Jokohan se maanantaina aamupäivällä krapulassa parannus oksennuksen kanssa nousee mieleeni...
Vanhempani laittoivat minut rippileirille, josko siellä tekisin parannuksen ja tulisin uskoon.
Sielläkin minä olin melkonen hulivili ja meinasivat laittaa mut kesken pois sieltä.
Sanoin heti suoraan, et mä en ole mikää uskovainen, mut silti ne mua koitti painostaa alkamaan sellaiseksi.
Olin isojen veljien silmätikkuna ja pappikin muistutti tämän tästä, joko ville haluais tehä parannuksen.
Siellä mä villitsin muita, kiroilin ja puhuin kaksimielisii juttui.
Isot veljet tuli aina minua nuhtelemaan ja ne seuras mua kaiken aikaa, mitä riettauksia olen tekemässä. Keksin niille nimen, ISOT PIRUT. Siitä ne tykkäs huonoa ja sanoivat mulle, jot vielä se sullekkin tulee synninhätä, ennenkuin tämä leiri on lopussa.
Oli siellä pari likkaaki, jotka ei ollu uskovaisii ja monena iltana meijät kolme vietiin piinapenkkiin tiukkoihin keskusteluihin.
Tuli viimeinen ilta ja kaikki nuoret oltiin piirissä keskustelemassa, siellä itkettiin ja tehtiin parannusta.
Minulla pääsi kova nauru, joka tuli sydämen pohjasta asti.
Silloin isot pirut tuli ja raahasivat mut niskavilloista ulos.
Minulle sanottiin, etten saa osallistua konfirmaatioon, koska olen niin kovasti pilkannut Jumalaa.
Tulin myöhemmin illalla katumapäälle, sillä en halunnut tuottaa vanhemmilleni pettymystä olla suorittamatta rippikoulua.
Kävin sopimassa ja niin minulle luettiin synnit anteeksi.
Tuli aamu ja mentiin kirkkoon konfirmaatiotilaisuuteen.
Etupenkissä minua alkoi taas naurattaa, mutta yritin kaikin tavoin hillitä sitä.
Käveltiin alttarille. Huomasin isojen veljien ja papin katselevan minua alta kulmien.
Kumpa tämä olis pian ohi, mietin. Kohta oli minun vuoroni ottaa vastaan siunaus, leipä ja viini.
Tullessaan kohdalleni minun ja papin katseet kohtasivat ja meillä kummallakin oli naurunvirne suupielessä. Niin paljon kuin olin tuon papin kanssa kahdestaan jutellut, meillä oli nyt sama tilanne, kumpaakin nauratti.
Tietäessään, millainen pelle olen, pappi hyvin hiljaa sanoi sanat, välillä nauruaan pidätellen ja samaa minäkin yritin. Kun pappi ojensi maljan huulilleni ja otin pitkän ryypyn, naurukohtaus yllätti ja liemi meni väärään kurkkuun.
Aloin vimmatusti yskiä, siihen loppui naurukohtaukseni.
Sain kuin sainkin rippikouluni päätökseen, vaikken todellista parannusta tehnytkään.
Vieläkin se on tekemättä, vaikka en näe siihen mitään syytä olla tekemättä.
Uskonasiat vaan tuntuu niin naurettavilta.