Olen valmistumassa yliopistosta, mutta opinnot ovat pelkojen takia viivästyneet vuosia. Työkokemuskin on todella vähissä ja tulevaisuus pelottaa. Ongelma on, että täytän pian 31-vuotta ja alkaa tämä elämä valua hukkaan pelätessä ja jännittäessä ja siitä kärsiessä. Tragikoomista asiassa lisäksi on, että olen opiskellut viestintää ;) . Varsinainen alan valinta! Tosin en nuorempana alaa valitessani kärsinyt peloista ja jännittämisestä näin pahoin, eli olin hieman arka, mutta pelot eivät rajoittaneet elämää näin kuin nyt.
Mutta ei jaksaisi enää hikoilla ja täristä ja käyttää hirveätä määrää energiaa ja tahdonvoimaa alkeellisista asioista selviytymiseksi. Onhan liikaa, että päästäkseen edes aamulla ulos kotiovesta joutuu tsemppaamaan ja virittämään itseään. Eikä aamiaista voi syödä, koska matkalla kampukselle oksentaisi sen kuitenkin, kun jo ajatus luennolla istumisesta jännittää ja pelottaa. Eikä lounaasta voi edes haaveilla ruuhkaisessa opiskelijaruokalassa.
Olen yrittänyt olla välttämättä jännittäviä tilanteita ja olen jopa tuppautunut esiintymään saadakseni onnistumisia, ja olen niitä saanutkin, mutta eivät ne arkista kaupassakäynnin ja julkisen ruokailun hankaluutta poista. Tulevaisuus näyttäytyy umpisynkeänä ja pelottavana, ja totta kai olen sortunut nyt taas lääkitsemään pelkoa viinalla, joka ei tietenkään auta kuin humalan ja unohduksen verran. Itsetuhoiset ajatukset ovat käyneet mielessä usein ja käyttäytyminen on toisinaan ollut hieman omasta terveydestä tai turvallisuudesta piittaamatonta.
Lääkitys on alkanut kyllä kiinnostamaan, mutta totta kai ajatus sen aloittamisesta tuntuu huolestuttavalta ja pelottavalta. Kuinka ne toimivat ja vaikuttavatko ne vain pelon oireisiin vai vähentävätkö ne jopa pelottavia ajatusmalleja? Mitä sivuvaikutuksia esim. täälläkin mainitulla Proprarilla on? Aiheuttaako se riippuvuutta? Voiko sen kanssa käyttää myös alkoholia, vai tuleeko pahoja yhteisvaikutuksia? Entäs se beetasalpaaja?
Tarttis ehkä jo vihdoin tehdä jotakin, koska mä haluun tulevaisuuden.
Mutta ei jaksaisi enää hikoilla ja täristä ja käyttää hirveätä määrää energiaa ja tahdonvoimaa alkeellisista asioista selviytymiseksi. Onhan liikaa, että päästäkseen edes aamulla ulos kotiovesta joutuu tsemppaamaan ja virittämään itseään. Eikä aamiaista voi syödä, koska matkalla kampukselle oksentaisi sen kuitenkin, kun jo ajatus luennolla istumisesta jännittää ja pelottaa. Eikä lounaasta voi edes haaveilla ruuhkaisessa opiskelijaruokalassa.
Olen yrittänyt olla välttämättä jännittäviä tilanteita ja olen jopa tuppautunut esiintymään saadakseni onnistumisia, ja olen niitä saanutkin, mutta eivät ne arkista kaupassakäynnin ja julkisen ruokailun hankaluutta poista. Tulevaisuus näyttäytyy umpisynkeänä ja pelottavana, ja totta kai olen sortunut nyt taas lääkitsemään pelkoa viinalla, joka ei tietenkään auta kuin humalan ja unohduksen verran. Itsetuhoiset ajatukset ovat käyneet mielessä usein ja käyttäytyminen on toisinaan ollut hieman omasta terveydestä tai turvallisuudesta piittaamatonta.
Lääkitys on alkanut kyllä kiinnostamaan, mutta totta kai ajatus sen aloittamisesta tuntuu huolestuttavalta ja pelottavalta. Kuinka ne toimivat ja vaikuttavatko ne vain pelon oireisiin vai vähentävätkö ne jopa pelottavia ajatusmalleja? Mitä sivuvaikutuksia esim. täälläkin mainitulla Proprarilla on? Aiheuttaako se riippuvuutta? Voiko sen kanssa käyttää myös alkoholia, vai tuleeko pahoja yhteisvaikutuksia? Entäs se beetasalpaaja?
Tarttis ehkä jo vihdoin tehdä jotakin, koska mä haluun tulevaisuuden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Propral auttaa fyysisiin jännitysoireisiin, esim sydämen tykytykseen esiintymistilanteissa. Googlettamalla löydät siitä kyllä tietoa ja paljonhan on täälläkin keskustelua. En tiedä oisko siitä apua kuvaamasi kaltaiseen jännittämiseen. Kannattaa hakeutua lääkäriin jos jännitys pilaa elämää.
Propraali auttaa aivan varmasti sinun ongelmiin mutta olet varmaankin masentunut niin ehkä olis hyvä jos söisit masennuslääkkeet myöskin. Jotkut niistä auttavat myöskin jännittämiseen. Sinä olet kärsinnyt jo aivan liian kauan ja nostan sinulle hattua että olet jaksannut näinkin kauan sinnitellä omin päin. Mutta eihän ketään vaadi että diabetes-sairastavakaan olis ilman lääkkeitä eikä sinunkaan tarvitse olla vajanainen. Ota yhteys koulusi lääkääriin tai johonkin yksityiseen psykiatriin. Ne aivan varmasti voi auttaa sinua määräämällä sulle oikeata lääkkettä. Propraalilla ei ole varsinaisia sivuvaikutuksia eikä se vääristää sun todellisuudentajua. Se vaan estä yhden hermon vaikutusta että sun keho ei voi mennä panikkiin. Varaa aikaa jo maanantaina!Lykköä!(sori jos esintyy palj kirjoitusvirheitä, suomi ei ole äidinkieleni)