Aiempaan kuuden vuoden takaiseen presidentinvaaliin verrattuna tämä nyt käytävä poikkeaa mm. siinä, ettei kummankaan ehdokkaan takana nyt juurikaan esiinny tieteen, kirjallisuuden tai taiteen edustajia. Suomalainen intelligentsija on näköjään hylännyt politiikan. Tällaista asetelmaa tuskin voisi kuvitella esim. Ranskassa, jossa ihmiset ovat keskustelevia, keskustelevia, keskustelevia, ja älyköillä on yhteiskunnassa hyvin noteerattu mielipiteenmuodostajan rooli.
Mistähän tämä intellektuellien vetäytyminen taka-alalle nyt johtuu? Ovatko molemmat ehdokkaat niin arkisia, materialistisia ja läpipoliittisesti tyhjän propagandan jauhajia, ettei kukaan järki-ihminen lähde julkisesti näytille kummankaan kanssa? Niinistöhän tuskin taiteilijoissa paljoa vetoa herättääkään, mutta Halonenkin on jäänyt nyt vaille kulttuurielämän edustajien näkyvää tukea. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että Suomen poliittisen elämän taso on laskenut kuluneiden kuuden vuoden aikana? Näistä taisteluista on tullut pikemminkin urheilukilpailujen tasoisia viihdenäytelmiä, joissa panoksina paha kyllä ovat kuitenkin sellaiset koko kansaa koskettavat asiat kuin esimerkiksi roistovaltio USA:n johtama Nato.
Esko Aho oli kuusi vuotta sitten sillä lailla veikeä teflonpoliitikko, että hän yritti epätoivoisesti käyttää hyväkseen myös intellektuellien nimiä. Kun häneltä esim. kysyttiin, mistä tai keneltä hän on saanut ajatteluunsa vaikutteita, hän mainitsi nimet Reijo Wilenius ja Juha Siltala. Onneksi ei tarvitse olla näistä kummankaan pöksyissä tuollaista ihailijaa kuuntelemassa. Mutta tällä kierroksella kumpikaan ehdokkaista ei nähdäkseni missään yhteydessä ole tehnyt selkoa ajattelunsa vaikutteista. Vaaleihin mennään jankuttamalla propagandistisia hokuja, joilla yritetään saada ratkaiseva ääniosuus sellaisten ihmisten joukosta joiden ei edes oleteta olevan mistään viisauksista kiinnostunutta vaan joihin koetetaan vedota ulkoisilla avuilla ja ympäripyöreällä pöpellyksellä.
Hieman puistattavaa. Ehkä jätän äänestämättä.
Mistähän tämä intellektuellien vetäytyminen taka-alalle nyt johtuu? Ovatko molemmat ehdokkaat niin arkisia, materialistisia ja läpipoliittisesti tyhjän propagandan jauhajia, ettei kukaan järki-ihminen lähde julkisesti näytille kummankaan kanssa? Niinistöhän tuskin taiteilijoissa paljoa vetoa herättääkään, mutta Halonenkin on jäänyt nyt vaille kulttuurielämän edustajien näkyvää tukea. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että Suomen poliittisen elämän taso on laskenut kuluneiden kuuden vuoden aikana? Näistä taisteluista on tullut pikemminkin urheilukilpailujen tasoisia viihdenäytelmiä, joissa panoksina paha kyllä ovat kuitenkin sellaiset koko kansaa koskettavat asiat kuin esimerkiksi roistovaltio USA:n johtama Nato.
Esko Aho oli kuusi vuotta sitten sillä lailla veikeä teflonpoliitikko, että hän yritti epätoivoisesti käyttää hyväkseen myös intellektuellien nimiä. Kun häneltä esim. kysyttiin, mistä tai keneltä hän on saanut ajatteluunsa vaikutteita, hän mainitsi nimet Reijo Wilenius ja Juha Siltala. Onneksi ei tarvitse olla näistä kummankaan pöksyissä tuollaista ihailijaa kuuntelemassa. Mutta tällä kierroksella kumpikaan ehdokkaista ei nähdäkseni missään yhteydessä ole tehnyt selkoa ajattelunsa vaikutteista. Vaaleihin mennään jankuttamalla propagandistisia hokuja, joilla yritetään saada ratkaiseva ääniosuus sellaisten ihmisten joukosta joiden ei edes oleteta olevan mistään viisauksista kiinnostunutta vaan joihin koetetaan vedota ulkoisilla avuilla ja ympäripyöreällä pöpellyksellä.
Hieman puistattavaa. Ehkä jätän äänestämättä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Välillä vaikutta siltä, että intellektuellin toiminimen saa olemalla äärimmäisen USA-vastainen ja esittämällä tämän mielipiteensä nokkelin sivistysanoin, joista suurin osa suomalaisista ei ymmärrä puoliakaan.
Toisaalta saattaahan olla, että ns. intellektuellit ovat tulleet järkiinsä ja alkaneet itsekin ymmärtää kaiken maailman asioita paremmin. Onko tämä poliittisen elämän tason laskua vai intellektuellin elämän tason laskua?