Elämä on.
Niinkuin luulin että lapset jo tehty kun vanhinkin jo 21-vuotias.
Nyt masussa myllertää uusi elämä.
Onko muita nelikymppisiä tänä vuonna äidikse tulevia?
Mitkä ovat tunnelmat? Itse voin hyvin ja kolmas raskauskuukausi täynnä, pientä pelkoa on näistä kromosomijutuista ym.
Kaikki edelliset (4 kpl) synnytykset menneet hyvin ja nopeasti ja lapset terveitä.
Tunnen olevani muuten "elämäni" kunnossa mutta tuo väsymys on yksi joka ärsyttää. Ehkäpä menee ohi jossakin vaiheessa.
Niinkuin luulin että lapset jo tehty kun vanhinkin jo 21-vuotias.
Nyt masussa myllertää uusi elämä.
Onko muita nelikymppisiä tänä vuonna äidikse tulevia?
Mitkä ovat tunnelmat? Itse voin hyvin ja kolmas raskauskuukausi täynnä, pientä pelkoa on näistä kromosomijutuista ym.
Kaikki edelliset (4 kpl) synnytykset menneet hyvin ja nopeasti ja lapset terveitä.
Tunnen olevani muuten "elämäni" kunnossa mutta tuo väsymys on yksi joka ärsyttää. Ehkäpä menee ohi jossakin vaiheessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun äiti sai pienen tyttövauvan 41-vuotiaana. Se oli hyvä ja paljon antanut päätös. Niin ihana on pieni tyttö ollut seitsemän vuoden ajan. Tosin kasvatus vanhempana voi olla vähän erilaista edellisiin verrattuna. Pieni prinsessa kun on tottunut saamaan kaiken, mutta niin sen kuuluu ollakin.
Onnea sinulle raskautesi johdosta. Tällaista tämä elämä on, saa pieniä ihmeitä aikaan. Ja teitä kypsempiä odottajia on nykyään kuule paljon, sellaisiakin jotka odottavat esikoistaan nelikymppisenä.
Onnea.
Kiva kuulla et on nelikymppisiä odottajia. Itse olen harkitsemassa asiaa. Samoin pelottaa noin kromosomijutut jne. Mut kaikki tutkimuksethan saa ilman muuta, kun on jo riskisynnyttäjä, jos haluaa. Ajattelitko itse käydä seulan läpi ? Eihän sitä tiedä tulisiko raskaaksikaan, mut aika näyttää. Minkä ikäinen miehesi on ? Tietty mietityttää toi ikäkin, et miten jaksetaan pienen lapsen kanssa jne. Mies ainakin vakuuttaa jaksavansa ja mikä ettei kun asennoituu oikein. Onnea paljon vielä kerran.
mun äidin kaveri synnytti 45vuotiana terveen tyttöt nyt jo melkein 3v.juttele tosi poljon. lapsen äiti on nyt töissä ja pärjää todella hyvin tytön kanssa vaikka, on yhth. mutta hänellä on myös 2lasta 21 ja 23v. synnytys kesti n.3tuntia ei saanut mitään epiduraalia eikä muita lääkeitä koska,hän synnytti jo kaks lasta ja synnytys oli nopea.... onnea sulle=)
Hei! Olen nyt 41 ja mikäli kaikki menee hyvin, olen lapsen syntyessä 42-v. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin (kop, kop, koputtaa puuta) raskausviikkoja takana 16 4. Olen käynyt np-ultrassa ja koska niskaturvotusta ei sikiöllä ollut, en mennyt lapsivesipunktioon, vaikka pelkkä ultrahan ei kromosomivaurioita näytäkään. Tämä lapsi on erittäin toivottu ja pitkään yritetty. Parin viikon kuluttua on rakenneultra. Toki odotus näillä kymmenillä voi olla raskaampaa, väsymys vaivasi minuakin alussa kovasti, olisin voinut vaan nukkua ja nukkua, mutta töissä siihen ei varmaan olisi suhtauduttu suopeasti. Muuten tämä raskaus ei poikkea kahdesta aikaisemmastani, joista on aikaa jo 20- ja 16-vuotta. Ainoa pelkoni on lapsen menetys, vaikka varsinaista syytä siihen ei pitäisi olla. Ehkä yksi keskenmeno pari vuotta sitten ja ikäni yhdessä aiheuttavat menettämisen pelkoa. Siitä syystä en oikein uskalla iloita raskaudestani, enkä suunnitella vielä mitään, vaikka niin kovasti sisimmässäni tunnen iloa ja kiitollisuutta tästä suuresta siunauksesta mikä minua ja miestäni on kohdannut. Onnea odotukseesi!
Ilmoittaudun mukaan nelikymppisiin odottajiin. Ehdin toivon mukaan täyttää 41 v ennen kuin vauva syntyy. Ennestään v. -93 ja -95 syntyneet tytöt. Miehelleni tämä on ensimmäinen lapsi. Kaikki mennyt todella hyvin, alkuun vähän huonoa oloa ja väsymystä. Laskettu aika 18.06. En mennyt lapsivesi ym. tutkimuksiin keskenmenoriskin takia. AFP-verikokeessa kävin, kaiken pitäisi sen ja ultran mukaan olla kunnossa. Ei tuo ikäjuttu raskaaksi tulemisessakaan aina pidä paikkaansa. Minä tulin heti raskaaksi ja hyvä niin. Vauva liikkuu ja olen tuntenut sen jo monta viikkoa. Isäkin ja sisarukset nähneet massun läpi vauvan liikkeitä. Ihanaa odotusaikaa teille muillekin :)