Kuinkas muutenkaan?
Hitsipilli suhisi, porakone voihki kierroksiaan ja Padre pulputti sihi-juomaa...
Munkit laskettelivat iltavigliaansa.
Naapurin nunnaluostarissa harjoitettiin pyhää impeyttä. Iltavoimistelussa harjoitettiin haarahyppelyä ilman jalkojen levittämistä.
Älkää minulta kysykö, kuinka se onnistuu...
Mutta Pärnäsen pilli vain loi valoa tummaan verstaan.
Työn alla oli upea Citroen Xantia.2.0 injection.
Hitsipilli suhisi, porakone voihki kierroksiaan ja Padre pulputti sihi-juomaa...
Munkit laskettelivat iltavigliaansa.
Naapurin nunnaluostarissa harjoitettiin pyhää impeyttä. Iltavoimistelussa harjoitettiin haarahyppelyä ilman jalkojen levittämistä.
Älkää minulta kysykö, kuinka se onnistuu...
Mutta Pärnäsen pilli vain loi valoa tummaan verstaan.
Työn alla oli upea Citroen Xantia.2.0 injection.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kysyi Pyhä Isä korkealta jakkaraltaan.
Pärnänen siitä vitut vihelsi, jatkoi vain kaasuhitsaustaan silmäkin kovana.
- Näänhän mie että pakosarja siitä valmistuu, urahti Pappi vihdoin.
- Pitääkö siitä rakentaa nelituumainen?
Saatana, isompi kuin luostarin viemäri...
Siellä sentään sontii viisikymmentä munkkia...
Ainoa reaktio auton alla. Pärnänen sääsi asetyleeniä niukemmalle.
Padre otti uudet huikat ponua...
Huojahteli mies sisään. Tukka kuin pomminpurkajalla.
- Kukas vittu sie oot?, kysyttiin Citroenin alta.
- Minä olen, minä olen... Palovammainen mies sortui lattialle.
Kaasupilli sammutettiin voimavaunun alla.
Mustat lasit ohimolle, ja Pärnänen totesi:
- Voi elämän kevät, sehän on kylän leipuri, jonka paikka räjäytettiin taivaan tuuliin, jo vuosia sitten...
Yski mies lattialla.
Humalainen pastori teki riittävän määrän ristinkin merkkejä.
- Olet sie se, meijän leipuri?
Takana aloitti rälläkkä suruttoman laulunsa.
Jotain jäätiin paitsi.
Aivan kuin Citroen olisi niiannut nestejousillaan....
Antoi kaasupussiensa paisua.
Mercie olen läsnä.
Sie selvisit siitä räjähdyksestä hengissä, hengenmies henkevästi kysyi.
- En tiijä itsekään, olo on sekava kuin Onni Suurosella puutynnirissä. (Onni Suuronen oli ns. surmanajaja 60- 70 luvulla)
- Mitä se muuten hitsovaa tuo Pärnänen?
- Alakaa kiinnostaa kuin entistä tyttöä.
Saatana, kuuluin Xantian alta, Pärnäsen sammutellessa palavia haalareitaan.
Xantiaan, pölisi mies ilman leipomoa (ja muutakaan).
- No, pääseväthän kaasut vikkelämmin pihalle.
Kolkosti nauroi taustalla pappi, nousuhumalassaan.
- Vaan paljonko meinaat puristaa hummia Citikasta?
Pohjan alla vietettiin työrupeamaa hiljakseen, vihdoin toisesta suupielestä pääsi ulos.
- Kunhan 800 horsepoveria irti saisi...
- Näin varovasti arvioiden. Siniset haalarit olivat liikkumattomana, kunnes vasen lonkka kohosi, naukean pierun päästäen.
Räjähdyksetä toipuva leipuri hymyili ymmärtäen, vain vastaanottaekseen Padrelta lasisen laulukirjan.
Jo sinällään. Hiukan edesautan...
Pärnäsen suupielessä karehti se kuuluisa hymy, jöta Leonardo da Vinci jäljitteli eräässä tunnetussa maalauksessaan...
- Koeautohan tämä on, eräänlainen...
Öylättinsä nauttinut Isä kiinnostui tavattomasti.
- Kuinka, jos sallit kysyä?
Pärnänen hieroi ajamatonta leukaansa.
- Citroenia suunniteltaessa, täytyi munakorin säilyä rikkomattomana auton penkillä.
- Itse ajattelin suorittaa saman testin 200 km nopeudella.
Pyhä Isä laittoi kiittimet ristiin ja Benito Pollo laski alleen...
Halusi entinen leipuri kurkistaa alle pellin.
- Anteeksi että vaivaan (vanha leipurivitsi), mutta kiinnostaa niin kovin tämä pannuhuone.
Pärnänen myhäili, joka olikin hänen odotusarvonsa.
- Mitä helevetin läärmeitä nämä ovat, kiljui kondiittori.
- Kädenpaksuisia putkia...
Pärnänen puhalsi keuhkollisen North Statea ulos.
- Niitä kutsutaan pakosarjoiksi, Pärnänen uskoi.
Kaniikki, huteralla tuolillaan, meinasi tikahtua nauruunsa.
Nunnaluostarissa kumautettiin kelloja oikein kunnolla. Lieko pihtipolvinen abbedissa ollut itse asialla...
Jylähtäessä tulille, myös nunnilla herättiin.
Myös julman abbedissan nähtiin raottavan laskimovaivaisia reisiään.
Elämän eliksiiri valui vulvasta ulos.
Kuin Jerikon muurit olisivat sortuneet.
Sormukseton käsi etsiytyi kummulle, johon olisi kaivattu jo ammoin seuraa.
Ei ole aina reilua tämä elämä...
Lopetan raporttini toistaiseksi tähän.
Korostan, toistaiseksi.
Yritäpä jaksaa vielä muutama tunti!
nuo tarinat kirjoihin ja kansiin! Ne on hyviä tarinoita! Ostaisin kyllä tuon kirjan.
Eikun kansiin :-)
Alku oli lupaava vaan hajos taas tarina loppua kohti.
Hande, sinä ole runoilija etkä eepikko! Enemmän Arto Melleri kuin Paasilinna! Ja hyvä niin.
Tuli eilen muita kiireitä...