Onko yksinäisyys ystävä vai vihollinen?

Istu ja pala!

Yksinäisyys sepä on joskus ihan mukavaa,kun ei ole hyljätty olo.Mutta näin perjantai-iltaisin kyllä kaipaa kivaa miestä ,jonka kainaloon olisi kiva käpertyä näin työviikon lopuksi ja vaikka viettää viikonloppu yhdessä.

on ollut tälläinen ns. etäsuhde jo 4-vuotta.
Asuin lastenkanssa ennen suhdetta lähes 10-vuotta. Kyllä siinä ajassa perhesuhteet muodostuvat aika tiiviiksi vaikea siihen on miestä sovittaa vakituisesti asumaan. Meilestäni meillä tämä on toiminut hyvin ja nuoret on hyväksynyt suhteemme. Eivät aikoinaan halunneet uutta miestä komentelemaan eikä mieskään olisi päässyt helpolla meidän kanssa jos olisi arjen jakanut. Sovittiin että katsotaan ajankanssa muutetaan sitten yhteen kun aika tuntuu sopivalta.
Ehkä se siinä vaiheessa kun nuoret lähtevät voi olla ajankohtaista no aika näyttää.

...koko ajan ympäröitynä niin oppii arvostaan yksinoloa.

Toisinaan nauttii yksinolosta.
Itsellä kokemusta ns. etäsuhteesta.
Kun on yhteistä aikaa, voi mennä hetki, ns. yhdessäoloon totuttelemiseen.
Ja kun on aika erota, tuntuu, että voisi jatkaa yhteistä oloa ja eloa vaikka kuinka pitkään.
Ei etäsuhde mun
mielestä ole pakoilua, vaan juttu, joka sopii toisille, toisille ei.
Edellä taisi tulla sekä hyvä että huono puoli.
Miinuksena voisi mainita myös toisinaan tapahtuvan vaikeuden yhteisen ajan löytämiseen.

sen suhteen et sitä nauttii yksinolosta toisinaa ei kaipaa siihen höpöttäjää.Olen samoilla linjoilla sen suhteen et jos on kaveri tai aviomies tai joku muu vastaava et kumpikin asuu omaa korteeria.ja vastaa omista menoista ja kuluista ei nyky aikana tarvihe kenekään elättä toista.Mikä ihana vapaus ja nautinto olla vapaa päivillä aivan yksiksein!!!ei tarvihe kattiloita kolluttaa!!!