Elikä. Olen seurustellut kahdesti. Ekalla kerralla seurustelu kesti vain viikon, koska mua rupes ahdistamaan helvetisti. Saatto sietenkin johtua myös jätkästä joka piti tekstareilla yhteyttä lähes 24h. Ja sitä mieltä oli hänen exänsäkin. Mutta kun ujous miehen seurassa ei tuntunut loppuvan edes toisella seurustelukerralla, kun oltiin yhdessä 3kk. Tosin ei nähty todellakaan kovin usein, kun oli kaukosuhde. Peruskouluaikoina muistan ihastuneeni ja rakastuneeni poikiin niin että tunsin ihan oikeasti olevan hulluna. Silloin en voinut olla ajattelematta ihastusta. Nykyäänkin niin välillä on, tosin harvoin. Ehkä kerran vuodessa tunnen ihastuvani kunnolla. Muuten ne on ollut nykyään kai pelkkiä kiinnostuksia, joista kaksi on johtanut seurusteluun. En vaan tiedä. Saatoin olla toiseen ihastunut. Mutta mistä johtuu jatkuva ujous ja jonkinlainen pieni ahdistuneisuus. O.o en osaa kuvailla sitä.. Olen myös tullut ajatelleeksi seksuaalisuuttani, ja sekin asia on hieman auki vielä. Mutta en kuitenkaan pelkästään tämän asian takia leimaisi itseäni lesboksi tai biksi. Naisiin olen sillä tavalla välillä ihastunut, että haluaisin heistä kaverin itselleni tai haluaisin olla kuten he. Mutta en ole varma, onko siinä ollut niinkään seksuaalisia ajatuksia mukana..
Osaatteko auttaa?
Löytyykö kohtalotovereita?
Tai neuvoja?
Kiitos paljon vastanneille. Ja olen siis 17-vuotias.
Osaatteko auttaa?
Löytyykö kohtalotovereita?
Tai neuvoja?
Kiitos paljon vastanneille. Ja olen siis 17-vuotias.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja siis - nykyään kun kuvittelen olevani jonkun jätkän kanssa, tuntuu ahdistavalta jonkin verran, sekä siltä että mulla olisi aivan neutraalit tunteet häntä kohtaan. Olenko siis lainkaan kiinnostunut pojista enää? Tunteet vaan tuntuu niin välinpitämättömiltä, ei jaksa kiinnostaa. Tai sitten ehkä.
Esim. Yhden jätkän kanssa juttelemme mesessä ja puhun siellä suht vapautuneesti, iloisesti ja paljon. Ei mitään ahdistuneisuutta, häpeää, ujoutta. Mutta kun olen hänen kanssaan livenä, tai edes kuvittelen olevani, tunteet tuntuvat neutraaleilta ja haluan vain pois tilanteesta koska hieman ahdistaa. Mitä tämä on? Olen perusluonteeltani ujo, myös luokassani koulussa. Ja ahdistaa myös jutella niiden meidänluokkalaisten tyttöjen kanssa, joita en kovinkaan hyvin tunne tai joiden kanssa en ole pahemmin ennen jutellut. Haluan vain nopeasti pois tilanteesta.
pakottaa, että päättää ihastuvansa johonkin tai lakata ihastumasta.Sain käsityksen, että nimenomaan ujoutesi ahdistaa sinua ja tuo jännitystä. Livenä on eri asia kuin todellisuudessa. Ujous on tavallaan pelkoa ja siihen liittyy halua paeta tilanteesta. Välinpitämättömyys voi olla myös ujouden tuottama reaktio. Sekä miesten että naisten kanssa voi tuntua välinpitämättömältä, jos pelkää päästää ihmisiä lähemmäksi ja tulee suojaton olo. Esimerkiksi tunteettomuus on suojakeino, kun mieli ei tiedä miten reagoida. Yritä tutustua ihmisiin ensin lähemmin ja ajattele vähemmän seurustelua tai seksiä. Kun haluat paeta..tunnista tunne ja jää hetkeksi paikoilleen. Ihastuminen sopivan/oikean henkilön kanssa on yleensä luontevaa.
kulki ennnen ajatusta. Siis livenä on eri asia kuin mesessä, mailatessa yms..
Kiitos helpottavasta vastauksesta!
Se ei enää neitsyyden menetyksen jälkeen ahdista, että juttu menisi pitemmälle, vaikkapa sänkyyn. Mutta ajan viettäminen miehen tai tuntemattoman ihmisen kanssa kahdestaan on yhtä tuskaa. Haluan vain pois tilanteesta. Joskus pystyn hyvinkin ilman ahdistusta olemaan vieraan tytön kanssa, hyvinä päivinä. Mutta en siis ole lesbo tai kokonaan seksuaaliton kun en pysty aikaa viettämään jätkän kanssa? Se vaan tuntuu niin vaikealta eikä tiedä mitä sanoisi. Luulen, että olet ihan oikeassa tuossa että ujous aiheuttaa pelkoa ja tätä kautta tuntee pakottavaa tarvetta päästä pois tilanteesta. En tykkää edes luokkalaisteni kanssa kulkea kaupungilla isossa porukassa kun ahdistaa. Tämä taas voi johtua siitäkin, että olin ala-asteella koulukiusattu ja nytkin on kai taustalla pieni kammo että jos sanon jotain niin saan kuulla siitä.. Tuttujen ja hyvien kavereiden seurassa juttu luistaa ja kaikki kulkee ihan normaalisti, silloinkin mieluiten olen kavereiden kanssa kaksin tai kolmin.
"kulki ennnen ajatusta. Siis livenä on eri asia kuin mesessä, mailatessa yms.. "
ymmärsin kyllä (:
Mulla on aivan sama ongelma, en ihastu! Tai edes kiinnostu kenestäkään... Olen vain kerran elämässäni ollut oikeasti ihastunut!!! Ja se oli joskus 14v, eli kohta kymmenen vuotta sitten. Suhtaudun miehiin automaattisesti kavereina, jos juttu alkaa etenemään tai mies on tunnustanut haluavansa enemmän, alkaa ahdistamaan! Viihdyn ihan hyvin yksin eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta seurustella tms. Ja pelkään että mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän minusta tulee erakko, nyt sentään vielä vietän aikaa kavereiden kanssa... Sille ei vaan voi mitään, kun ei ihastu niin ei, eikä itseään voi pakottaa. Tai sit täytyy vaan toivoa että löytyy joku joka minunkin jääsydämen sulattaa!
Kiva kuulla etten ole ainoa tällainen :/ vaikkakin ikävää kuulla että muillakin on ongelma. Mäkin muistan tosiaan kun peruskoulussa tuli ihastumisia, tosin silloin ei mikään johtanut edes siihen, että olisin siitä kohteelle kertonut.
Sitten olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että jos olen kiinnostunut jostakin, niin yritän saada tietenkin häntä kiinnostumaan itsestäni. Mutta jos tämä kiinnostuu, lakkaa oma kiinnostukseni heti. Haluan siis välillä vaan saavuttaa jotakin? tai sitten se on se ahdistus, kun toinen kiinnostuu. o.O
Hei Tita ja Eve
Olen teitä molempia roimasti vanhempi, mutta tunnistan itseni tarinoissanne. Olen pitkästä aikaa sinkku, ja ihan samojen ongelmien kanssa painin edelleen. Voin kyllä ihastua miehiin, tarkkailen heitä kiinnostuneena jne. Mutta lähemmän kontaktin ottaminen on vaikeata. Myös minä juoksen noita tilanteita karkuun! Olenkin huomannut ihastuvani vain miehiin, joista olen tainnut jo etukäteen tietää, että he eivät tule tuntemaan samoin.
Mutta elämänkokemus on osaltani vaikuttanut siten, että luotan tulevaan. Vielä tulee kohdalleni prinssi, joka sulattaa ujouteni ja saa minut antamaan kaikkeni. Siihen asti viihdyn kavereiden ja ystävien -miesten ja naisten- seurassa ja yritän nauttia elämästä tällaisena. Tehkää niin tekin! Tsemppiä.