Mitenkäs on, kannattaako hakeutua yliopistoo, jos jännittää esiintymistä? Haluaisin kuitenkin kovasti päästä eroon fobiastani. Olen ensisijaisesti hakemassa kauppatieteisiin ja tietääkseni esitelmöintiä ko. oppilaitoksessa on jonkin verran (enemmän kuin monella muulla alalla).
Unelmani olisi, että joskus tulevaisuudessa pystyisin vetämään esitelmää tai luentoa isolle joukolle ihmisiä, sillä olen varsin lahjakas sillä saralla. Ainoastaan esitelmien pitäminen jännittää. Kuinka paljon esitelmiä on muuten kauppatieteellisessä?
Unelmani olisi, että joskus tulevaisuudessa pystyisin vetämään esitelmää tai luentoa isolle joukolle ihmisiä, sillä olen varsin lahjakas sillä saralla. Ainoastaan esitelmien pitäminen jännittää. Kuinka paljon esitelmiä on muuten kauppatieteellisessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän nitä esitelmiä pidetä joka paikassa. Olen itse pitänyt tunnin seminaariesitelmän. Opiskelupaikka valitaan mielenkiinnon ja osaamisen perusteella. Muut asiat suttaantuu aikanaan.
Fobioista ei pääse eroon ihan helposti. Kannattaa käydä juttelemassa psykiatrin kanssa. Ne voi kirjoittaa jotain sopivaa lääkettä. Pameilla saa ainakin niin tökön olon, että voisi pitää puheen vaikka YK:n yleiskokouksessa.
En tiedä kauppatieteellisestä, mutta meillä ainakin on voinut sulautua mukavasti joukkoon ilman pelkoa esiintymisestä. Pro-seminaarin tietysti joutuu esittelemään ja seminaarin, mutta yhteensä noista tulee puoli tuntia esilläoloa. Jos ajattelee, että seminaariin osallistuu neljännellä vuodella, niin eipä tuo tunti esillä oloa neljässä vuodessa luulisi suunnitelmia muuttavan.
Kauppatieteet sitten on voi olla asia erikseen. Ehkä siellä painotetaan esiintymistä enemmän.
Mulla itselläkin suuri stressin aihe nuo esiintymiset ja Englantia haluaisin ypiopistoon lukemaan...
Mutta totuus on, että ei siitä kammosta ehkä koskaan pääse eroon. Se voi vain lieventyä harjoittelemalla ja juuri esiintymällä. Kun valmistautuu esityksiin erityisen huolella ei tarvitse pelätä minkään menevän ainakaan vikaan.
Onnea sinnepäin!
Harjoittele esiintymistä yliopistossa, siellähän sitä on aikaa. Opiskeluaika on muutenkin hyvää aikaa mokailla ja kokeilla. Mitä pikemmin kohtaat nolot tilanteet ja mokailut, sitä nopeammin edistyt.
Edellä oli jo pari vinkkiä. Aiheesta on tietenkin kirjoitettu kokonaisia kirjoja, puhumattakaan yleisemmin itsensäkehittämisestä, ainakin englanniksi. Siis käytäntöön ja käytännön neuvoihin keskittyviä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta parasta olisi keskittyä positiiviseen asenteeseen eli miten saa esiintymisellään välitettyä viestinsä muille tehokkaimmalla tavalla. Muu on epäoleellista.
Siis, faktahan on se, että jokainen jännättää ennen esiintymistä, toiset vain piilottavat sen (tai tuovat esille) eri tavoin. Eli älkäähän panikoiko panikoimisesta! ;)
Vinkkinä voin kertoa, että esimerkiksi Helsingin yliopistossa puheviestintä-kurssilla juuri esiintymistä harjoitellaan - ja yllätys yllätys, opintojaksolla on joka vuosi omat kurssinsa niille, jotka eivät nauti valokeilassa olemisesta. Eli tämäkin on otettu huomioon - kyllä ne prohvessorit ymmärtävät, aivan varmasti ovat aikoinaan itsekin kokeneet samoja tuntemuksia!
Ja tuosta englannin lukemisesta vielä: eipä ainakaan nyt parin ensimmäisen vuoden aikana ole pahemmin esiintymistä tarvinnut, ainakaan tietoisesti. Jos jännäät kielitaitosi tai ääntämisesi puolesta, siihenkin on apua; fuksivuotena pääset ääntämiskurssille jos niin haluat ja/tai et läpäise ääntämiskoetta (huhupuheen mukaan tämä kurssi oli vuoden parhaimmistoa!). Toisaalta, aina lohduttaa se, että "en-osaa" -fiilikset esiintyessä voi lieventää sillä ajatuksella, että ainakin oli sen vuoden pääsykokeiden 15% (?) parhaimmistossa. Eikös? ;)