--
Suomen kansa päättää huomenna vaaleissa järjestyksessään itsenäisyytemme ajan kahdennentoista presidentin eli Sauli Niinistön tai yhdennentoista eli nykyinen presidentin Tarja Halosen valinnasta. Tämän päivän Ilta-Sanomissa on hyvin kuvattu vaalien tasaisuutta otsikolla ”IS:n suuri vaaliveikkaus 52-48, mutta kumman hyväksi ? Molempien ehdokkaiden taustajoukot ennustavat melko tasaista tulosta. Halosen joukot 52-48 omalle ehdokkaalleen ja saman vastaavasti Niinistön joukot omalle ehdokkaalleen 52-48.
Lähtökohta huomiseen vaalipäivään on kuitenkin se, että ehdokas Halonen on ollut kannatusmittauksissa kokoajan johdossa. Ehdokas Niinistö on kirinyt kokoajan Halosen etumatkaa kiinni. Riittäkö aika, sen näemme huomenna. Itse en lähde veikkaamaan puoleen tai toiseen vaalin tulosta huolimatta nousujohteisesta Niinistön kannatuskehityksestä.
Kokoomukselle ja sen ehdokkaalle huominen päivä on kuitenkin historiallinen. Kokoomuslainen ehdokas on ollut finaalissa vain kahdesti aiemmin vuonna 1931 ja vuonna 1950. Vaalitapa oli tuolloin erilainen kuin tämä nykyinen kaksivaiheinen kansanvaali. Kokoomus on jo tavallaan vaalien voittaja ja on saanut hyvät lähtöasetelmat ensi vuoden eduskuntavaaleihin.
Kansallisbiografiassa kuvataan kahta aikaisempaa kokoomuslaista presidenttiä näin:
Lainaus alkaa:
”P. E. Svinhufvud oli Venäjästä irtautumiseen johtaneen oikeustaistelun näkyvin hahmo. Svinhufvud johti itsenäisyysjulistuksen antanutta ja vallankumouksen kukistanutta senaattia ja hankki Saksan tuen puolustuksen vahvistamiseksi. Pääministerinä ja presidenttinä hän johti 1930-luvulla kommunisminvastaisten lakien säätämistä ja taltutti Mäntsälän kapinaksi kärjistyneen oikeistoradikalismin sekä ohjasi Suomen ulkopolitiikan pohjoismaisen yhteistyön tielle.
J. K. Paasikivi muistetaan ennen kaikkea Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden hahmottelijana sekä toimeenpanijana. Hänen julkinen uransa käsitti kuitenkin huomattavasti laajemman ajanjakson aina vuosisadan vaihteesta presidenttikauden loppuun 1956 saakka. Runsaan puolen vuosisadan aikana Paasikiven vaikutus näkyi harvinaisen laajasti keskeisten poliittisten ja taloudellisten päätösten teossa”
Lainaus päättyy
Tämänkertaisia Suomen presidentin vaaleja on kuvattu sekä kotimaassa että ulkomaissa arvioinneissa voitoksi demokratialle. Vaalikeskustelujen pohjalta arvioidaan melko yleisesti, ettei Niinistön tai Halosen valinta presidentiksi johtaisi merkittäviin linjanmuutoksiin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sauli Niinistön kohdalla korostetaan, että hän vaalisloganin mukaisesti haluaa turvata Suomen talouden ja työllisyyden kasvuedellytykset, jotta hyvinvointiyhteiskunnalla on sitten, mitä jakaa yhteiseksi hyväksi.
Itse haluan korostaa tässä lopuksi, mikä minua ehdokas numero 3:n Sauli Niinistön kohdalla eniten vaikuttaa. Arvoisat lukijat Suomen itsenäisyys ei ole vielä kovinkaan pitkä. Maailmanpolitiikassa tulee ennnalta arvaamattomia tekijöitä -eri syistä- tulevaisuudessa eteen ja ne voivat koetella pieniä kansakuntia yksinään ilman yhteistyötä ja liittoutumista.
Viisas katsoo huomistakin kauemmas
Turvallisuus ja ympäristöasiat kulkevat yhdessä.
Turvallisuutta ei ole koskaan liikaa.
Ilmastonmuutos on globaalin riskienhallinnan tärkein kysymys. Kestävä kehitys ja järkevä vihreys eivät ole haihattelua, vaan
edellytys lastemme turvalliselle hyvinvoinnille.
HYVÄÄ VAALISUNNUNTAITA KAIKILLE PUOLUEKANNASTA RIIPPUMATTA !
Suomen kansa päättää huomenna vaaleissa järjestyksessään itsenäisyytemme ajan kahdennentoista presidentin eli Sauli Niinistön tai yhdennentoista eli nykyinen presidentin Tarja Halosen valinnasta. Tämän päivän Ilta-Sanomissa on hyvin kuvattu vaalien tasaisuutta otsikolla ”IS:n suuri vaaliveikkaus 52-48, mutta kumman hyväksi ? Molempien ehdokkaiden taustajoukot ennustavat melko tasaista tulosta. Halosen joukot 52-48 omalle ehdokkaalleen ja saman vastaavasti Niinistön joukot omalle ehdokkaalleen 52-48.
Lähtökohta huomiseen vaalipäivään on kuitenkin se, että ehdokas Halonen on ollut kannatusmittauksissa kokoajan johdossa. Ehdokas Niinistö on kirinyt kokoajan Halosen etumatkaa kiinni. Riittäkö aika, sen näemme huomenna. Itse en lähde veikkaamaan puoleen tai toiseen vaalin tulosta huolimatta nousujohteisesta Niinistön kannatuskehityksestä.
Kokoomukselle ja sen ehdokkaalle huominen päivä on kuitenkin historiallinen. Kokoomuslainen ehdokas on ollut finaalissa vain kahdesti aiemmin vuonna 1931 ja vuonna 1950. Vaalitapa oli tuolloin erilainen kuin tämä nykyinen kaksivaiheinen kansanvaali. Kokoomus on jo tavallaan vaalien voittaja ja on saanut hyvät lähtöasetelmat ensi vuoden eduskuntavaaleihin.
Kansallisbiografiassa kuvataan kahta aikaisempaa kokoomuslaista presidenttiä näin:
Lainaus alkaa:
”P. E. Svinhufvud oli Venäjästä irtautumiseen johtaneen oikeustaistelun näkyvin hahmo. Svinhufvud johti itsenäisyysjulistuksen antanutta ja vallankumouksen kukistanutta senaattia ja hankki Saksan tuen puolustuksen vahvistamiseksi. Pääministerinä ja presidenttinä hän johti 1930-luvulla kommunisminvastaisten lakien säätämistä ja taltutti Mäntsälän kapinaksi kärjistyneen oikeistoradikalismin sekä ohjasi Suomen ulkopolitiikan pohjoismaisen yhteistyön tielle.
J. K. Paasikivi muistetaan ennen kaikkea Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden hahmottelijana sekä toimeenpanijana. Hänen julkinen uransa käsitti kuitenkin huomattavasti laajemman ajanjakson aina vuosisadan vaihteesta presidenttikauden loppuun 1956 saakka. Runsaan puolen vuosisadan aikana Paasikiven vaikutus näkyi harvinaisen laajasti keskeisten poliittisten ja taloudellisten päätösten teossa”
Lainaus päättyy
Tämänkertaisia Suomen presidentin vaaleja on kuvattu sekä kotimaassa että ulkomaissa arvioinneissa voitoksi demokratialle. Vaalikeskustelujen pohjalta arvioidaan melko yleisesti, ettei Niinistön tai Halosen valinta presidentiksi johtaisi merkittäviin linjanmuutoksiin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sauli Niinistön kohdalla korostetaan, että hän vaalisloganin mukaisesti haluaa turvata Suomen talouden ja työllisyyden kasvuedellytykset, jotta hyvinvointiyhteiskunnalla on sitten, mitä jakaa yhteiseksi hyväksi.
Itse haluan korostaa tässä lopuksi, mikä minua ehdokas numero 3:n Sauli Niinistön kohdalla eniten vaikuttaa. Arvoisat lukijat Suomen itsenäisyys ei ole vielä kovinkaan pitkä. Maailmanpolitiikassa tulee ennnalta arvaamattomia tekijöitä -eri syistä- tulevaisuudessa eteen ja ne voivat koetella pieniä kansakuntia yksinään ilman yhteistyötä ja liittoutumista.
Viisas katsoo huomistakin kauemmas
Turvallisuus ja ympäristöasiat kulkevat yhdessä.
Turvallisuutta ei ole koskaan liikaa.
Ilmastonmuutos on globaalin riskienhallinnan tärkein kysymys. Kestävä kehitys ja järkevä vihreys eivät ole haihattelua, vaan
edellytys lastemme turvalliselle hyvinvoinnille.
HYVÄÄ VAALISUNNUNTAITA KAIKILLE PUOLUEKANNASTA RIIPPUMATTA !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokoomuksen riveistä presidentiksi valitun J.K. Paasikiven kauden päättymisestä on 50 vuotta. Hänen jälkeensä alkoi maalaisliitosta tulleen Urho Kaleva Kekkosen lähes 25 vuoden kausi. Kekkosen jälkeen presidentin virkaa ovat hoitaneet sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton piiristä tulleet presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Suomen ulkopolitiikkaan ovat pysyvimmän kädenjälkensä jättäneet Paasikivi ja Kekkonen, joiden ulkopoliittinen ajattelu ja toiminta tunnetaan nimellä Paasikiven-Kekkosen linja. Suomen presidenttinä 1946-56. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti Urho Kekkonen lokakuuhun 1981 saakka eli lähes 25 vuoden ajan. Suomen ulkopolitiikassa heidän linjansa on jäänyt historiaan nimellä Paasikiven-Kekkosen linja.
Nyt pääosin vasemmistosta tukensa saaneiden presidenttien kautta on kestänyt yhtäjaksoisesti lähes 24 vuotta. Samanaikaisesti Suomi on kuitenkin koko ajan ollut eduskuntavaaleissa mitatun kannatuksen perusteella keskusta-oikeistoenemmistöinen maa. Tässä valossa kolmen sosialidemokraatin peräkkäinen aika maan presidenttinä ihmetyttää.
Tasapuolisuuden ja kansallisen eheyden nimissä olisi oikein ja kohtuullista, kun Suomen kansa antaisi välillä presidentin viran oikeistolaisen ehdokkaan hoidettavaksi. Nyt siihen on 50 vuoden tauon jälkeen ainutlaatuinen mahdollisuus.
Sauli Niinistö on työn ja demokratian puolustaja, talousmies ja herkkä tulevaisuuden näkijä. Hän on myös käytökseltään herrasmies.
Nyt Sinä voit päättää, onko Suomen seuraava presidentti 24 viimeksi kuluneen jatkumon puolustaja vai päättäväinen, tulevaisuuden huomioon ottava ja hienotunteinen johtaja.
ole hyvä esimerkki Pohjoismaiseta hyvinvoinnista meillä ja naapureissa ainoastaan Virossa harastetaan Saulin politiikkaa. Mutta siellä onkin mummulla aika kovaa.