Ratkaisun avaimet ovat nyt äänestäjillä
Presidentinvaalin ratkaisun hetket ovat käsillä. Kun äänet sunnuntai–iltana on laskettu, tiedetään, pitikö Tarja Halosen mielipidekyselyissä mitattu johtoasema loppuun asti. Vaikka Sauli Niinistö on onnistunut toisella kierroksella tasoittamaan kamppailua, Halosen mahdollisuudet jatkaa presidenttinä ovat erinomaiset.
Vaalitaistelun loppukirissä ehdokkaat ovat pitäytyneet omissa teemoissaan, jotka erottelevat heidät toisistaan. Niinistön pyrkimys profiloitua palkansaajien ystäväksi on osoittautunut ontoksi.
Entistä valtiovarainministeriä ja kokoomusjohtajaa on muistutettu hänen puheistaan työttömyysturvan heikentämiseksi ja työehtosopimusten yleissitovuuden horjuttamiseksi puhumattakaan työelämän joustojen lisäämisajatuksista. Ne sopivat huonosti ”työväen presidentille”, eikä ihme, että Niinistö on näistä muistutuksista ärsyyntynyt.
Niinistön Suomessa taloudellinen hyvä kerääntyy pienelle osalle kansaa. Ei sitä vapaaehtoisesti jaettaisi osattomille. Palkansaajien turva on ay-liikkeessä ja sen neuvottelemissa sopimuksissa, ei Niinistön mielikuvitusmaailman hyväntahtoisuudessa.
Halonen on ansiokkaasti puolustanut yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, joka ei estä ketään vaurastumasta, mutta joka pitää samalla huolta heikompiosaisista. Talouskasvusta tai tulonjaon oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen ei sisälly presidentin tehtäviin, jotka keskittyvät ulko– ja turvallisuuspolitiikkaan.
On silti niin, että henkilöstä, joka Halosen tavoin ymmärtää omien kokemustensa ja aikaisemman ammattinsa kautta kansalaisten enemmistön arkea, tulee paljon helpommin koko kansan presidentti kuin henkilöstä, joka pitäytynyt hyväosaisten etujen ajamiseen.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu on vaalitaistelussa typistynyt lähinnä väittelyyn Natosta. Niinistö ajaa Nato-myönteisempää linjaa kuin Halonen, hallitus ja eduskunta.
Turvallisuus on muutakin kuin sotilaallista turvallisuutta. Kun ymmärretään, että räikeä kansainvälinen eriarvoisuus luo turvallisuusuhkia, ymmärretään myös, että Halosen toiminta oikeudenmukaisen tulonjaon puolesta myös maailmanlaajuisesti lisää suomalaisten turvallisuutta. Se on luonteva osa presidentin toimintaa.
Arvot, laajat kansainväliset suhteet ja kuuden vuoden työnäytöt puhuvat vankasti Halosen uudelleenvalinnan puolesta. Se varmistuu vain äänestämällä häntä.
ELI: ÄÄNESTÄKÄÄ TARJAA!
Presidentinvaalin ratkaisun hetket ovat käsillä. Kun äänet sunnuntai–iltana on laskettu, tiedetään, pitikö Tarja Halosen mielipidekyselyissä mitattu johtoasema loppuun asti. Vaikka Sauli Niinistö on onnistunut toisella kierroksella tasoittamaan kamppailua, Halosen mahdollisuudet jatkaa presidenttinä ovat erinomaiset.
Vaalitaistelun loppukirissä ehdokkaat ovat pitäytyneet omissa teemoissaan, jotka erottelevat heidät toisistaan. Niinistön pyrkimys profiloitua palkansaajien ystäväksi on osoittautunut ontoksi.
Entistä valtiovarainministeriä ja kokoomusjohtajaa on muistutettu hänen puheistaan työttömyysturvan heikentämiseksi ja työehtosopimusten yleissitovuuden horjuttamiseksi puhumattakaan työelämän joustojen lisäämisajatuksista. Ne sopivat huonosti ”työväen presidentille”, eikä ihme, että Niinistö on näistä muistutuksista ärsyyntynyt.
Niinistön Suomessa taloudellinen hyvä kerääntyy pienelle osalle kansaa. Ei sitä vapaaehtoisesti jaettaisi osattomille. Palkansaajien turva on ay-liikkeessä ja sen neuvottelemissa sopimuksissa, ei Niinistön mielikuvitusmaailman hyväntahtoisuudessa.
Halonen on ansiokkaasti puolustanut yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, joka ei estä ketään vaurastumasta, mutta joka pitää samalla huolta heikompiosaisista. Talouskasvusta tai tulonjaon oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen ei sisälly presidentin tehtäviin, jotka keskittyvät ulko– ja turvallisuuspolitiikkaan.
On silti niin, että henkilöstä, joka Halosen tavoin ymmärtää omien kokemustensa ja aikaisemman ammattinsa kautta kansalaisten enemmistön arkea, tulee paljon helpommin koko kansan presidentti kuin henkilöstä, joka pitäytynyt hyväosaisten etujen ajamiseen.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu on vaalitaistelussa typistynyt lähinnä väittelyyn Natosta. Niinistö ajaa Nato-myönteisempää linjaa kuin Halonen, hallitus ja eduskunta.
Turvallisuus on muutakin kuin sotilaallista turvallisuutta. Kun ymmärretään, että räikeä kansainvälinen eriarvoisuus luo turvallisuusuhkia, ymmärretään myös, että Halosen toiminta oikeudenmukaisen tulonjaon puolesta myös maailmanlaajuisesti lisää suomalaisten turvallisuutta. Se on luonteva osa presidentin toimintaa.
Arvot, laajat kansainväliset suhteet ja kuuden vuoden työnäytöt puhuvat vankasti Halosen uudelleenvalinnan puolesta. Se varmistuu vain äänestämällä häntä.
ELI: ÄÄNESTÄKÄÄ TARJAA!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.