Olen menossa synnyttämään yksin. Millaisia kokemuksia on muilla yksin synnyttäneillä? Meillä ratkaisu oli selvä jo raskauden alkumetreillä, mies ei halua mukaan synnytykseen ja mielestäni hänellä on oikeus itse päättää asiasta. Neuvolassa ovat kehottaneet ottamaan mukaan jonkun muun tukihenkilöksi mutta ei mulla kyllä ole yhtään semmosta ystävää jonka haluaisin sinne mukaan. Onkohan harvinaista mennä synnärille yksin? Toisaalta se lisää hieman jännitystä varsinkin näin ensisynnyttäjälle mutta onhan siellä ammatti-ihmiset mukana.
Yksin synnyttämään
34+3
128267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
suosittelisin ottamaan jonkun mukaan ihan sen takia, että kätilöt eivät ole sinun kanssasi koko aikaa. He hoitavat useampaa synnytystä samanaikaisesti, ja ovat poissa paljon. Siinä voi tulla yksinäinen olo, vaikka ei kovimpien supistusten lomassa varsinaisesti voisikaan seurustella. Varsinkin jos homma venyy monen tunnin, jopa vuorokauden urakaksi, on seura kultaakin kalliimpaa.
Miten olisi oma äitisi tai joku kaverisi?
Minäkin neuvoisin ottamaan esim.äidin tai jonkun ystävän mukaan ainakin avautumisvaiheen ajaksi jos venyy pitkäks,pääseehän synnytyssalista pois jos/kun ei halua itse synnytystä nähdä tai jos sinä et halua että siinä vaiheessa on ketään "ylimääräistä"paikalla.Eräällä tutullani oli ystävä mukana synnytyksen alusta loppuun ja serkullani oli oma äiti mukana koko synnytyksen ajan,on myös pari tuttua jotka ovat ihan yksin synnyttäneet kun mies ei ole halunnut mukaan,mut he ovat olleet uudelleensynnyttäjiä.
ensimmäisessä synnytyksessä mies oli mukana,mutta toisessa synnytyksessä tuli mukaan vasta ponnistusvaiheessa.Oli töissä eikä pitkän matkan takia päässyt aiemmin.Toinen synnytys tapahtui nopeasti kolmessa tunnissa ja hyvin pärjäsin yksin avautumisvaiheen.Kävelin ympäri sänkyä ja vetelin ilokaasua supistusten aikana.Välillä tanssahtelin musiikin tahtiin.Ei siinä ehtinyt kaipaamaan ketään.
Ensimmäinen synnytys kesti lähes päivän enkä yksin olisi kyllä halunnut olla.
Kysy neuvolasta/ synnäriltä, onko teidän kaupungissa vapaaehtoisia synnytysseuralaisia. Ovat synnyttäneitä naisia, jotka tavataan kerran tai kaksi ennen synnytystä ja halutessaan myös sen jälkeen. Sellainen täytyy siis "varata" ennakkoon, tutustutte ja hän lupaa sitten päivystää lasketun ajan tienoilla.
Olen kuullut hyviä kokemuksia synnytysseuralaisen käytöstä. Mahdollisesti esim. Aktiivisynnyttäjät Ry. tietää paikkakunnittain synnytysseuralaisten tilanteen. Jo synnyttänyt nainen on aktiivinen tukihenkilö, joka tietää, mitä tuleman pitää. Se on hyvä vaihtoehto, jos isä ei halua taikka pääse mukaan synnytykseen. Yksin voi olla aika kolkkoa.
Minä olen yksin synnyttänyt kolme ja aion myös tehdä tämän neljännen yksin. Isä kyllä kerkii kotona hoitaa lastaan. Tämä me ollaan päätetty yhdessä isä ei halua, hän ei kestä muiden kipuja, ei halua nähdä verta. Enkä minä halua itse huolehtia miten toinen jaksaa, kun itsellä on kipuja. Se on meidän päätös, Juuri eilen juttelin kätilön kanssa tästä asiasta ja sanoin suoraan ettei isä halua synnytykseen mukaan. Kätilö sanoi että se on siviili rohkeutta kieltäytyä mukaan tulosta tämmöisenä aikana kun melkein kaikki isät tulee mukaan vaikka eivät välttämättä kestäisikään synnytystä. Yksin olen pärjännyt ihan loistavasti saampahan keskittyä vain itseeni ja omiin tunteisiin ja kipuihin.(ehkä olen vain itsekäs)
Kyllä sinne voi mennä yksinkin, kätilöt varmasti käyvät useammin yksinäisen synnyttäjän luona.
useimmiten joko kätilöopiskelija, terveydenhoitjaopiselija tai lääkäri opiskelija mukana. Joten ihan yksin ei tarvitse ollla.
Kyllä sinne yksinkin voi ihan hyvin mennä ja ilman syyllisyyttä mutta kannattaa sanoa se heti mennessä että eivät sitä joka käänteessä kysy. Muuren ihan ok.
Tervehdys!
Synnytin esikoisen yksin ja se synnytys oli aivan ihana. Kuuntelin musiikkia ja mietin omaa oloani. Eivät ne kätilöt paljoa ennättäneet luona viipyä, enkä minä niitä olisi sinne tarvinnutkaan hääräämään. Synnytykseni meni ihan hyvin ja normaalisti, vaikka avautumisvaihe venyi ja venyi ja venyi. Mutta kannattaa kuunnella omia tuntoja tässä asiassa. Minä esimerkiksi en halunnut ketään mukaan, vaikka siskonikin tarjoutui doulaksi. :) Onnea jatkoon ja synnytykseen!!
Vaikka mies ei itse synnytystapahtumaa tahtoisikaan nähdä, niin voihan hän olla mukana avautumis- eli odottelu vaiheessa? Pitää seuraa, kun saattaa mennä vuorokausi ettei oikein mitään edes tapahdu.Poistua sitten vaikka kahville, kun ponnistusvaihe alkaa?
Minusta tuntuisi tosi kurjalta, ellei mies edes haluaisi lähteä mukaan koko reissulle, odottaisi vaan kotona että tulemme takaisin kun kaikki on valmista.
Kasassa meillä on nyt 36 4, ja mieheni voi huonosti nähdessään verta, tai kun esimerkiksi valmennuksessa katsoimme videota - ei hän edes katsonut, kuuli vaan kun tuntematon nainen voihki...ja mieheni voi pahoin.
en ole häntä painostanut, kysyi vain, tahtooko olla mukana, edes yrittää. Ellei, pyytäisin sisartani josta 5 lapsen äitinä varmasti olisi paljon apua. Mutta tulimme siihen tulokseen että yhdessä lähdetään, ja jos siltä tuntuu, tekee pahaa, niin hän saa poistua huoneesta muualle odottamaan. Kunhan on edes lähistöllä, jos vaikka jokin menee pieleen...
Sorry, vähän oli asian vierestä mutta....
Lykkyä tykö, miten sitten toimittekaan!
äiti ja mies oli avautumisvaiheen mukana mut miehen laitoin ulos kun ponnistusvaihe alkoi ja äiti jäi. mies häiritsi vaan mua ihan sikana ku oli jo siinä vaiheessa niin paniikissa et sai mutkin panikoimaan, ja mulla ei ollu puudutuksia ollenkaan ni sattukin pikkasen ja taisin mieheen purkaa kiukut... olis varmaan itekki lähteny karkuun... :)
Mies oli seurana avautumisvaiheessa ja oltiin sovittu että kun alan ponnistamaan, mies lähtee käytävään :)
No täytyy kyllä myöntää ettei miehestä ollut mitään seuraa sillä olin niin väsynyt 2 vrk:tta hereillä oltuani että nukuin epiduraalin voimalla kaikki supistusten välit. Miehellä aivan selvästi oli tylsää :) Lueskeli lehtiä ja oli itsekkin tosi väsynyt.
Minä en oikeastaan ollut edes tajuissani kuin supistusten ajan. Eli mitään ei juteltu yms.
Ponnistusvaiheessa mies meni käytävään ja n. tunnin ponnistusvaiheen jälkeen kun lapsi parahti itkemään mies ryntäsi huoneeseen. Se oli kivaa että näki lapsen heti :) Murtui kyllä heti ja itkuksi meni :)
Mutta seuraa ei miehestä kyllä mi8nun tapauksessani ollut.
moi...
mä itse en halunnut miestä sinne... se olis vaan joutunu paniikkiin.
mulla oli äiti mukana, en olis varmaan pärjänny yksin ku se kätilö viuhki pitkin sairaalaa.
kannattaisi ottaa sisko, äiti joku hyvä ystävä...
aion seuraavaankin synnytykseen ottaa äidin mukaan, oli turvallinen olo :)