erään tuttuni naapurissa on kauhukakara. hän on aina kiusanteossa ja aiheuttamassa harmeja vanhemmilleen. kerrostalon muut lapset eivät pidä hänestä ja tässä syy: hän on rikkonut monia hiekkalinnoja ja leikkejä, kerran hän jopa sitoi maijan(kaunis pikku tyttö johon kauhukakara on tykästynyt)keinun tolppaan hyppynarulla.maija on pieni eikä hänestä oikein lähde ääntä joten hän sai olla ainakin tunnin sidottuna keinun tolppaan ennen kuin eräs naapuri huomasi hänet. leikkikentällä ei ollut muita lapsia kuin kauhukakara, joka tekonsa jäjkeen meni sisään eikä maininnut mitään teostaan.Maija-raukka vilustui ja alkoi pelätä muita lapsia. ihan kauhea lapsi
pikku riiviö
eräs olen
4557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ompa outoo, että Maijan vanhemmat olivat jättäneet Maijan yksin ulos ja vieläpä nuin kauaksi aikaa. Miksi!??
kaupunkitarinat! huom.
Miten niin?
Ihme kommentti!
Jo kyseessä on eräs tuttu niin miten muuten sen asian kirjoitat?
Meidän talossa on samanmoinen poika joka tekee ilkeyksiään.
Useaan otteeseen on pojan vanhemmille asiasta sanottu mutta asia on niin että ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Vanhemmat eivät välitä.
Seuraavaksi taidammekin soittaa viranomaisille.
Puhukaa näille "kauhukakaroille" suoraan. Ehkä paremminkin oppivat kun vieras sanoo. Joskus riittää kun katsoo tiukasti silmiin.
Joskus joulun edellä istuin kahvilassa väsyneenä ja lähipöydässä äiti kahden lapsen kanssa. Lapset nujakoi ja äiti nalkutti. Päätin että juon kahvini rauhassa. Aloin tiukasti tuijottaa levottomampaa lasta, hän huomasi sen, ja kun hän muutaman kerran vilkaisi ja huomasi, että otan edelleen katsekontaktin häneen, hän pikkuhiljaa rauhoittui. Varmaan katsoo tästä lähtien kahviloissa onko vaarallisia mummuja lähellä :)
Toissapäivänä kävelin yläasteen koulun ohi, juuri kun koulu oli loppunut. Jouduin sellaisen poikalauman vanaveteen, jossa muutamien sanavarastoon kuului lähinnä v-sana. Kun pojat pysähtyivät, sanoin yhdelle pahimmista: "Eikö kukaan ole sanonut sinulle, ettei tuollainen kielenkäyttö sovi julkiselle paikalle?" Poika vastasi:" ei ole", ja minä siihen: "no nyt on". Kumma kyllä ei ainakaan minun korviini asti kuulunut yhtään kirosanaa tai herjaa sen n 100 metrin matkalla, jonka kuljimme samaan suuntaan.
Ja omat lapsenlapset pitävät minua kilttinä ja lempeänä :)