On tämä hieman häiritsevää, kun tiedostan niin hyvin kuinka helppoa minun on ihastua johonkin.
Sille on niin helppoa ehdollistua. Ihan pelkään koko ilmiötä kun se on niin yleistä. Ihastun hyvin moneen ihmiseen, mut en voi tehä mitään, kun kuitenkin pian ihastun taas toiseen. Voi kyllä olla niinkin, että ihastun uudestaan siksi, että edellinen ei johtanut mihinkään. EI, tuo äskeinen ei ollut oikein kuvaava ilmaus, oikein olisi: Koska en vienyt sitä yhtään mihinkään. Niin, minä olen siis yksi ihminen, joka ei ole koskaan seurustellut, pelkään sydänsuruja toisten ihmisten puolesta, joten en halua aiheuttaa sellaista kenellekkään. Seurusteleminen on typerää...kuitenkin itse haaveilen siitä, että olisi joku, ehkä hän, johon olen tänään ihastunut. Mikä typerys olenkaan, mutta en vain tiedä minkälainen typerys.
Millaista teidän ihastumisenne on, tapahtuuko sitä paljon, ihastutteko kokoajan uusiin ihmisiin. Aina kun jokin kiinnostava ihminen näyttää itsestään inhimillisen puolen jään aivan koukkuun. Aivankuin syötti joka välähtää auringossa ja saa saaliin oitis nappaamaan kiinni. Sitten kuitenkin, en jää siihen, eikä ihastus yleensä saa edes tietää että olin koukussa ennenkuin luovutan ja huomaan jonkun toisen.
Olen Don Juanin perillinen, arka sellainen, olen Casanovan varjo, häilyvä, enkä jää edes filmille. Olen jäljetön, vai olenko.
EN halua jättää jälkeeni, enkä edes avata hetkeksikään haavaa. Kuitenkin haluan että minulla olisi jalanjäljet.
Sille on niin helppoa ehdollistua. Ihan pelkään koko ilmiötä kun se on niin yleistä. Ihastun hyvin moneen ihmiseen, mut en voi tehä mitään, kun kuitenkin pian ihastun taas toiseen. Voi kyllä olla niinkin, että ihastun uudestaan siksi, että edellinen ei johtanut mihinkään. EI, tuo äskeinen ei ollut oikein kuvaava ilmaus, oikein olisi: Koska en vienyt sitä yhtään mihinkään. Niin, minä olen siis yksi ihminen, joka ei ole koskaan seurustellut, pelkään sydänsuruja toisten ihmisten puolesta, joten en halua aiheuttaa sellaista kenellekkään. Seurusteleminen on typerää...kuitenkin itse haaveilen siitä, että olisi joku, ehkä hän, johon olen tänään ihastunut. Mikä typerys olenkaan, mutta en vain tiedä minkälainen typerys.
Millaista teidän ihastumisenne on, tapahtuuko sitä paljon, ihastutteko kokoajan uusiin ihmisiin. Aina kun jokin kiinnostava ihminen näyttää itsestään inhimillisen puolen jään aivan koukkuun. Aivankuin syötti joka välähtää auringossa ja saa saaliin oitis nappaamaan kiinni. Sitten kuitenkin, en jää siihen, eikä ihastus yleensä saa edes tietää että olin koukussa ennenkuin luovutan ja huomaan jonkun toisen.
Olen Don Juanin perillinen, arka sellainen, olen Casanovan varjo, häilyvä, enkä jää edes filmille. Olen jäljetön, vai olenko.
EN halua jättää jälkeeni, enkä edes avata hetkeksikään haavaa. Kuitenkin haluan että minulla olisi jalanjäljet.
Vastaukset 26
Vanhimmat
...heart breakereita.teistä saa kuvan että olette kiinnostuneita mutta sitten se loppuu.itelläkin samaa vikaa,ihastun helposti tai tykästyn ihmisiin ja haluan viettää aikaa monien ihmiste kanssa.sitten niitä ihmisiä kertyy niin paljon ettei ole aikaa olla yhtä kiinteästi yhteysissä kaikkiin ja niille ihmisille tulee olo etten enää välitä heidän seurastaan.
Niin, kai sitä voi satuttaa ihan silläkin että en edes yritä iskeä, tutustua tai jotain, katson vain ja unelmoin. Sana pari on ainoita vihjeitä, nekin pitäis kai jättää sanomatta.
Elän vain toivossa että olisin niin mitätön että noita ei huomattaisi, olisin jäljetön.
Ja toivon, että tämä satuttaisi vähemmän, kuin se jos yrittäisin seukata, ja jos se sit loppuis...
pääse pitkälle.Aiheutat vain sydänsuruja.Herää kohtaamaan ongelmasi.Ihmistem sydämillä ei saa leikkiä.
En tarkoitakkaan leikkiä, en ollenkaan. Enkä oikein usko että paljoa mikään huomaakaan ajatuksiani. Niin vähäisiä tekoja, että tuskin annan itseäni ilmi. Mitä sitten pitäisi tehdä, oikeasti koetella sydämmiä? En usko. Silloin olisi enemmän mikä voisi tehdä enemmän kipeää.
Outoa, mutta totta. En vain jaksa kiinnostua samasta miehestä pidempään, oikeastaan ihastun hyvin harvoin, enkä tiedä olenko koskaan VIELÄ rakastunutkaan... En ole koskaan valinnut poikaystävää ulkonäön perusteella, mutta henkisellä puolella jotenkin vaan jutut on ruvenneet nekin puuduttamaan... Haluaisin niin keskustella monipuolisemmin tieteestä, historiasta, uskonnosta, musiikista... mutta yksinpuheluksi se aina menee. Joten on parempi olla hiljaa. Eli oikeastaan, enhän minä ole mikään casanova, en vain jaksa jeesmiehiä, joilla ei ole mitään sanottavaa. Mottoni: Miehet on tehty vain panemista varten, kunnes toisin todistetaan.
Siksihän kutsunkin itseäni pojaksi, enkä mieheksi. Olen neitsyt, sellaisena ajattelin hyvin kauan pysyä ja rakastan keskusteluja korkeakulttuurista ja tieteeistä. Naisten kanssa mieluiten, koska heillä on mielenkiintoisempia näkökantoja. ;)
Enkä aio kyl koskaan paneskella kenenkään kanssa, mutta toivottavasti löytyisi joku jonka kanssa voisin rakastella, joku täydestä sydämmestä rakastettava.
Meitä on monen moisia.
kuulostaa enemmänkin siltä että itse pelkäät tulevasi satutetuksi ja kuvittelemalla suojelevasi muita tosiasiassa suojeletkin itseäsi. Projektiota.
Tuskinpa sinä oikeasti tuolla toiminnallasi ketään satutat. Olet luonut illuusion itsestäsi Casanovana ym. vaikket oikeasti uskalla edes lähestyä ketään... huvittavaa oikeastaan. Ehkä tuo mielikuvasi suojelee heikkoa egoasi.
Muista että jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja teoistaan. Et sinä toisten puolesta mitään voi tuntea tai ajatella. Se että kuvittelet tietäväsi miltä toisesta jokin asia tuntuu on projektiotasi (pelkäät hylätyksi tulemista ja siksi kuvittelet että kaikki muutkin pelkäisivät.) Sinä olet vain yksi ihminen niinkuin kaikki. Olet yksi miljardeista.
Juuri tuota minä olen iettinyt jo vuosikaudet, mutta en oikein usko että suojelen itseäni, en välitä siitä mitä minulle tapahtuu, ajattelen niin paljon muita. En minä kyllä täysin epäitsekäs ole, haluaisin jonkun hellijän saada, mutta laskin että hinta yhdestäkin sydänsurusta olisi liian kova. En halua olla vastuussa sellaisesta, ja juuri tässäkohtaa paljastuukin suurin itsekkyyteni, en halua sitä vastuuta. XD Minä olen idiootti, yksinäinen sellainen, jolle ystävät saavat riittää.
Heikko ego? Miten vain :)
Nuo vertaukset ol hauskoja, kehittelin niistä runoa. Ne siksi, että olen yhtäpaljon naistenperään kuin hekin, minävain en tee yhtään mitään. *nauru*
Olen hyvin samaa mieltä sinun kanssasi!
Minä ihastun helposti hieman myös todella moniin ihmisiin, ja jotenkin tuntuu että minuun ihastutaan samalla tavalla. Kuitenkin minulla on ollut vain muutama ihminen kehen olen jäänyt todella loukkuun ja kenen kanssa olen todella yrittänyt päästä edes johonkin. Yleensä nämä muutamat(siis yksi tällainen kerrallaan ja useampiakin vuosia) ovat sellaisia jotka pyörivät jatkuvasti mielessä, ja peittävät nuo muut alleen. Siksi en taida koskaan edes oikeasti uskaltaa yrittää kenenkään muun kanssa.
nainen mutta en voit saada hänet.
tämäkin. Voinko saada vaiko enkö - juuri sen yhden?
Tuohan oli aika ovela viesti, tuosta voi kukin lukea mitä haluaa. Ns. kristallipallo viesti.
Juuri tästä syystä unelma elää - minullakin.
vertaaminen, hänellä oli himoa yhden naisen kohdan joka hän ei ikinä sain ja se osoittautui sitten että hän alkoi valloittaa paljon naisia sen sijaan.
Toivottavasti te olen ymmärtänyt mun huonon kirjoitettu suomi. Olen saanut paljon valituksia siihen mutta yritän ei oo helppoa kieli.
tarkoitus. he he
..jatka samaan malliin, niin huomaat kohta et olet onnistunut elämään koko elämäsi tutustumatta ainoaankaan oikeasti ihastuttavaan ihmiseen. Turvallistahan se tietenkin on, mutta onko se sen "väärtti" loppupeleissä? Pakkohan se on jotain itsekin uskallettava antaa, ei sitä muuten mitään saa.
Ps. Nämä oli sitten pienen ihmisen tähän mennessä opittuja pieniä elämäntotuuksia;)
Olenkin harkinnut asiaa, eläisin sinkkuna koko elämäni, tai ainakin tämän myrskyisän-?- nuoruuden. Ajattelin ehkä ryhtyä joksikin hengelliseksi hörhöksi, tai jottain. Kasvatan pukinparran, kieltäydyn suhteista ja kirjoitan kirjan filosofiasta. :P
Horoskooppini ennusti minulle tänään, että avio/parisuhde-elämäni sujuisi hyvin, siinä seitsemännenkymmenennen ikävuoteni lähdettyä käyntiin. Vielä on siis aikaa horrostaa tällä saralla.
sitä vähemmän ihastumisia.
Sittenhän minun pitäisi omata suhteellisen heikko itsetunto. No, ihastun vuodessanoin kymmeneen ihmiseen. Mutta voiko tuotakaan mitata. Ristiriitaisia tietoja. Ihastumisen motiivit varmasti vaikuttavat ja luovat eroja tuohon.
vai oletko ihastunut ihastumisen tunteeseen? Uskomaton määrä mahtuu yhteen vuoteen! Vaikka onhan se helppoa, vaaratonta, kutkuttavaa..
Kun sydämesi on oikeasti varattu, ympärillä leijuva "rakkauden jano" voi jopa käydä v*tuttaan. Näin on käynyt minulle.
Voi olla, että olen ihastunut ihastumiseen, no ehkei, mutta osin. Olen miettinyt tuotakin näiden vuosien ajalla, kun täämä sama on toistunut. Lähes kaikki ihastukseni ovat ollee tyttöjä joita en tunne erityisen hyvin, joitain joita näen säännöllisesti, koulu vapaa-aika, harrastus. Noista porukoista usein on joku alfa naaras pistänyt silmään, siis hän joka aikuttaa eniten minun tyyppiseltä= hiljanen, yksinäinen, mystinen, arvoituksellinen vaikuttaa omantienkulkijalta. Tuon sopan kun keittää, ihastun, kunnes aika haalistaa ja toinen samanlainen asettuu näköpiiriin.
Ihastumiskynnykseni kyllä nousee kokoajan. Nyt rekisteröin kyllä paljon mielenkiintoisia tapauksia, mutta niin useaan en ihastu kuin ennen. Nyt, kun näin yhdessä hiljaisessa, mystisessä tytössä, pienen inhimillisen piirteen, joka todisti ettei hän ole tuntematon. Olin myyty, taas vähäksi aikaa.
Ja tuo määrä selittyy juuri tuolla, vaarattomantuntusta, kutkuttavaa, ja niin erittäin helppoa. Siis kuinka naurettavan helppoa onkaan saada itsensä ihastumaan. Alitajuntani altistaa tietoisuuteni sille ja saan sen aina kiinni syyllisin näpein. Tiedän usein miksi juuri tunnen niin, ne kylmät faktat miksi. Se ärsyttää, vie ihmisyyteni, kuin tosiaan olisin joku syyseurauksien ohjaama kone. Tunteet kaikki vain asioiden summien muodostamia ärsykkeitä.
ettet vielä seurustele. Tuolta pohjalta vois olla hankala rakentaa mitään pysyvää. Mystisyys ja ennalta-arvaamattomuus tuppaavat häviämään suhteen myötä..
Mitä paremmin tunnet itsesi sitä kriittisemmin suhtaudut toisiin, sekä naisiin että miehiin. Ehkä juuri siksi nuorena on helpompi ystävystyä/ihastua, koska kaikki käy ja kiehtoo. Ainakin melkein.
"Leijuvan" rakkauden löydät?
Tarkoitin flirttiä: pitkiä katseita, hymyjä, satunnaisia kohtaamisia, pieniä suuria sanoja... ym ym. Joka päivä ja missä vain voi ihastua, jos antaa itselleen luvan.
Tilannettasi.
"Kun sydämesi on oikeasti varattu, ympärillä leijuva "rakkauden jano" voi jopa käydä v*tuttaan. Näin on käynyt minulle."
Jos sydän on varattu, ei kiinnosta muut. Lähestymisyritykset voi ottaa päähään.