Eilen illalla itkin rankemmin kuin koskaan ennen. Kyyneleet valuivat koko ajan. Oli vaan niin ahdistunut ja väsynyt olo, en jaksa enää. Ei elämällä ole minulle mitään annettavaa, eikä minulla sille. Jos vain voisin jäädä peiton alle makaamaan, eikä tarvitsisi mennä kouluun, muiden ihmisten ilmoille. En halua näyttää avomiehelleni, että itken. Hän vain kysyisi mikä on hätänä, mutta kun en osaa sanoa hänelle mitään. Hän tuskastuu puhumattomuuteeni ja tunnen itseni entistä huonommaksi ihmiseksi. Ei hän tällaista ansaitse. Minun pitäisi kai vain päästää hänet menemään, mutta mitä minä sitten teen? Ei minulla ole ketään muuta kuin hänet, ja silti työnnän hänet pois.
Näitä tällaisia masennuskausia tulee ja menee, välillä on pitkiäkin aikoja että on hyvä olla. Viime aikoina on tuntunut, että masennuksia tulee yhä tiheämmässä tahdissa. Tai en minä oikein tiedä, onko tämä masennusta, ehkä tämä on ihan normaalia ja se menee ohi odottamalla. Nyt vain on niin helvetin paha olla. Osaako kukaan teistä sanoa? Tuntuisi vaan tosi nololta mennä lääkärille valittamaan omasta olostaan, kun maailmassa on muitakin, jotka tarvitsevat apua enemmän kuin minä.
Näitä tällaisia masennuskausia tulee ja menee, välillä on pitkiäkin aikoja että on hyvä olla. Viime aikoina on tuntunut, että masennuksia tulee yhä tiheämmässä tahdissa. Tai en minä oikein tiedä, onko tämä masennusta, ehkä tämä on ihan normaalia ja se menee ohi odottamalla. Nyt vain on niin helvetin paha olla. Osaako kukaan teistä sanoa? Tuntuisi vaan tosi nololta mennä lääkärille valittamaan omasta olostaan, kun maailmassa on muitakin, jotka tarvitsevat apua enemmän kuin minä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei oo noloa mennä lääkärille! menet lääkärille ja hän voi kirjoittaa lähetteen mielenterveystoimistoon ja sitä kautta pääset puhumaan jollekulle.
Mulla on välillä aivan samanlainen olo. viimeksi eilen töissä oli hirvee ahdistus. Tuntui että oon liikaa, huono, vääränlainen, sanon ja teen kaiken väärin, eikä mulla oo oikeutta olla olemassa.kotiin päästyäni piti vain itkee. En myöskään osaa puhua pahasta olostani oikein kenellekään, muutaman kerran oon ollut mielenterveystoimistossa juttelemassa. Poikaystävä tietää että oon joskus masentunut, mutta ei tiedä "koko totuutta". Jotenkin pelkään säikyttäväni hänet pois, jos kaadan hänen päälle tän kaiken paskan. Eihän hänen velvollisuus ole kuunnella sellasta,vaan hän voi lähteä ja etsiä itselleen "normaalin" naisen. Toisaalta jos hän oikeasti välittää ja rakastaa, hän kyllä tukee ja ymmärtää. Mutta voiko sitä vaatia toiselta ihmiseltä? Minä ainakin haluan pitää hänestä kiinni, koska ketään muuta minulla ei ole. Kuulostaa varmaan itsekkäältä...
minun taustani on lähes tulkoon samanlainen kuin teidän. tosin nyt mieheni tietää tämän kaiken, tai ei kaikkea, mutta kaiken minkä on nähnyt. minä en enää pysty piilottelemaan pahaa oloani - se on täysi mahdottomuus.
minun ahdistukseni on pahentunut viimeisimpien kuukausien aikana. olen itkenyt päivittäin useita kertoja. olen aivan lopussa ja todellakin valmis luovuttamaan - minut on rikottu jo lapsena eli olen kärsinyt tästä jo lähes kolmetoista vuotta. odotin näin kauan ennen kuin avomieheni "pakotti" minut lääkärin puheille.
paha oloni purkautui jälleen, kun vain avasin suuni ja kerroin terveyskeskus lääkärilleni kuinka paha olo minulla oli. yllättäenkään hän ei ole paras mahdollinen minua neuvomaan, mutta minut tullaan kuitenkin hoitamaan terveyskeskuksessa, ei-niin-ammattitaitoisen henkilön kanssa. lisäksi sain mielialalääkkeet (n.10min keskustelun jälkeen) sekä purkillisen unilääkkeitä.
anna nyt itsetuhoiselle ihmiselle unilääkkeitä! kuinka huokuttele idea olisikaan vetää ne kaikki. siihen loppuisi kärsimys.
neuvon nyt vaan, että mene ihmeessä lääkäriin, mutta suoraa jonnekin, missä voit uskoa saavasi kunnollista apua.
olisinpa minäkin saanut lääkkeitä. kun ei tätä elämää muuten jaksa. sain lähetteen mielenterveystoimistoon mutta enpä ole päässyt sinne edes vielä.
Itse jouduin odottamaan aikaa yli kuukauden. - Ja sinä aikana oloni paheni.
mutta suosittelen lääkäriin menoa. Kyllä sinun asiasi on yhtä tärkeä, kuin jonkun toisenkin.