Mun kohtaus alkaa sillee, että oon tuntevani jonkulaisia rytmihäiriöitä sydämes, täst seuraa sydänkohtauksen pelko -> paniikkikohtaus. Eli pelkäätteks te muut sitä, et sydän pysähtyis tai vastaavaa?
Mitä pelkäätte kohtauksen aikana?
minävaa..
102195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä pelkään kuolemaa... Jos mulle tulee vähänkin paha olo tms. mä pelkään kuolevani...
pelkäsin kaikkee mahdollista ja mahdotonta.
Hiukankin jos sydän hakkasi lujempaa tai tuli rytmihäiriöitä, niin pelästyin ja sitten alko vaan sydän enemmän pampattaa ja koko ajan vaan tuli kauheempi olo. Jos huimas, nii olin varma, että tulee joku aivoinfarkti vähintään.
Mulla meni loppujen lopuksi pelot niin pitkälle, että en enää uskaltanut kotoa mennä yhtään mihinkään. Sitten masennuin meni rukahalu ja laihduin entisestään laihasta kropastanai vaan lisää ja olin kuin mikäkin haamu. Se oli täysi elämätöntä elämää eristyksissä ja mä luulin todella välillä, että oikeesti pian sekoan, mutta tämä onneksi kaikki takanapäin.
minä vaan pelkään että olo menee tosi kamalaksi, sekoan oikeasti, enkä tavoita ketään toista ihmistä joka vois pitää minut järjissäni. siis tulee todella epätodellinen olo, niinkuin olis jo kuollu (vaikkei tietty olekaan) jos jää yksin. en pelkää mitään fyysistä sairautta tai kohtausta, ja tiedän ettei ole mitään pelättävää, mutta ei siinä järkeily paljon auta kun se tunne tulee.
Oli kuin olis omaa tekstiä lukenut, niin oli samanlainen. Totta tuo ettei siinä järkeily auta.
Minä pelkään vakavaa allergista reaktiota, ja saan paniikkikohtauksia monesti ruuan jälkeen kun pelkään, että saanj onkun allergisen reaktion. Mnulla ei ole lääkettä käytössä, olen yrittänyt oopetella rentouttamaan itseni jollain tavalla mm. syvävenyttely auttaa hyvin. ja yritän myös järkeillä itselleni, että ei hätää. Joskus se auttaa, joskus ei. Mutta venytely sopii minulle parhaiten.
Mun kohtaus alkaa pyörtymisen tunteella ja jalat tuntuu ettei ne kanna,hiki ja kylmä samaan aikaan.
Nyt päätin eilen että jos saakeli pyörryn niin sit ei voi mitään kai joku ihminen soittaa apua tai vastaavaa.Kohtaus varmoja paikkoja on kaupat,toiseeltaa sehän kyl säästää rahaa kun ei shoppaile.
Katellaa kuin käy
mulla pelkotiloja ollu 10-vuotta...paniikkihäiriö varsinaisesti helpottanut lääkkeillä mutta pelkotiloihin ei tunnu aittavan..joten en enään pelkää varsinaista paniikkikohtausta siittä tiedän selviäväni mutta pelkään pahanolon tullessa mm:että josko tämä ei olekkaan "normaali" paniikkikohtaus josta selviää. pelkää että rupean voimaan pahoin että olen saanut jonkun "kauhean" bakteerin" se perustuu siihen että pelkotilojeni paras ylläpitäjä on bakteerikammo... pelot ovat kamalia ne ovat niin todellesen tuntuisia vaikka järki kyllä kertoo että pelättävää ei ole mutta minkäs teet mieli tuntuu olevan min kehossa vahvempi ja voittaa järjen lähen aina...
yleensä mä pelkään sydänkohatusta, kuolemaa, pyörtymistä ja sitä että jaan tajuttomaksi jonnekkin ekä kukaan löydä mua. ja ainakun tunnen että kohatus on tuloillaan en tosiaankaan halua olla yksin. vessa reissuillakin jätän oven auki että poikaystävä kuulee jos mulle tapahtuu siellä jotain...
hei!
Minulla myös ollut kaikenlaisia pelkotiloja yli2 vuotta...luin tältä palstalta kun jotkut saivat paniikin menemään ohi suihkussa...Minulla se oli ihan alussa kaikkein pahin pelko "Mennä Suihkuun"!!!! Ajatelkaa miltä tuntui kun tiesi itse että pakko sitä nyt pestä on itsensä...Onneksi se pelko on takanapäin..
Lisäys vielä edelliseen...Olen vielä kaiken lisäksi koko ikäni käynyt melkein päivittäin uimassa..nyt se uiminenkin on vähän jäänyt..