Vihdoin ja viimein sain perjantaina 27.1. raskaustestistä kaipaamani plussan, vuoden yrittämisen jälkeen! Ensi syksynä syntyy siis perheeseemme toivottu esikoinen, jos kaikki vain menee hyvin :)
Olimme jo mieheni kanssa lähdössä lapsettomuustutkimuksiin, mutta nyt ei sitten tarvitsekaan... Liitynpä siis onnellisena tänne odottajien palstalle seurailemaan keskustelua :)
Olimme jo mieheni kanssa lähdössä lapsettomuustutkimuksiin, mutta nyt ei sitten tarvitsekaan... Liitynpä siis onnellisena tänne odottajien palstalle seurailemaan keskustelua :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
täälläkin ekaa odotellaan, vajaa vuosi yritystä takana, myös yksi kesken. onnellista odotusta teillekin!
Kivaa kun pääsit tänne odottavien palstalle. Se on uskomaton tunne, kun tulee raskaaksi ja koko tämä raskausaika eri vaiheineen. Ensin ei meinaa uskoa, et on varmasti raskaana. Sit alkaa raskausoireet ja kun ne loppuu, tulee tunne et jos mä en olekaan raskaana. No sit alkaa maha kasvaa ja liikkeet tuntua ja mieliala piristyy ja alkaa oikeasti tuntemaan itsensä äidiksi.Omituista on myös oman ruumiin muuttuminen. Heh.
Ja ne ultrat, ihanaa... rakenneultrassa meidän lapsen jalanpohjat varpaineen näytti hurmaavalta, kun kuvattiin ylhäältäpäin ja hänellä oli pää alaspäin. Minäkin olen ensi synnyttäjä ja kyllä tämä niin ihmeellistä on. Et onneksi olkoon vaan.
Heippa!
Ootko se sama Minni, joka kirjotteli taannoin kesäyrittäjien palstalla?? Jos oot, niin mäkin siellä joskus kirjoittelin. Meilläkin kerkes 8 kk menemään ja olin jo ihan varma, että hoitoihin tässä joudutaan..hätähousu kun olen! Lokakuussa kuitenkin tärppäsi ja oli se vaan uskomattoman outo ja ihana tunne, kun sai asiasta varmistuksen. Kaikkea hyvää sulle ja voimia odotukseen. :)