Siis tilanne on tämä, että olen yh-äiti ja minulla on yksi lapsi noin 2 vuotias. Isä ei ole missään tekemisissä lapseen. Kaipaisin välillä omaa aikaa, jota ei juurikaan ole...omat vanhempani hoitavat välillä lasta mutta sillon tällöin pari tuntia, joskus saattavat ottaa yöksi (yhdeksi yöksi vain ja silloinkin seuraavana päivänä lapsi tuodaan kotiin melko aikaisin). Poikaystävä kuoli joulukuussa ja musta vain tuntuu et pää hajoo...pakko saada jotain hoitoapua! Mutta mistä minä sitä osaan hakea? Sekin olis jo jotain, jos veis lapsen päivähoitoon, mutta sitten menetän kotihoidontuen? Millä me sitten eletään...töissä en ole mutta hakea olen ajatellut. En tarkoita ettenkö jaksaisi ite lasta hoitaa mut kaipaan vain välillä sitä omaa vapaata aikaa. Olen kateellinen niille äideille, joilla lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään... saispa itekin joskus koko viikonlopun itselleen.... ei pitäis valittaa mut olen vain henkisesti niin rikki nyt.... mutta auttakaa ja neuvokaa ken osaa. Kiitos.
Mistä hoitoapua?
yh-äiti
13911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko puhunut neuvolassa tai sossussa tuosta oman ajan kaipuusta. Lapselle voi saada tukiperheen, jossa hän vierailee kerran tai kaksi kuukaudessa viikonlopun kerrallaan. Tällä sos.toimen tukimuodolla ehkäistään vanhempien totaalinen uupuminen, joka väistämättä tapahtuu jos joutuu olemaan liian suurten taakkojen kantaja yksin. Sinulla on varmasti raskasta kun olet kumppanisikin menettänyt. Toivottavasti et asu suur kaupungissa, koska niissä voi olla vaikea löytää tukiperhettä suuren tarpeen vuoksi. Varaa nyt kipin kapin aika soskuun, ja kerro uupumisestasi hetkittäin, niin varmasti saat apua.
puhunut vielä minnekään tästä..äitini "pelottelee" että jos soskuun soitan ja pyydän hoitoapua, ne vievät pian lapsen kokonaan pois. Mutta ei kait? Mutta kun en haluais viikonlopuksi lasta outoon perheeseen viedä kuitenkaan... millasia kokemuksia näistä tukiperheistä on?
Haluaisin viedä lapsen päivähoitoon tai jotain siihen tyyliin, missä on muitakin lapsia. Välillä jaksan paremmin mutta henkisesti on raskasta tämän surun kanssa.
Tiedän sen verran tuosta tukiperhehommasta, että ei sitä lasta äidiltä huostaan oteta, että äitisi pelottelee kyllä ihan turhaan.
Tukiperhe voi olla lähellä tai toisella paikkakunnalla,jossa on muitakin lapsia, tukiperheessä lapsi käy kerran kuussa tai kaksi kertaa kuussa, miten sovitaan ja on vaikka viikonlopun siellä. Tukiperheen jäsenet hakevat lapset ja tuovat takaisin. Lisäksi perheen tilanteesta jutellaan aika ajoin, onko se muuttunut ja tarvitaanko tukea vielä. Sopimus tuesta tehdään puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tämän tiedän ,koska túttavani lapsi käyttää apua jo ties kuinka monetta vuotta, koska nainen on leski. Eikä lasta todellekaan ole huostaan otettu.
tukihenkilö kotona. Joka on aina lasten kanssa tai vie heidät esim. uimaan. Ystäväni on yksinhuoltaja, ja lasten isä on nähnyt lapsensa viimeksi puolivuotta sitten.
Hae rohkeasti hoitoapua, sen perusteella ei vielä ketään huostaanoteta.
sen voit nopeasti hoitaa aamupäivällä ja lapsiesi isän vanhemmat voisivat sen aikaan hoitaa lastasi.
se on täyttä työtä! Naapurin emäntä jakaa postia ja lähtee kuuden jälkeen ja joskus tulee takaisinkin kuuden jälkeen.
Kukaan kun ei enää halua postinjakajaksi, siksi niitä paikkoja on paljon!
Vie lapsi vaikka osapäivähoitoon, aamupäiväksi, vaikkapa 9-15 saat muutaman tunnin omaa aikaa latautua, ja lapsi saa seuraa. Onko paikkakunnallasi päiväkerhoa päiväkodissa, siellä voi olla ilman, että menettää kotihoitotuen, se kun on vuoroviikoin, ei joka viikko. Kysy!
Eikä lasta oteta noinvaan, jos apua pyytää, höpöpuhetta sekin!
viikossa hoitoa päiväkodissa,esim.2-3 krt/vko,tietty tuntimäärä kuukaudessa on myös ratkaisu jaksamisen kanssa. Luulisin,että sinulla on hyvät mahdollisuudet saada apua sitäkin kautta. Olet uupunut ja yksin. Ja haet töitä. Kokeile. Käy ensin päiväkodissa juttelemassa ja hae paperit sieltä ja hae. Kerro kaikki tuntemuksesi, niin eiköhän ala asiat luistamaan.
Mulla ei ole ollut ikinä omaa aikaa.. vanhimmat lapset19 16 21 (poisssa koton jo) ja nuorin 9..eikä isä ole ikinä ottanut.Ja suku asuu toisella puolen suomea..
Nytkään mulla ei ole vapaata kun sillon kun nuorin on koulus..mutta kaikkeen tottuu..Mutta koitappas saada lapsesi puolipäivähoitoon se auttaa jo paljon..
vähän apua. Eli: etsi käsiisi paikallisen MLL:n lapsenvahtipalvelun numero. Siellä on koulutettuja 16 vuotta täyttäneitä vastuullisia vahteja. Itse kävin kyseisen koulutuksen, erittäin hyödyllinen kenelle tahansa! Nyt vahtinut opiskelujen ohella jo 3 vuotta silloin tällöin lapsia, nuorin juuri vuoden täyttänyt.. Kurssilla käydään läpi lapsen kehitysvaiheet, hoito, ensiapua, vaarojen ehkäisyä...
Vahti maksaa n. 4,2e/h. Ei siis mikään huippupalkka, mutta nuoret kun eivät saa töitä muualta, ja tykkäävät lapsista, tekevät hommaa mielellään. Mukaan saattaa tulla mahdolliset matkustuskulut, esim. junalippu tms. Voi sopia erikseen vahdin kanssa. Lisätietoa saat varmasti paikallisesta MLL:stä.
Luulisi että tuolla saisi ainakin jonkin verran vapaa-aikaa.:)
ja yhdistyksillä on siivous, kodinhoito ja lapsenvahti palveluja, joilla kerätään esim. seuralle rahaa. En vain tiedä onko se kovin yleistä.
Sitten voisit laittaa sosiaalialan oppilaitoksen ilmoitustaululle tms. ilmoituksen, että etsit lastenhoitajaa / hoitajaa tarvitaan. Moni lähihoitajaopiskelija tekee "keikkaa" lastenhoitajana. Ja yleensä he ovat ihan päteviä.
MLL:n joku mainitsikin.
Jaksamista !
Kyllä mun luo toinenkin tyttö sillointällöin mahtuu puolitoistavuotiaan seuraksi :)
Minä muuten vähän kadehdin niitä joiden lapsi on vain joka toinen viikonloppu toisella vanhemmalla. Itse joudun olemaan lapsestani erossa joka toinen viikko.
Kiitos kaikille vastanneille. Tuota puolipäivähoitoa voisi todellakin käydä kyselemässä! 2-3 kertaa viikossa olisi just sopiva, 2 kertaakin viikossa riittäisi. Jos nyt tosiaan en sitä kotihoidontukea menetä... Helpottaisi varmaan tän hetkistä elämää ainakin vähän.
Minulla on samalainen kokemus tuosta lapsen hoidosta ja jaksamisesta. Tyttäreni on tällä hetkellä jo 8v. joten elämä on nyt jo helpompaa, mutta hänen ollessa pieni asuimme 300km päässä sukulaisistani. Vakavissani silloin mietin tuota tukiperhettä, mutta sitten ex-anoppi suostui ottamaan tytön joka 3. viikonloppu, koska isä ei koskaan ole suostunut sitä tekemään. Tiedän että on kovin raskasta jos ei hetkeksikään saa hengähtää ja muistan, kun toivoin, että pääsisi edes ruokakauppaan yksin.
Nykyisin asumme samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa, joten viikonloppu hoitoa löytyy.
Täällä ainakin löytyy seurakunnan kerhoja joissa lapsi viettää muutaman puolikkaan päivän, samoin päiväkodeissa on puolipäivä paikkoja.
Veljeni naapurissa on myös perhe joka toimii tukiperheenä ja ovat oikein mukavia ihmisiä joilla on omia lapsia joiden seurassa nämä muutamat lapset ovat viikonloppuisin aivan kuin kävisivät sukulaisissa tai kummilassa.
Kysele rohkeasti vain asiasta kaupungilta tai seurakunnalta, ei kukaan lasta vie jos äiti lapsensa parasta ajattelee sekä omaa jaksamistaan. Voimia sinulle.