Koko ajan on tarve tehdä jotain, paremmin ja hienommin. Vaikka tekee jo hyvää jälkeä, pitäis edelleen päästä korkeammalle. Ja sitten sitä ei ehdi/pysty/salli nauttia mistään saavutuksesta, kun aina läsnä on tarve tehdä enemmän. Opettelen uudet taidot ja tiedot, usein se on taistelua, mutta ne omaksuttuani en kykene nauttimaan niistä, käyttämään niitä. Sillä tarvin enemmän. Aina ja aina. Tauotan vasta kun olen täysin uuvuksissa. Ei se johdu tästä "nyky-yhteiskunnasta", "elintasokilpailusta" tai "oravanpyörästä". Se on joku alkukantainen draivi, joka ei päästä otettaan vaikka omistaisin maailman.
Kaksosena olemiseen liittyy taakka, joka minun kohdalla vie joskus ilon koko elämästä. Olen jo saavuttanut paljon, toiset sanoo sitä lahjakkuudeksi,toiset työksi. Itse en nimeä sitä, sillä olen huomisessa, ensi vuodessa, vuosikymmenen päässä. Tiedän ja tiedostan hyvät asiat elämässäni, mutta ne eivät riitä, sillä kaksosen onnellinen helvetti on tavoittelemisessa, päämäärässä joka jää aina saavuttamatta.
Elämä ei ole tässä vaan tuolla. Voin hiljentyä ja nähdä myös lähelle, mutta se on vain hetkellistä, tuloshakuista lienee.. En elä tässä vaan tuolla.
Moni kadehtii meitä alkukesän lapsia, jotka - mistä johtuukaan.. - tuntuvat olevan hyviä kaikessa. Niinhän me olemme. Muttemme koskaan riittävän hyviä, ja siksi se kateus peilautuu ihailuna ihmiseen, jonka onni on hetkessä, usein hetkissä, aina tässä.
Itselläni eniten kärsii sosiaaliset suhteet, kai, perhe, ja oma mielenrauha.
Sillä emme me saa asemaamme ilmaiseksi. Kovasti täytyy menettää, koko ajan.
Kaksosena olemiseen liittyy taakka, joka minun kohdalla vie joskus ilon koko elämästä. Olen jo saavuttanut paljon, toiset sanoo sitä lahjakkuudeksi,toiset työksi. Itse en nimeä sitä, sillä olen huomisessa, ensi vuodessa, vuosikymmenen päässä. Tiedän ja tiedostan hyvät asiat elämässäni, mutta ne eivät riitä, sillä kaksosen onnellinen helvetti on tavoittelemisessa, päämäärässä joka jää aina saavuttamatta.
Elämä ei ole tässä vaan tuolla. Voin hiljentyä ja nähdä myös lähelle, mutta se on vain hetkellistä, tuloshakuista lienee.. En elä tässä vaan tuolla.
Moni kadehtii meitä alkukesän lapsia, jotka - mistä johtuukaan.. - tuntuvat olevan hyviä kaikessa. Niinhän me olemme. Muttemme koskaan riittävän hyviä, ja siksi se kateus peilautuu ihailuna ihmiseen, jonka onni on hetkessä, usein hetkissä, aina tässä.
Itselläni eniten kärsii sosiaaliset suhteet, kai, perhe, ja oma mielenrauha.
Sillä emme me saa asemaamme ilmaiseksi. Kovasti täytyy menettää, koko ajan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun luen tätä,yritän saada samalla jonkinlaisen kuvan kirjoittajasta.Stressi on ainoa,mikä tästä kirjoituksesta kuvastuu.Ainainen tarve tehdä jotain,eikä pysty rauhoittumaan.Hui,tuli rauhaton olo,kun luin.Kovat vaatimukset(keneltä?) Perhe kärsii ja eniten ehkä sinä itse...En kadehdi!Yritä rauhoittua ja älä suunnittele kovin pitkälle tekemisiä.Et sanonut,mitä teet työksesi,mutta sillä on varmaan suuri merkitys...
Pystyn ymmärtämään ylläolevan tekstini romanttisen luonteen, "pakko vaan puskea" - hengen joka on jossain määrin (itse)säälittävää.
Kirjoitin jo rauhoittumisesta, kyvystä nähdä myös lähelle. Kirjoitin myös siitä sisäisestä tulesta, joka ei anna rauhoittua.
En usko että työlläni on suurtakaan merkitystä. Luulen ilmiön esiintyvän työssä kuin työssä. Itse toimin luovalla sektorilla, toinen kaksonen toisella, samaa puuta me olemme hyvin pitkälle. Olen ollut tällainen lapsesta lähtien.
Ja stressi ja perhe ovat ainoat, mitä minulla ei puuhastellessani ole. Kaikkea muuta on, siksi kai "rauhoitun" vain toimiessani.
Hei!
Olen kaksosmies, syntynyt 31.5 ja huomaan, että minulla on aivan samanlaisia tuntemuksia. Koko ajan "pitää" kahmia lisää tekemistä, vastuuta??
Ei sana tuntuu kaukaiselta. On monta rautaa tulessa yhtäaikaa.Olen mukana jos´millaisessa toiminnassa työn lisäksi. Järjestötoiminta niin politiikan, maanpuolustuksen, retkeilyn, pienkiinteistöyhdistyksen seurassa vie aikaa. Ja kun olen lähtenyt mukaan johonkin, niin sitten kohta huomaa löytävänsä itsensä johtokunnista. Pystyin pitämään itseni muutaman vuoden pois eri toiminnoista, mtta tuli jotenkin turhautunut olo??
Ja kaikissa pitäisi pyrkiä asiat hoitamaan hyvin.
Työelämässä olen saanut kiitosta, samoin järjestötoiminnassa. Mutta kun sitä ei osaa nauttia niistä kiitoksista vaan pitää jalat aina maassa, ettei kopsahda latvasta maahan.
Onko muilla samoja "ongelmia"?
Minulla on samana päivänä synttärit kuin sinulla, eli 31.5. Ja kyllä, jatkuvasti on tehtävä jotain uutta. Tuhat rautaa tulessa yhtä aikaa eikä mihinkään jaksaisi keskittyä kunnolla, kun on jo monia uusia suunnitelmia mielessä. Kuitenkin olen varsinainen perfektionisti siinä mielessä, että jos ei tule kunnollista lopputulosta, hermostun.
Kiitoksista en osaa nauttia kuin vain hetken, mielessä kun on aina, että olisi sen nyt voinut tehdä paremminkin, paljon paremmin, vaikka muiden mielestä lopputulos olisikin täydellinen.
Ja kyllä, elän aikaani edellä, nytkin on mielessä jo vuoden 2008 kesä, ehkä kaukaisempikin ajankohta, koskaan en elä juuri tätä hetkeä.
..se on lahja ja taakka, kai..
Itse olen syntynyt 1. kesäkuuta. Joku outo murros tuossa touko-kesäkuun taitteessa taitaa olla.. Kesäkuun puolessavälin syntyneet pari ystävääni ovat tässä mielessä jo hyvin erilaisia..
Ja tuo suhde "valmiiseen" on tosiaan perverssi. Omasta mielestä voisi aina tehdä vielä vähän paremmin, vaikka työpanosta ylistetään jo enemmän kuin tarpeeksi. Kun se oma hyväksyntä on lopulta ainoa, joka ratkaisee..
Olen itse ollut tässä oravanpyörässä 18 vuotiaasta lähtien. Siihen kuuluu aviomies ja yksi poika,avioliitto on kestänyt 36 vuotta.Koko aikuis-ikäni olen opiskellut.Nuopiso-ohjaaja,perushoitaja,siivoustyönohjaaja,siivosteknikko aloja jossa olen suoritanut loppututkinnon.Kaiken aikaa olen ollut töissä ja opisellut siinä ohella.Kaksonen pyrkii aina hakenaan tietoja ja oppeja,uutta ja kiinostavaa. Siksi me kaksoset ollaan niin positiivisia,hyväksytään kaikki mikä on kiinnostavaa.Halutaan ottaa oikeasti asiosta selvää,ollaan tiedonjanoisia.Itse vaihdoin työpaikkaa v.1999 oltuani kunnan palveluksessa v.72,27 vuotta.Tässä uudessa työpaikassa alkoi saneraus työsuhteiden osalta v.2003.Silloin alkoi minun helvetti,työpaikkakiusaus.Olin kaikken syyllinen koska tein kovasti töitä.Se kuuluu kaksosen luonteeseen,ideoida,innostaa ,luoda uutta.Mielenterveys järkkyi.Halusin jäädä pois siitä työstä jossa olin silmätikkuna.Kaksonen on hyvin sosiaalinen persoona.Minulla ei tulisi mieleenkään mennä pomolle kuiskuttelemaan pahaa toisista työkavereista.Nyt päästyäni eläkkeelle
v.2006 alusta olen löytänyt mielenrauhan.Teen vapaaehtoistyötä mielenterveyskuntoutuksessa.Olin tehnyt sitä jo aikaisemmen,nyt siitä on tullut päätoimeni,ilman palkkaa.Tässä tehtävässä me kaksoset ollaan omillamme.Meidäm sydämmellisyys, ihmisläheisyys,myötäeläminen puhkeaa kukkaan.Kaksosmiehelle vastaisin,olen itese ollut aivan samanlainen,samat luottamustehtävät,politiikka,järjestötyö ym.Ole armollinen itsellesi,valikoi ja punnitse haasteet.Me kaksoset ollaan niin vastuuntuntoisia,että se käy hyvin raskaasi hoitaa monia eri asioita.Mutta ei kissa kiitoksella elä.Pidä huoli omaisista jotka sinulla ovat,vaikka kaksosnaisena voin sanoa,että muiden miesten perään en ole koskaan haikaillut.Mieheni on vakaa ja harkitseva vaaka.
Kiitos, perhehän tässä kovilla onkin. Isäntä aina menossa johonkin suuntaan, toki vaimokin onneksi harrastaa omiaan. Ja lapsetkin ovat kohta jo isoja. Kokeilin muutaman vuoden olla poissa kaikenlaisista toiminnoista. Mutta tuli kärsimätön olotila; tuonkin voisi tehdä toisenlailla, paremmin jne. Mutta kun on tosiaan monta rautaa tulessa, voi lopputulos olla jotain muutakin, tuntuu että välillä toinen asia kärsii toisen kustannuksella. Täytyy opetella vielä sanomaan ei ja keskittyä tärkeimpään ja hoitaa se hyvin.
Tunnistan myös itseni edellisistä kirjoituksista..
Olen 6.6 syntynyt.
Otin itseäni niskasta,nollasin pollani ylikierrokset,ja lupasin siitä paikasta ottaa rennommin ja pysähtyä välillä.Olo ollut paljon parempi siitä lähtien ja nautin todella tästä.Eihän siitä noin vaan kerralla kuitenkaan eroon pääse mut heti kun rupee päässä hyrräämään,niin vähän aikaa on lupa mennä ja sit taas lasketaan ja rauhoitutaan..:))
Peilaan juttuasi ja huomaan löytäväni siinä itseni. En koskaan voi olla onnellinen. Ei mieleni saa rauhaa. Etsin ja etsin onnea mutta se on saavuttamattomissa. Raskasta olla tämän vaikean tähtimerkin edustaja.
mä myös tunnistan itseni, ja sitte viel se kun mä hommailen kaikkea epäilyttävää, ja niihi liittyy naiset :((YLLÄRI
Kaksosnaisena sanoisin,rakkaudessa me ollaan tosi harkitsevaisia,vaikka muuten kyllä vaihdetaan ystäviä aika helposti.Kaksoselle pieni filtti on helppoa,mutta pitempään suhteeseen se johtaa harvoin.
Kaksonen joka on aina valmiina menossa on hyvin harkitseva sitoutumisen suhteen.Hän tarvitsee rinnallen aisaparin joka estää menemästä aina virran mukaan.Asiosta todella keskustellen-sillä siinä me ollaan maailmanmestareita-löytää oikean ja aidon kumppanin.
Ei minusta ole vaikeaa elää kaksosena.Kyllä meissä asuu hyväntahtoisuus ja lämpö kanssaihmisiin.Vaikka ollan vähän kaksijakoisia silti yritä kääntää se voimaksi.Mitä sinun naisasioihin tulee,älä juoke joka hameen perässä sillä siitä voi olla vain harmia ja huolta.Ei jokainen sänky ole kaksosenkaan makuupaikka.Pysähdy,harkitse ja laske 20 silloin voi vasta miettiä asiaa uudellen,sanoo elämän mysteerikoulua käyvä 40 vuotias.
Mutta se kun on helppommin sanottu kun tehty tällä luonteella se naisten hurmaus vietti, ja tosi puhees mä olen 18v parisuhteessa mutta siihen mahtuu jos jotakin tapahtumaa,kokemuksella voin sanoa näin hyvää jottei pahaakin, oon päättäny että kun mä en pysty muuttumaan ni ei sit, no ton asian kyllä tietää kaikki minut tuntevat, ja jotenkin mä onnistun kääntämään kaikki asiat niin että loppupelis mä en ole syyllistynyt juuri mihinkään, juttua meinaan tulee siihen tahtiin että oksat pois, pää asiassa huumoripitoista joskus kyllä vakavampaakin , mutta silloinkin ajattelen humoristisesti jotain vakavassakin asiassa, kun mun mielestä kaikesta löytyy jotain huumoria, kaikkea pitää tehdä kaikkea mä osaan ja haluan osata tehdä ja hyvin jos en osaa opettelen, seksi taas on mulle hmmm jaa oikeastaan se on aina mielessä, mutta seksi on seksiä rakastelu on asia erikseen, eli jos joku kumppani jonka kans oon sillai, nääs rupeaa vähänkään esittämään jotain vakavampaa mä kyl pakenen vaikka sitten parvekkeen kautta, (oon muutoin tehnytkin näin, ja toisesta kerroksesta)no joo tulipa sekava, juttuu pyörii mieles niin paljon että en meinaa loikkii sinne tänne nää jutut ajattelen jo seuraavaa kun kirjoitan edellistä, et sillai on sitä vaikeuksiin itsensä saattanut välillä mutta ei se mitään kun siitä voi aina puhua ittensä selville vesille ;)
Ihan samanlainen elämänrytmi täälläkin :). Haluan kaiken mahdollisen ja heti. Moni sanonutkin kadehtivansa mun energisyyttä. Elän kuulemma niin täysillä enkä jää vaan haaveilemaan asioista. Mut totta kyl sekin, et sit ku joku päämäärä on saavutettu, eipäs jäädäkään nautiskelemaan siitä, vaan etsitään uusia ja pusketaan niitä kohtia. Ja jos sattuukin näin, et uusia jännittäviä ideoita tulee päähän monia kerrallaan, niin mikäs siinä. Kaikkien kimppuun vaan heti! Joku väittänyt, ettei mikään tuu ikinä riittämään mulle... oikeassa kai hänkin :).
meissä kaksosissa todella niin vahvasti kaksi persoonaa, toinen on kaikkea hyvää, mitä muut kirjoittajat ja itsekin olen, mutta on myös häijy parimme, kiivas, äkäinen, kateellinen, jopa väkivaltainen, julma, pitkävihainen, mm näitä myös on kaksoisluonteessa. Voi olla, että näitä kaikkia on muissa merkeissä, mutta kaksosluonne on sanoinkuvaamattoman monimutkainen persoona. Jos syntymäpäivä osuu esim. härän tai ravun lähellä niin siitä kaksonen saa lisää luonteenpiirteitä, vaikka olis jo omiksi tarpeiksi muutenkin.