Ei rakastettava, mutta ei riiviökään
Julkaistu: 22:24
Ei Tarja Halonen ole lämmin, ihana ja rakastettava muumimamma, mutta ei hän myöskään ole ilkeä riiviö, joka kyykyttää alaisiaan. Hän on sydämellinen, älykäs, ahkera, voimakastahtoinen ja määrätietoinen.
Näin sanovat toiselle kaudelle juuri valitusta presidentistä sekä hänelle myötämieliset että vastakarvaiset ihmiset.
He ovat tunteneet Halosen vuosikymmeniä.
Laatusanoista kärkeen nousee kuitenkin määrätietoisuus, selkokielellä määräileminen. "Tulee päälle kuin tankki, ei anna armoa, mutta on reilu."
Naiset huomauttavat kuitenkin "ukkojen" määräilleen kautta aikojen, eikä sille ole kukaan korvaansa lotkauttanut.
Halonen äksyilee kyllä virkamiehilleen, koska nämä tulevat tiedotustilaisuuksiin joskus naama tulipunaisena.
Enemmän Brysselin-toimittajia hiertää presidentin tapa puhua. "Haloselta tulee puhetta kuin lantun lientä, mutta alkupää on eri asiaa kuin loppupää. Tee siinä sitten sitaatti."
Koko kansan presidentiksi pyrkiessään Halonen on välttänyt ärsyttämästä ihmisiä. Niin hän ei tehnyt ennen, vaan meni muun muassa Setan puheenjohtajaksi, vaikka tiesi sen ärsyttävän ja herättävän huhuja.
Hänen laajaan yhdistystoimintaansa ovat usein syypäitä itse yhdistykset, koska ne ovat hakemalla hakeneet riveihinsä edistyksellistä juristia. Halonen on suostunut, sillä kansalaisyhdistyksistä ja -verkostoista on kiistatta hyötyä. Pelkästään koti-Kallion äänillä ei olisi noustu eduskuntaan.
Solidaarisuus- ja kehitysyhteistyössä ei silti olla maineen tai vaalipiirin takia. Halosessa on maailmanparantajan vikaa: hän haluaa vilpittömästi tehdä maailmasta paremman, uskoo sen tapahtuvan pienillä askelilla ja tekee töitä sen hyväksi.
Halosen ihmissuhteet ovat olleet turbulenttisia, mutta yksi on varma: Anna-tytär, Nökö, on aina ollut se kaikkein tärkein. Hän oli myös erittäin kiintynyt äitiinsä Lyyliin – ja "taitaa olla Penttiinkin".
Presidentillä ovat arvot kohdallaan: entiset kollegat muistelevat neuvottelujen keskeytymistä, kun Anna soitti ja kertoi kanin liukastuneen parketilla. Halonen hyppäsi pystyyn ja vei kanin kipsattavaksi. Kollegoita nauratti: hyväosainen kani, liukastui parketilla.
Presidentillä on hyvä huumorintaju, siinä on ripaus miesmäistä hevoshuumoria. Kukaan ei edes kuvittele Halosta seurapiirirouvana, muttei hän ole kotityyppikään. "Se niitä lettuja paistoi ja laittoi ruokaa, muttei totisesti herkkuruokaa. Eivätkä Marjaniemen siirtolapuutarhan penkit olleet ojennuksessa."
Halonen on hyvä neuvottelija, mikä lienee perua ay-juristin työstä. Hän oli Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Neuvotteluissa mukana olleet eivät alkuunkaan ymmärrä puheita äkkipikaisuudesta, hermostumisesta, äksyilystä.
Kun tilanne meni vaikeaksi, Halonen vain hidasti puhetta ja pysyi coolina. Monet Euroopan nykyisistä pääministereistä ja ulkoministereistä muistavat hänet nimenomaan tehokkaana neuvottelijana, joka antoi periksi vähäpätöisissä asioissa, mutta ei pääasioissa.
Euroopan neuvosto on pysynyt presidentin lempilapsena: ainoana eurooppalaisena valtion päämiehenä hän mainitsee sen usein Euroopan unionin rinnalla. Siitäkin huolimatta, ettei neuvoston työ saa mediajulkisuutta, koska se espanjalaispoliitikon mukaan "ei tee otsikoita, vaan historiaa".
Julkaistu: 22:24
Ei Tarja Halonen ole lämmin, ihana ja rakastettava muumimamma, mutta ei hän myöskään ole ilkeä riiviö, joka kyykyttää alaisiaan. Hän on sydämellinen, älykäs, ahkera, voimakastahtoinen ja määrätietoinen.
Näin sanovat toiselle kaudelle juuri valitusta presidentistä sekä hänelle myötämieliset että vastakarvaiset ihmiset.
He ovat tunteneet Halosen vuosikymmeniä.
Laatusanoista kärkeen nousee kuitenkin määrätietoisuus, selkokielellä määräileminen. "Tulee päälle kuin tankki, ei anna armoa, mutta on reilu."
Naiset huomauttavat kuitenkin "ukkojen" määräilleen kautta aikojen, eikä sille ole kukaan korvaansa lotkauttanut.
Halonen äksyilee kyllä virkamiehilleen, koska nämä tulevat tiedotustilaisuuksiin joskus naama tulipunaisena.
Enemmän Brysselin-toimittajia hiertää presidentin tapa puhua. "Haloselta tulee puhetta kuin lantun lientä, mutta alkupää on eri asiaa kuin loppupää. Tee siinä sitten sitaatti."
Koko kansan presidentiksi pyrkiessään Halonen on välttänyt ärsyttämästä ihmisiä. Niin hän ei tehnyt ennen, vaan meni muun muassa Setan puheenjohtajaksi, vaikka tiesi sen ärsyttävän ja herättävän huhuja.
Hänen laajaan yhdistystoimintaansa ovat usein syypäitä itse yhdistykset, koska ne ovat hakemalla hakeneet riveihinsä edistyksellistä juristia. Halonen on suostunut, sillä kansalaisyhdistyksistä ja -verkostoista on kiistatta hyötyä. Pelkästään koti-Kallion äänillä ei olisi noustu eduskuntaan.
Solidaarisuus- ja kehitysyhteistyössä ei silti olla maineen tai vaalipiirin takia. Halosessa on maailmanparantajan vikaa: hän haluaa vilpittömästi tehdä maailmasta paremman, uskoo sen tapahtuvan pienillä askelilla ja tekee töitä sen hyväksi.
Halosen ihmissuhteet ovat olleet turbulenttisia, mutta yksi on varma: Anna-tytär, Nökö, on aina ollut se kaikkein tärkein. Hän oli myös erittäin kiintynyt äitiinsä Lyyliin – ja "taitaa olla Penttiinkin".
Presidentillä ovat arvot kohdallaan: entiset kollegat muistelevat neuvottelujen keskeytymistä, kun Anna soitti ja kertoi kanin liukastuneen parketilla. Halonen hyppäsi pystyyn ja vei kanin kipsattavaksi. Kollegoita nauratti: hyväosainen kani, liukastui parketilla.
Presidentillä on hyvä huumorintaju, siinä on ripaus miesmäistä hevoshuumoria. Kukaan ei edes kuvittele Halosta seurapiirirouvana, muttei hän ole kotityyppikään. "Se niitä lettuja paistoi ja laittoi ruokaa, muttei totisesti herkkuruokaa. Eivätkä Marjaniemen siirtolapuutarhan penkit olleet ojennuksessa."
Halonen on hyvä neuvottelija, mikä lienee perua ay-juristin työstä. Hän oli Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Neuvotteluissa mukana olleet eivät alkuunkaan ymmärrä puheita äkkipikaisuudesta, hermostumisesta, äksyilystä.
Kun tilanne meni vaikeaksi, Halonen vain hidasti puhetta ja pysyi coolina. Monet Euroopan nykyisistä pääministereistä ja ulkoministereistä muistavat hänet nimenomaan tehokkaana neuvottelijana, joka antoi periksi vähäpätöisissä asioissa, mutta ei pääasioissa.
Euroopan neuvosto on pysynyt presidentin lempilapsena: ainoana eurooppalaisena valtion päämiehenä hän mainitsee sen usein Euroopan unionin rinnalla. Siitäkin huolimatta, ettei neuvoston työ saa mediajulkisuutta, koska se espanjalaispoliitikon mukaan "ei tee otsikoita, vaan historiaa".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.