'
Nyt on aika muokata asenteita suhteessa työntekoon.
Monen monituista kuunkiertoa tarvitaan, ennen kuin opimme kuluttamaan hitaammin kuin mitä ympäröivä luonto kykenee uudistumaan. Se on kuitenkin elämän jatkumon edellytys, ja siihen on pyrittävä. Sen pyrkimyksen rinnalla mikään muu asia ei ole merkityksellinen. Kyse on ihmiskunnan olemassaolosta.
On aika muuttaa suhtautumista työntekoon. Koska palkkatyötä ei koskaan enää riitä kaikille sitä janoaville, on viisasta antaa kaikkien työhaluttomien elää muulla parhaaksi katsomallaan tavalla. Näin työtä riittää työhaluisille ja varsinkin nuorille muutoin syrjäytymisuhan edessä oleville nuorille.
Työtä vieroksuvaa ei pidä enää hyljeksiä, sillä yleensä hänen ekologinen jalanjälkensä on pienempi kuin työssäkäyvän, joka seikka tekee hänestä eettisessä mielessä työssä käyvää sisartaan paremman ihmisen.
Kuluttamalla vähemmän osallistut globaaleihin ympäristötalkoisiin.
Mikä sitten on se rahamäärä, millä palkkatyötä tekemätön pärjää ?
Saavuttaakseen ihmisarvoisen ja laadukkaan elämän on yksilöllä toki oltava kohtuullinen määrä euroja. Siihen riittää nykyisen suuruinen perusturva. On sitten ihmisestä itsestään kiinni, miten aikansa ja rahansa käyttää. Omaisuus ei onnellista, vaan elämän laatu riippuu lähes yksinomaan (edellyttäen että perustarpeet on tyydytetty) henkisistä arvoista.
Kohdentamalla työpaikat yksinomaan työhaluisille yhteiskunta tosiasiallisesti säästää, sillä motivoitunut työvoima on psyykkisesti ja sitä kautta myös fyysisesti terveempää ja tuottavampaa kuin huonommin motivoituneet sisarensa.
Vaatimus perusturvan vastikkeellisuudesta on sekin väärä. Mikäli perusturvan varassa olevat pannaan vastentahtoisesti töihin mitätöntä korvausta vastaan, on kyse kilpailua vinouttavasta orjatyöstä. On tärkeää, että vajaapalkkainen tukityöllistäminen on työllistettävälle vapaaehtoista ja lisäksi kannustavaa.
Tämä työllistämismalli parantaa myös sosiaalista yhdenvertaisuutta: yhä useampi voi itse valita ansaitseeko paljon vai käyttääkö aikansa muuhun.
Nyt on aika muokata asenteita suhteessa työntekoon.
Monen monituista kuunkiertoa tarvitaan, ennen kuin opimme kuluttamaan hitaammin kuin mitä ympäröivä luonto kykenee uudistumaan. Se on kuitenkin elämän jatkumon edellytys, ja siihen on pyrittävä. Sen pyrkimyksen rinnalla mikään muu asia ei ole merkityksellinen. Kyse on ihmiskunnan olemassaolosta.
On aika muuttaa suhtautumista työntekoon. Koska palkkatyötä ei koskaan enää riitä kaikille sitä janoaville, on viisasta antaa kaikkien työhaluttomien elää muulla parhaaksi katsomallaan tavalla. Näin työtä riittää työhaluisille ja varsinkin nuorille muutoin syrjäytymisuhan edessä oleville nuorille.
Työtä vieroksuvaa ei pidä enää hyljeksiä, sillä yleensä hänen ekologinen jalanjälkensä on pienempi kuin työssäkäyvän, joka seikka tekee hänestä eettisessä mielessä työssä käyvää sisartaan paremman ihmisen.
Kuluttamalla vähemmän osallistut globaaleihin ympäristötalkoisiin.
Mikä sitten on se rahamäärä, millä palkkatyötä tekemätön pärjää ?
Saavuttaakseen ihmisarvoisen ja laadukkaan elämän on yksilöllä toki oltava kohtuullinen määrä euroja. Siihen riittää nykyisen suuruinen perusturva. On sitten ihmisestä itsestään kiinni, miten aikansa ja rahansa käyttää. Omaisuus ei onnellista, vaan elämän laatu riippuu lähes yksinomaan (edellyttäen että perustarpeet on tyydytetty) henkisistä arvoista.
Kohdentamalla työpaikat yksinomaan työhaluisille yhteiskunta tosiasiallisesti säästää, sillä motivoitunut työvoima on psyykkisesti ja sitä kautta myös fyysisesti terveempää ja tuottavampaa kuin huonommin motivoituneet sisarensa.
Vaatimus perusturvan vastikkeellisuudesta on sekin väärä. Mikäli perusturvan varassa olevat pannaan vastentahtoisesti töihin mitätöntä korvausta vastaan, on kyse kilpailua vinouttavasta orjatyöstä. On tärkeää, että vajaapalkkainen tukityöllistäminen on työllistettävälle vapaaehtoista ja lisäksi kannustavaa.
Tämä työllistämismalli parantaa myös sosiaalista yhdenvertaisuutta: yhä useampi voi itse valita ansaitseeko paljon vai käyttääkö aikansa muuhun.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensin ajattelin että ei saatana. Mutta sitten ehken kuitenkaan. Työttömyys on kipeä ongelma monille ja varsin nuorille. Jos joku oikeasti vapaaehtoisesti pysyy pois töistä toimeentulotuella ja mahdollistaa näin työttömän pääsyn työhön, niin siitä vaan. Se on kaikkien etu.
Nuorisotyöttömyys on erittäin paha ongelma. Se koskettaa neljäsosaa nuorisosta. Osa heistä syrjäytyy kokonaan. Lääkkeesi antaisi heillekin valoisamman tulevaisuuden.
Työtä työhaluisille ja minimiturva työhaluttomille, hyvä idea.
Samalla tunnustat ettei idolisi sossu-Halonen pysty vähentämään työttömyyttä. Niinistö olis pystyny.
Esille ottamasi asia voi olla keskeinen tulevaisuuden visio. Ihmiset varsinkin kehittyneissa maissa joutuvat erilaisten ongelmien edessa arvioimaan uudelleen suhteensa luontoon ja koko elämisen tarkoitukseen. Materialismi on kantanut tänne asti, mutta kohta ehkä on tultu tämän tien päähän.
En tässä vaiheessa kommentoi asiaa enempää, sillä olen itse alkanut jo aiemmin pohtia tällaisia kysymyksiä ja panen jossain vauheessa myöhemmin ehkä asiasta tänne avauksen, kunhan saan vähän kypsytettyä juttua pitemmälle. Mutta on milenekiintoista, että tämänkaltaiseen avomieliseen ajatteluun alkaa olla valmiuttaa yleisemminkin kuin jossain Osmo Soininvaaran päässä.
Toivottavasti teet asiasta vielä kaavailemasi oman aloituksen. Odotan mielenkiinnolla. Oma avaukseni ei ollut kovinkaan valmisteltu eikä loppuun asti pohdittu, mutta toivottavasti suuntaa antava ja joskus laajempaakin keskustelua herättävä.
Jos tilanne on tosiaan se, että työpaikkoja riittää 92:lle työntekijälle, ja 8 työntekijää jää vielä yli, ei asiaa paranna vaan pahentaa se, että haukutaan näitä työttömiä yhteiskunnan loisiksi ja eläteiksi. On selvää, että kilpailussa avoimista työpaikoista kyvykkäimmät saavat helpoimmiten työpaikan, ja vähemmän kyvykkäät helpommin putoavat sinne työttömien ryhmään. Niitä työttömiä on kaikissa tapauksissa se 8 työtöntä, vaikka koulutettaisiin ja pidettäisiin erilaisilla kursseilla työttömänä olevia. Työttämän saadessa työpaikan, putoaa yksi työssä ollut työttömäksi, sillä työpaikkoja on rajoitettu määrä ja niitä ei riitä kaikille.
Tuossa yllä on pelkistetty tilanne, mutta noin se karkeasti ottaen on. Kehittyneissä länsimaissa työttömyys on pysyvä ongelma. Tarpeellisen työn tekemiseen ei tarvita koko työvoimaa. Myös tämä osa ihmisiä, joille ei ole tarjota, tai joiden kyvyt tai halut eivät riitä työpaikan saamiseen, on yksi melko suuri osa yhteiskuntaa. Heidänkin pitää tulla toimeen.
Tällä tavalla ajateltuna "pysyvästi työttömäksi heittäytynyt" ei vaikutakaan niin pahalta ihmiseltä. Hän on vapaaehtoisesti luopunut työpaikasta kilpailemisesta, ja jättänyt jollekin toiselle näin hieman paremman mahdollisuuden päästä töihin. Myös pitää hyväksyä ajatus, että osa ihmisistä on työttömänä, ja heihinkin pitää suhtautua kunnioittavasti. He ovat siinä pakollisessa kiintiössä, joka sillä hetkellä on varattu työttömille.
Tietysti kova yrittäminen ja aktiivisuus voivat auttaa työpaikan saamisessa, mutta silti on väärin ajatella, että kaikki työttömät pääsisivät töihin, jos vain haluaisivat. Totuus on se, että yhteiskunnan tilasta riippuu se, kuinka monta prosenttiä työvoimasta on työttömänä. Kaikkien työttömien aktiivisuus vähän alentaisi työttömyyttä, mutta se ei suinkaan poistaisi työttömyyttä. Työttömyys näyttää olevan pysyvä olotila nyky-yhteiskunnassa. Suomen hallituskaan ei näytä kovin tosissaan siihen puuttuvan. Yritysten siirtyminen Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin pitäisi saada jollakin keinolla tyrehtymään. Eikä se keino ole yritysten työntekijöiden palkkojen puolittaminen, tai vieläkin suurempi alentaminen. Pitää keksiä muita keinoja.
Uskotko sinäkin vielä satuihin? Sähkö tulee töpselistä ja rahaa painetaan pankissa? Jos kaikille ei ole töitä, pitää tehdä töitä sen eteen, että kaikilla on töitä.
Sähkö tulee töpselistä ja rahaa voidaan painaa pankissa vain niin kauan kun tehdään töitä.
Otsikossa säälinsekainen ihmetys luuletko oikeasti eläväsi ilmallla. Minä en ainakaan meinaa sinun elämääsi kustantaa. Kuole heti huomenna, parempi Suomelle.
Ladaankaan ei mahdu kuin 5 henkilöä, ainakaan väljästi. Rajat ne tulevat vastaan siinäkin. Jos on tuhat työpaikkaa ja 1100 työntekijää, eivät kaikki pääse työhön, vaan ne 100 jäävät työttömiksi. Lisäksi nämä 100 työntekijää eivät ole niitä kaikkein pystyvimpiä työntekijöitä, sillä työnantaja valitsee mieleisensä. Näin se vain on. Ladallakin on omat rajoituksensa. Tämä voidaan ratkaista luomalla 100 uutta työpaikkaa. Nämä 100 ultimatusta eivät kuitenkaan ole niitä ruudin keksijöitä, joten jonkun pitää ne työpaikat luoda. Ellei niitä luoda ei niitä ole olemassa, eikä niihin voi mennä töihin. Nämä 100 jäävät silloin työttömiksi. Faktat tulevat vastaan. Työttömyyden ratkaisu on siis uusien työpaikkojen synnyttäminen. Yritysten muuttaminen Kiinaan ei sitä ongelmaa helpota. Kyllä tämä työttömyysilmiö on pääosin rakenteellinen.
Tapu tapu tapu