Minulla on Ms-tauti (tosin hyvin lievä, todettu 2001 ja sen jälkeen ei mitään oireita). Pistän interferonia 3 kertaa viikossa. Nyt olemme miettineet lapsen saamista, mutta pelkäämme, että se on liian suuri riski minulle, koska raskauden ajaksi joutuisin lopettamaan lääkityksen ja olen joskus kuullut, että raskauden jälkeen yleensäkin voi helpommin tulla pahenemisvaiheita. Kertokaa kokemuksia!
LAPSEN "HANKKIMINEN"
minna
71970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla ollut mäsä nyt vuoden ja lääkityksenä alusta asti immunoglobuliini koska yritämme raskautta, takana kaksi tuulimunaa mutta kyllä tämä tästä. Olen lukenut että interferoni lääkitys pitää lopettaa 2 kuukautta ennen kuin lopettaa ehkäisyn. Tota immunoglobuliinia voi käyttää raskauden aikana mutta olen lopettanut sen molemmilla kerroilla koska raskaus hoitaa ms-tautia, esikoista siis yritämme. Ei muuta kuin omalle neurolle yhteys ja kerro hänelle toiveistasi niin saat lääkityksen kuntoon. Tsemppiä.
Onko sinulla aikaisempia lapsia. Voi nimittäin olla parempi, että jätät lisääntymisen nyt sikseen. Saattaa olla melkoinen terveysriski sekä itsellesi, että lapselle...
vai silleen... Miksköhän mä olen mukana tutkimuksessa missä tutkitaan raskauden vaikutusta ms-tautiin??? Raskaus vaikuttaa yleensä positiivisesti taudin kulkuun, synnytyksen jälkeen saattaa tulla paheneminen mutta MS-TAUTI EI OLE ESTE VANHEMMUUDELLE!!!
No haluaako vapaaehtoisesti tarjota lapselleen suuremman riskin sairastua samaan MS tautiin kuin itselläsi on? Aika sadistista.
Heippa "minna"?
Haluaisin tietää, että miksi käytät lääkitystä, jos sinulla ei ole mitään ms-taudin oireita? Eikö lääkitystä käytetä vain oireiden lievittämiseen? Itselläni ei ole vielä 100% varmaa ms-diagnoosia, koska likvorin tulos puuttuu. Mutta haluaisin tietää, koska itse epäilen, että jos mulla ms todetaan, niin se voisi olla lievähkö sellainen. Mulla ei ole mitään muita oireita kuin kielen, huulen, leuan ja posken puutuminen/tunnottomuus. Treenaan 3-5 kertaa viikossa raskasta fyysistä liikuntaa (spinningiä jne.) ilman minkäänlaista väsymistä, huimausta, kömpelyyttä jne.... Mitkä oli muuten sun ensioireet? Ja miten sä nykyään voit? Onko vauvan teko vielä ajankohtainen? Kerro vielä mulle, että voisiko mullakin olla tuollainen lievähkö ms? Jaksatko ite treenata ja tehdä esim. kotitöitä? VASTAILEHAN, PLIIS....
Kiitos viestistäsi! Ensinnäkin kun mulla todettiin ms v. 2001, niin mun edelliset lievät oireet (silmähermontulehdus) oli 2 vuotta ennen sitä. Ja kun on korkeintaan 2 vuotta kahden ns. pahenemisvaiheen välillä, niin on mahdollista saada "ilmainen" lääkitys. Lääke Ms:ään on älyttömän kallis (tuhansia euroja vuodessa), mutta itse joutuu maksamaan vain n. 600 €/vuodessa eli Kelan omavastuuosuuden. Mulle oli heti selvää, että haluan ilman muuta lääkityksen. Sun tapauksessa, jos sulla ms todetaan, et varmasti (ilmaista) lääkitystä saakaan, jos sulla on ollut vain nämä yhdet oireet? Lääkityksen tarkoitus on pidentää pahenemisvaiheiden väliä, edesauttaa niistä toipumista sekä lieventää niitä pahenemisvaiheen oireita. V. 2001 omat ensioireet olivat lähinnä sellaiset, että koko kroppa vyöräröstä alaspäin tuntui puutuneelta. Itselläni on mennyt tosi hyvin tuon taudin toteamisen jälkeen. Nyt on mennyt yli 4 vuotta ilman mitään oireita. Liikun/teen pihahommia yms. ihan normaalisti. Väsymystä on ehkä vähän havaittavissa, mutten ole ihan varma, että johtuuko se ms:stä tai työn tuomista rasituksista. Elän siis hyvin normaalia elämää ja niin olen päättänyt jatkossakin tehdä. Itse asiassa olen juuri hiljattain jättänyt ms-lääkkeen pois ja olemme päättäneet mieheni kanssa yrittää lapsen hankkimista. Hyvää jatkoa sinulle! Jatka vain elämääsi niinkuin tähänkin asti.
Minna viestistäsi!
Mä toivon ja rukoilen, että mullakin olisi tuo ms-taudin lievä muoto!! Jos siis sen ms-diagnoosin saan! Sun elämä tuon taudin kanssa kuulostaa tosi hyvältä ja normaalilta!
Missä vaiheessa sait tietää, että sulla on lievä ms? Olen jostain netin ms-palstoilta lukenut, että sen toteamiseen menee aika kauan (puhutaan muutamasta vuodesta, ehkä). Lisäksi luin, että se on aika harvinainen ms:n taso. Vain 10-15 % potilaista sairastaa tätä lievää muotoa?! Onko totta?
Mun suurin pelkoni taudin suhteen on liikunta- tai puhekyvyn menetys. Halvaantumisestakin olen kuullut, mutta se lienee ERITTÄIN harvinaista?
Mulle liikuntakyvyn menetys olisi sama kuin kuolema: jos ei fyysinen, niin henkinen sellainen!! Mä rakastan mun harrastuksia ja liikkumista yleensäkin.
Oletko sä muuten koko- vai osa-aikatyössä? Mä olen kokoaikatyössä, mutta aion pyytää mahdollisuutta osa-aikaiseksi, jos "tautituomio" tulee!!
Miten sulla nyt menee ilman lääkitystä? Sanoit keskeyttäneesi sen raskauden ajaksi.
Kirjoittelehan kuulumisiasi! Mulle tekis tässä vaiheessa hyvää kuulla kaikenlaisia positiivisia asioita / kokemuksia (vaikka sun omasta elämästä).