Hintojen vastaavuus palkkoihin ei ole tasapainossa eri kansalaisryhmillä.
Samalla kun toisten palkat ovat nousseet rajusti ja pysyvästi.eläkkeet on maksettu ja voi joskus asettua rauhallisesti aloilleen.
Eli hyvinvointi on kasvanut tasaisesti jopa runsaasti.
Toisten tulot taas ovat romahtaneet tai pysyneet ennallaan. Eläke kertymää ei ole tullut.
Ei liioin sisältöä elämään tai kokemuksia työstä.
ei iloa eikä vapautta.
Siis jos tulotaso on pysynyt samana ja euro vastaa markkaa tällä hetkellä ovat tuotteet kallistuneet kuusinkertaisesti.(aikana 1990-2006)
Tätä eivät ole huomanneet päättäjät eivätkä työtätekevät kansalaiset.
Joillakin on elämän eväät vähissä, aika on kulunut hukkaan eikä sitä voi palauttaa. Missä oli vastuu kuolleesta ystävästäni?
Kaikki tämä yhdessä markkinoiden vapauttamisen, eduskunnansäästötoimien, veronalennuksien, kunnallisten, ja valtiollisten työpaikkojen saneeraamisen. Sekä kansallisen varallisuuden myynnin seurauksena tapahtunut kurjistuminen on johtanut kansan jakautumiseen.
Huonomalle osalle ihmisiä on ja on ollut kuolema ainoa pelastus. Jos jossain tapahtuu pahaa ihmiselle on se seuraus kurjistumisesta ilman tulevaisuutta.
Uusi naula kärsivien arkkuun on sosiaallisen vallan siirtyminen osaamattomiin käsiin. Siis niiden ihmisten osa joita ei enää tarvita eikä voi enää pelastaa on ottaa vastaan pilkka ja viha.
Nytkö aloitetaan almujen kerääminen, siis mittavia keräyksiä, verovähennyskelpoisia verirahoja vanhuksille, sairaille, työttömille, syrjäytyneille ja köyhille.Miksi valtio ei hoida budjetin kautta enää kansalaisia.
Se tarjoaa matalaa palkkaa, tukityötä, rajoituksia ja pakkoa.
Hoitaako markkinat ja keräykset vanhuksetkin vai laitatteko vanhainkoditkin eriarvoistumisen tielle.
Sitävastoin nykyiset hyvin toimeentulevat, muuttavat historiaa, hamuavat valtaa kansalta, varallisuutta kolmanteenpolveen, ja saavat kohta perintönä vanhemmiltaan lottopotin.
Mitä tekee köyhä, hän ei jaksa edes haaveilla huomisesta.
Ei jaksa tai jaksa omaksua uutta tietoa.
Ei huolehdi terveydestään ja itsestään.
Ei voi auttaa läheisiään tai lapsiaan.
Mitä lapset näkevätkään. He näkevät suuren eriarvoisuuden aukon vanhempiensa ja naapureiden välillä.
Tieto ja teknologia vain lisäävät tätä juopaa.
Lapset väsyvät, eivät välitä. Ja pian lapsetkin ovat eriarvoisia toisiinsa nähden.
Hiljaisuus, puhumattomuus, alkoholi, kuolema.
Tätä haluaa joku.
Vain elinikäinen oppiminen pelastaa vai pelastaako?
Työn etsiminen ahkerasti ja hakeminen?
Entä kun kaikesta huolimatta vastaus on tyhjää lupausta?
Viimeisetkin venytetyt voimat ja eurot valuvat pois alistettujen puhelinsoittojen jälkeen.
Ammattia vastaavaa työtä ei ole. Silloin ammattia ei ole.
Maksut eivät odota, eikä kohta perhekkään.
Kaikilla meillä on kunnia omanarvontunto joka ei tukahduttamalla tukahdu.
Samalla kun toisten palkat ovat nousseet rajusti ja pysyvästi.eläkkeet on maksettu ja voi joskus asettua rauhallisesti aloilleen.
Eli hyvinvointi on kasvanut tasaisesti jopa runsaasti.
Toisten tulot taas ovat romahtaneet tai pysyneet ennallaan. Eläke kertymää ei ole tullut.
Ei liioin sisältöä elämään tai kokemuksia työstä.
ei iloa eikä vapautta.
Siis jos tulotaso on pysynyt samana ja euro vastaa markkaa tällä hetkellä ovat tuotteet kallistuneet kuusinkertaisesti.(aikana 1990-2006)
Tätä eivät ole huomanneet päättäjät eivätkä työtätekevät kansalaiset.
Joillakin on elämän eväät vähissä, aika on kulunut hukkaan eikä sitä voi palauttaa. Missä oli vastuu kuolleesta ystävästäni?
Kaikki tämä yhdessä markkinoiden vapauttamisen, eduskunnansäästötoimien, veronalennuksien, kunnallisten, ja valtiollisten työpaikkojen saneeraamisen. Sekä kansallisen varallisuuden myynnin seurauksena tapahtunut kurjistuminen on johtanut kansan jakautumiseen.
Huonomalle osalle ihmisiä on ja on ollut kuolema ainoa pelastus. Jos jossain tapahtuu pahaa ihmiselle on se seuraus kurjistumisesta ilman tulevaisuutta.
Uusi naula kärsivien arkkuun on sosiaallisen vallan siirtyminen osaamattomiin käsiin. Siis niiden ihmisten osa joita ei enää tarvita eikä voi enää pelastaa on ottaa vastaan pilkka ja viha.
Nytkö aloitetaan almujen kerääminen, siis mittavia keräyksiä, verovähennyskelpoisia verirahoja vanhuksille, sairaille, työttömille, syrjäytyneille ja köyhille.Miksi valtio ei hoida budjetin kautta enää kansalaisia.
Se tarjoaa matalaa palkkaa, tukityötä, rajoituksia ja pakkoa.
Hoitaako markkinat ja keräykset vanhuksetkin vai laitatteko vanhainkoditkin eriarvoistumisen tielle.
Sitävastoin nykyiset hyvin toimeentulevat, muuttavat historiaa, hamuavat valtaa kansalta, varallisuutta kolmanteenpolveen, ja saavat kohta perintönä vanhemmiltaan lottopotin.
Mitä tekee köyhä, hän ei jaksa edes haaveilla huomisesta.
Ei jaksa tai jaksa omaksua uutta tietoa.
Ei huolehdi terveydestään ja itsestään.
Ei voi auttaa läheisiään tai lapsiaan.
Mitä lapset näkevätkään. He näkevät suuren eriarvoisuuden aukon vanhempiensa ja naapureiden välillä.
Tieto ja teknologia vain lisäävät tätä juopaa.
Lapset väsyvät, eivät välitä. Ja pian lapsetkin ovat eriarvoisia toisiinsa nähden.
Hiljaisuus, puhumattomuus, alkoholi, kuolema.
Tätä haluaa joku.
Vain elinikäinen oppiminen pelastaa vai pelastaako?
Työn etsiminen ahkerasti ja hakeminen?
Entä kun kaikesta huolimatta vastaus on tyhjää lupausta?
Viimeisetkin venytetyt voimat ja eurot valuvat pois alistettujen puhelinsoittojen jälkeen.
Ammattia vastaavaa työtä ei ole. Silloin ammattia ei ole.
Maksut eivät odota, eikä kohta perhekkään.
Kaikilla meillä on kunnia omanarvontunto joka ei tukahduttamalla tukahdu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.