Olen tottunut pitämään Suomen Keskustaa demarien ohella järkevän varovaisen ja vastuuntuntoisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan takuumiehenä. Pressanvaalien yhteydessä tämä käsitys sai pahan kolauksen.
Vanhanen ja muu kepun eliitti teki noin vuosi sitten kokoomuksen kanssa sopimuksen yhteistyöstä vaalien toiselle kierrokselle. Sopimus tehtiin vaiheessa, jolloin kokoomuksen ehdokas oli vasta hakusessa. Etsiessään sopivaa ehdokasta Katainen vaikutti aika ajoin jopa epätoivoiselta, vaikka vakuuttelikin hyvän ehdokkaan löytyvän hyvissä ajoin.
Oletan Vanhasen tehneen sopimuksen siinä uskossa, että hän itse on ilman muuta mukana toisella kierroksella.
Kuten tunnettua Niinistöstä tuli kokoomuksen ehdokas. Hän selviytyi toiselle kierrokselle ja sai yhteistyösopimuksen mukaisesti kepun eliitin täysimääräisen tuen loppuvaiheen kampanjalleen. Sinänsä ei tapahtuneeseen ymmärtääkseni liittynyt maan edun ja turvallisuuspoliittisen aseman kannalta suurempia riskejä, vaikka SN:n kannanotot esim. Nato-kysymyksessä kaikessa epämääräisyydessään poikkesivatkin hallituksen ja presidentin yhteisesti sopimista selkeistä linjauksista.
Mutta millainen olisikaan tilanne ollut silloin, jos kokoomuksen ehdokkaaksi olisi tullut esim. Tuure Junnilan tapainen karismaattinen hahmo, jonka ulkopoliittiset näkemykset olisivat olleet selkeässä ristiriidassa hallitusohjelman ja sen pohjalta sovittuihin linjauksiin nähden? Tuntuu uskomattoman varomattomalta, että hallituksen pääministeri menee tekemään tällaisen yhteistyösopimiksen, missä vanhan sanonnan mukaisesti sika ostetaan säkissä.
Vanhanen ilmoitti sunnuntai-iltana olevansa sillä tavalla yksiniittinen, että hän pitää tehdyistä sopimuksista kaikissa tilanteissa kiinni. Miten hallituksen johtaja olisi kuvatussa tilanteesa menetellyt??. Ei kai oman vallanhalun vallassa tullut tehdyksi isänmaan edun kannalta arveluttava sopimus?
Kysymykseni voi tietysti nähdä lähinnä teoreettiseksi, mutta ei se sitä kuitenkaan ihan kokonaan ole. Kyllä kai johtavalta hallituspuolueelta ja sen johtajilta voidaan edellyttää edes kohtalaista viisautta ja varovaisuutta, kun noudatettaviksi tarkoitettuja sitoumuksia mennään tekemään.
Tässä on kepun johdolle ja miksei myös hallituskumppaneille hieman miettimistä. Eikä kai presidenttikään voine ihan kokonaan jäädä tällaisen pohdiskelun ulkopuolelle.
Vanhanen ja muu kepun eliitti teki noin vuosi sitten kokoomuksen kanssa sopimuksen yhteistyöstä vaalien toiselle kierrokselle. Sopimus tehtiin vaiheessa, jolloin kokoomuksen ehdokas oli vasta hakusessa. Etsiessään sopivaa ehdokasta Katainen vaikutti aika ajoin jopa epätoivoiselta, vaikka vakuuttelikin hyvän ehdokkaan löytyvän hyvissä ajoin.
Oletan Vanhasen tehneen sopimuksen siinä uskossa, että hän itse on ilman muuta mukana toisella kierroksella.
Kuten tunnettua Niinistöstä tuli kokoomuksen ehdokas. Hän selviytyi toiselle kierrokselle ja sai yhteistyösopimuksen mukaisesti kepun eliitin täysimääräisen tuen loppuvaiheen kampanjalleen. Sinänsä ei tapahtuneeseen ymmärtääkseni liittynyt maan edun ja turvallisuuspoliittisen aseman kannalta suurempia riskejä, vaikka SN:n kannanotot esim. Nato-kysymyksessä kaikessa epämääräisyydessään poikkesivatkin hallituksen ja presidentin yhteisesti sopimista selkeistä linjauksista.
Mutta millainen olisikaan tilanne ollut silloin, jos kokoomuksen ehdokkaaksi olisi tullut esim. Tuure Junnilan tapainen karismaattinen hahmo, jonka ulkopoliittiset näkemykset olisivat olleet selkeässä ristiriidassa hallitusohjelman ja sen pohjalta sovittuihin linjauksiin nähden? Tuntuu uskomattoman varomattomalta, että hallituksen pääministeri menee tekemään tällaisen yhteistyösopimiksen, missä vanhan sanonnan mukaisesti sika ostetaan säkissä.
Vanhanen ilmoitti sunnuntai-iltana olevansa sillä tavalla yksiniittinen, että hän pitää tehdyistä sopimuksista kaikissa tilanteissa kiinni. Miten hallituksen johtaja olisi kuvatussa tilanteesa menetellyt??. Ei kai oman vallanhalun vallassa tullut tehdyksi isänmaan edun kannalta arveluttava sopimus?
Kysymykseni voi tietysti nähdä lähinnä teoreettiseksi, mutta ei se sitä kuitenkaan ihan kokonaan ole. Kyllä kai johtavalta hallituspuolueelta ja sen johtajilta voidaan edellyttää edes kohtalaista viisautta ja varovaisuutta, kun noudatettaviksi tarkoitettuja sitoumuksia mennään tekemään.
Tässä on kepun johdolle ja miksei myös hallituskumppaneille hieman miettimistä. Eikä kai presidenttikään voine ihan kokonaan jäädä tällaisen pohdiskelun ulkopuolelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Milestäni Vanhanen on tehnyt selväksi, ettei kyse ole muusta kuin siitä, että hän ilmoitti omana suosituksenaan kumpaa kahdesta ehdokkaasta hän itse äänestää ja hän oli luvannut tukensa sille ei-vasemmistolaiselle ehdokkaalle, joka on mukana toisella kierroksella.
Lupauksensa mukaan Vanhanen ilmoitti äänestävänsä Niinistöä, mutta mihinkään tukeen tai "puolue-eliitin" tukeen, tai Niinistön teemojen kannattamiseen vanhanen ei ruhtynyt eikä ollut sellaisista edes sopinut.
Päin vastoin, Vanhanen ilmoitti erittäin yksiselitteisesti, että toivoo omien kannattajiensa menevän äänesntämään ja äänestämään kukin oman omantuntonsa mukaan sitä ehdokasta, jota pitää parempana.
vanhanen siis ei edes suositellut Niinistöä, vaikka sanoi, että itse äänestää Niinistöä ja perusteli päätöksensä paitsi sopimuksella myös sillä, että Niinistön edustama arvomaailma on Vanhasen mielestä lähempänä keskustalaista arvomaailmaa.
Mistään ulko- ja/tai turvallisuuspoliittisista kannanotoista ei ollut missään vaiheessa sanaakaan puhetta.
Vanhasen "suositus" olisi laimein mahdollinen, mitä hänen tekemänsä sopimuksen puitteissa on mahdollista tehdä. Sen perusteella ei minun mielestäni kannata mennä tekemään yhtään mitään johtopäätöksiä, ei ainakaan sellaisia, mitä demareiden onneton puheenjohtaja, Eeri Heinäluoma nyt tekee vaatimalla keskustaa sitoutumaan uudelleen hallitusohjelmaan, vaikka Vanhanen on moneen kertaan ja jokaisessa mahdollisessa haastattelussaan vakuuttanut, ettei hänen ilmoituksellaan Niinistön äänestämisestä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hallitus jatkaa toimintaansa.
Ainoa, mikä minusta antaa aihetta jälkispekulointiin, on se, että Vanhasen lievä, joidenkin mielestä, jopa vastahakoinen "sopimuksen" noudattaminen antoi vapaat kädet hänen kannattajilleen, joiden suuri enemmistö marssi julkisesti ja avoimesti tekemään Niinistön vaalityötä kokoomuksen rinnalle.
Tätä on pidetty kokonaan uudenlaisen poliittisen yhteistyyömahdollisuuden avauksena, ja jos joku näkee siinä jotain pahaa, niin kannattaa muistaa, että se lähtee kannattajista ja jäsenistä, ei puoluejohdon sopimuksista.
oli todella vaarassa.