Olen aina luullut ja kuullut, että kummiksi pyydetään, ei määrätä! Miulta itseltäni ei asiaa kysytty, kun tämmöinen päätös tehtiin. Lapsen vanhemmat olivat vain soittaneet aviopuolisolleni asiasta. Sitäkään ei voinut kasvotusten tehdä, vaikka joka viikko nähdään useastikin. Olemme hänen, (aviopuolisoni), kanssaan nyt sitten nyytin ns. kakkoskummit. Heh, vitsi tilanne: lapsen äiti ei jostakin syystä ole jutellut kanssani yli vuoteen, tuskin morjenstaa kun nähdään. Raskausaikanakaan vauvasta ei miulle mainittu sanallakaan. Oltiin vaan naama norsun vitulla. Samaa rataa sitten tietty meikäkin...sitä hiljaisuuden rikkomista on tosi paha enää katkasta. En tiedä mikä syynä...kemiat ei kait sit vaan pelaa yhteen! Ihmetyttää vaan...miks aikuiset ihmiset on tämmösiä "pönttöjä" !?? Elämä on kuitenkin liian lyhyt, jotta sitä viittis tuhlata epäsopuun jne. No, antaa asian olla, nipottakoon rauhassa, asia ei minnuu vaivaa, ihmetyttää vain. Mut se siittä.
Jotta olepa tässä sitten kummina! Mitä mieltä työ ootte?
Jotta olepa tässä sitten kummina! Mitä mieltä työ ootte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähetetään textari, että olemme valinneet teidät kummeiksi, tulettehan? Kun ei kuulu vastausta, mennään äidille valittamaan ettei veli vastaa/suostu. Äitinsä ja siskonsa tuntien ei veli viitsi kieltäytyä. Pienempi riesa yhdet synttärit vuodessa kuin ikuinen kitinä kieltäytymisestä. Kälyltä ei mielipidettä edes kysytty.
Juuri noista syistä mitä kerroit.
Ja kummiksi todella pyydetään, ei määrätä.
Sinulla on täysi oikeus kieltäytyä, jos eivät ymmärrä, olkoot ymmärtämättä.
Avoipuolisoso voi mennä jos haluaa.