…yleensä tiedän, mutta joskus minäkin sorrun luulemaan. Aamulla nimittäin luulin, että minun ei tarvitsisi ihan pian tänne uudella avauksella palata. Mutta toisin kävi.
Oiva Härkönen oli nähnyt tarpeelliseksi tehdä minusta avauksen, ja pitihän siihen toki vastata. Hän kun ei voinut millään käsittää, että joku voisi äänestää ihan omien aivojensa antamalla signaalilla ilman jonkin puolueen ohjeistusta. Yritin selittää, mutta ei Oiva näy sittenkään sitä uskovan.
Oivallahan on kuulemma kuuma linja suoraan puoluetoimistoon. Hänen puhelimessaan on vain kuuloke, sillä puhemikrofoni on tarpeeton. Myös Seppo Hietasen ja Apollonkadun välillä on kuulemma suora linja, jossa kummassakin päässä on vain puhemikrofonit.
Kun asialliset avaukseni ovat saaneet vastineikseen paljon myös törkyilyä, niin se kertoo, että teillä – hyvät kepulaiseni – on krapula. Oksentelette tänne, kun luulette sen helpottavan oloanne.
Mutta paha olonne ei helpotu tuolla tavalla. Olisin vastuuton, ellen yrittäisi tuskaanne lientää. Kun olen tällainen runolle(kin) taipuva kaunosielu, niin parhaiten uskon tekeväni sen kauniilla runolla.
Kun pari viikkoa sitten esitin täällä muutaman runon, tietty irstas tyyppi yritti vastata niihin pukemalla muka runomuotoon sairasta rivouttaan. Sellaisesta ei synny runoja, vaan rujoja.
Joku näkyi tuolloin vähättelevän runojani sanomalla, että ne eivät ole omasta päästä. Myönnän, että monikaan täällä esittämäni ei ole oman pääni tuotantoa; ei esitykseni historiasta, Kekkosesta tai muusta. Kyllä niissä paljolti nojaudun kirjallisuuteen ja muuhun lukemaani.
Niin teen usein myös runoudessa, ainakin osaksi. Lukemalla olen siis oppinut tuntemaan runoutta(kin) jonkin verran.
Mutta siinä vanhemmassa tuotannossani osa on myös ”omasta päästäni”, ainakin runot OODI kesKUSTALLE ja ANNELIN MUISTOLLE III. Laitan ehkä joskus taas koko satsin näytille.
Nyt kuitenkin uusi ja ajankohtainen, hyvin kaunis runo, joka lohduttakoon teitä, kepulaiset:
KEPUN ELEGIA (otan tukea Eino Leinosta)
Haihtuivat toiveet
niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt,
lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei
kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta;
alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo:
olla ees puolue pieni.
Oppositiossa
lupaukset suuret taas luodaan.
Kepulle kohta
se osa jälleen kun suodaan.
Niinistön eessä kun
selkäni nöyrästi taipui,
niin Heinäluomankin
suosion toivehet haipui.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä:
kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat
mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin
pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa,
sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi.
Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi.
Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto
kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
Lukekaa nyt tuo runo oikein ajatuksella, makustelkaa sitä ja nauttikaa! Ja ottakaa se huumorilla! Huomaatte, että olonne heti helpottuu! Huumorilla minäkin teidät otan, ja kanssanne on ihan hauskaa, mutta huomenna minulla on muuta tekemistä, joten pärjäilkää keskenänne!
Iloisiin näkemiin
JKK
Oiva Härkönen oli nähnyt tarpeelliseksi tehdä minusta avauksen, ja pitihän siihen toki vastata. Hän kun ei voinut millään käsittää, että joku voisi äänestää ihan omien aivojensa antamalla signaalilla ilman jonkin puolueen ohjeistusta. Yritin selittää, mutta ei Oiva näy sittenkään sitä uskovan.
Oivallahan on kuulemma kuuma linja suoraan puoluetoimistoon. Hänen puhelimessaan on vain kuuloke, sillä puhemikrofoni on tarpeeton. Myös Seppo Hietasen ja Apollonkadun välillä on kuulemma suora linja, jossa kummassakin päässä on vain puhemikrofonit.
Kun asialliset avaukseni ovat saaneet vastineikseen paljon myös törkyilyä, niin se kertoo, että teillä – hyvät kepulaiseni – on krapula. Oksentelette tänne, kun luulette sen helpottavan oloanne.
Mutta paha olonne ei helpotu tuolla tavalla. Olisin vastuuton, ellen yrittäisi tuskaanne lientää. Kun olen tällainen runolle(kin) taipuva kaunosielu, niin parhaiten uskon tekeväni sen kauniilla runolla.
Kun pari viikkoa sitten esitin täällä muutaman runon, tietty irstas tyyppi yritti vastata niihin pukemalla muka runomuotoon sairasta rivouttaan. Sellaisesta ei synny runoja, vaan rujoja.
Joku näkyi tuolloin vähättelevän runojani sanomalla, että ne eivät ole omasta päästä. Myönnän, että monikaan täällä esittämäni ei ole oman pääni tuotantoa; ei esitykseni historiasta, Kekkosesta tai muusta. Kyllä niissä paljolti nojaudun kirjallisuuteen ja muuhun lukemaani.
Niin teen usein myös runoudessa, ainakin osaksi. Lukemalla olen siis oppinut tuntemaan runoutta(kin) jonkin verran.
Mutta siinä vanhemmassa tuotannossani osa on myös ”omasta päästäni”, ainakin runot OODI kesKUSTALLE ja ANNELIN MUISTOLLE III. Laitan ehkä joskus taas koko satsin näytille.
Nyt kuitenkin uusi ja ajankohtainen, hyvin kaunis runo, joka lohduttakoon teitä, kepulaiset:
KEPUN ELEGIA (otan tukea Eino Leinosta)
Haihtuivat toiveet
niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt,
lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei
kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta;
alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo:
olla ees puolue pieni.
Oppositiossa
lupaukset suuret taas luodaan.
Kepulle kohta
se osa jälleen kun suodaan.
Niinistön eessä kun
selkäni nöyrästi taipui,
niin Heinäluomankin
suosion toivehet haipui.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä:
kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat
mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin
pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa,
sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi.
Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi.
Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto
kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
Lukekaa nyt tuo runo oikein ajatuksella, makustelkaa sitä ja nauttikaa! Ja ottakaa se huumorilla! Huomaatte, että olonne heti helpottuu! Huumorilla minäkin teidät otan, ja kanssanne on ihan hauskaa, mutta huomenna minulla on muuta tekemistä, joten pärjäilkää keskenänne!
Iloisiin näkemiin
JKK
Vastaukset 62
Vanhimmat
Runo on tosi hyvä! Ja tuo osuu napakymppiin:
"Oivallahan on kuulemma kuuma linja suoraan puoluetoimistoon. Hänen puhelimessaan on vain kuuloke, sillä puhemikrofoni on tarpeeton. Myös Seppo Hietasen ja Apollonkadun välillä on kuulemma suora linja, jossa kummassakin päässä on vain puhemikrofonit."
Nousen ratsuni selkään
ja karautan sinne, minne olen tähdännyt.
Jumalani, jos loppuni on lähellä,
älköön hautaani verhottako vihreään liinaan.
Ei, olkoon leposijani kotkan kidassa,
ja kotka korkealla, kaltaistensa keralla.
Niin - anna minun olla marttyyri,
kotikontunani korkea vuorensola,
seuranani joukko sotureiden, veljien,
jotka usko Jumalaan
on valanut yhdeksi.
Jotka laskeutuvat ja käyvät armeijoita päin.
Kun he jättävät tämän maailman,
he jättävät taakat.
- - - - - - -
Jorma Korhosen sielunveli kirjoitti tämän runon vuonna 2003. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, myös massasta poikkeavat.
Vaikka olen runouden(kin) harrastaja, moderni runous ei minulle aina avaudu helposti. Mutta tuo kyllä; se on aivan upea.
En tunne sitä. Saanko tietää, kenen kirjoittama se on?
Olisiko kirjoittaja joku syyskuun 11.päivän terroristeista (tai marttyyreista toiselta kannalta katsoen)? Olen lukenut heistä kertovan kirjan, mutta tuota siinä ei kai ollut.
Kirjoittanut helmikuussa 2003 Osama Bin Laden.
Juhlapuheen loppuruno.
Arvaukseni ei ollut ihan huono, kun noin läheltä sliippasi!
Ei Korhosesta ole terroristiksi. Korkeintaan Kekkosen haudan käy häpäisemässä virtsallaan.
mustalla virtsallaan. Olkoon tämä vain metaforana.
joka äänesti mummoa, kun joku iso poika niin käski. :))
Siehä sälli spektra oot.
Ei ollut puutetta järjen valosta
kun kansa äänesti vaaleissa Halosta
vaikka tekstarit tiuhaan piippaili
ja kahvipussien tyrkyttäjät hiippaili
sai tappion tuo Sauli Salosta
Muista nyt veli, että keristunkion suuntaan ei sanaa eikä ajatustakaan. Oiva kanssa rupeaa olemaan sama juttu. Tikkurilan Beljakov kirjoittaa astetta siistimmin, mutta samaa sontaa niissäkin jutuissa on.
Onhan täällä fiksuakin väkeä; Jäbä useinmiten, Mielipidepankki, Keskustademari, Environment, mvv, neutraalitarkkailija jne. Asiaakin voidaan puhua.
...eikä siihen ainakaan toistaiseksi olisi pienintäkään aihetta, sillä ihan kivoja runoja on kirvoittanut tuo oma runoni, joka ei suinkaan ollut tarkoitettu provoksi, vaan enemmän huumoriksi! Tai huumorintajun testiksi.
Varmasti jätän huomiotta sellaiset rujot, joita taannoin sain runojeni vastineiksi, siitä saat olla varma!
Hyvä muuten tuo "Tikkurilan Beljakov"!
Millä lihaksilla väität Mielipidepankin kuuluvan fuksuun väkeen? Taidat itse olla yksi MPP:n alajaostoista.
Mitä tulee JKK:hon olisi parempi ollut, kun olisi sheriffi antanut elinikäisen porttarin. Tämä avauskin on oivaa esimakua siitä, että demonit ryhtyvät taas temmeltämään kapin päässä, jolloin kepu ja kepulaiset saavat taas kuulla kunniansta. Ennustan ettei siihen kulu kauaa.
Törkyturpien dream team on: C-K ja M. Bernhard. Jos nämä pysyvät pois, asiallinen keskustelukin on mahdollista.
Vaalin valta
"Muilla olkoon vaalin valta,
mull` ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit` en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
`Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paroi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on.`"
KEPUN MONOLOGI
Muilla oli vaalin valta,
minulla ei ollenkaan.
Kuljin yltä taikka alta,
yhtä turhaa kaikki vaan.
Minkä tein, se tehdä täytyi,
Itse voinut päättää en.
Nyt jo ilta hämärtäytyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
”Synkkä niin kuin sydämeni,
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä kepun tuhka on”.
Jos pari, kolme hullua, nyt täyttää tätä palstaa,
ja niiden tyhmyys ääretön, älystä käydä saa
Ja se on herran herjaaja, joka demarina ei hirnu
Niin entäs sitten, enintään se ehkä naurattaa.
(Omar Khajamia mukaillen)
Jos pari, kolme narria nyt ohjaa maailmaa,
ja niiden tyhmyys ääretön älystä käydä saa.
Ja se on herran herjaaja, joka aasina ei hirnu,
niin entäs sitten? Enintään se ehkä naurattaa!
Mutta kun päästiin yhteen lempiruonoilijaani, 1100-luvulla Persiassa eläneeseen Omar Khaijamiin (joka muuten apostoli Paavalin tavoin oli ammatiltaan teltantekijä!), niin tässä lisää Omarin tuotantoa (ihan vähän muunneltuna):
On täällä hengen pidot, joissa äly loistaa
ja kaiken epätietoisuuden meiltä poistaa,
kun kautta saitin, pitkin päivää, yötä,
se todistaa ja todistustaan toistaa.
Tääll` kepun parhaat, neropatit oivat
aatteensa siipiratsun satuloivat
ja taivaan korkeimmatkin kukkulat
he sillä valtaavansa arvioivat.
Kuin helminauhaan aateaarteitaan
he pujottavat, kovin kiihkoissaan,
ja varmoin äänenpainoin puhuvat
vaikk` mistään tiedä eivät paljonkaan
Ne älyllään nyt saitin täyttävät
ja mestareina sanaa käyttävät
ja muille totuutensa lyhtyjä
sytyttävät ja tietä näyttävät
mutt` itse eivät osaa milloinkaan
pois yöstänsä ja pimeydestä maan;
ne kertovat vain hetken tarujaan
kunnes taas uuvahtavat nukkumaan!
Salainko vyyhti heille aukeaa?
Sen alkupääkään tuskin laukeaa,
vaan jokainen, sen ongelmaa ken kehrää,
ennemmin ikiuneen raukeaa.
Käsillään hapuilevat pimeää
ja itsellensä lampun sytyttää
taa verhon tahtovat…. Mutt` aivan turhaa:
Sokeat kuitenkaan ei mitään nää.
Sisintä ilmiöitten, asiain,
voi harhaluuloin kuvitella vain
se hyväuskoinen ken luulee
tosiksi puheet kepu-saarnaajain.
Kun sielun alueilla vaeltaa,
on paras, että järjen avuks´ saa –
maailman asioissa pienen äänen
pito on varmintakin varmempaa…
Kun tuskin kumpikaan me, sinä, minä,
olemme asiaimme määrääjinä,
alistu kohtaloosi: niitä, jotka
niin tekevät, voi pitää järkevinä.
Sanotte nyt, oot Kapi arvoton,
ja vihan ansaitset ja tuomion,
kun pimeään jäät mitään tekemättä,
kun tuskaa tulvillaan tää saitti on.
Häpeä suurin, minkä tiedän, on
omata maine miehen mainion –
en mitään kurjempaa voi kuvitella
kuin Totuus kolhiessa Kohtalon!
Se totuus Teitä armotta nyt kohtaa
kun galluppeja demarit taas johtaa.
Vaaleissa seuraavissa nähdään, että
taas punaruusu kirkkaimpana hohtaa!
Kun kevät palaa jälleen Pohjolaan
ja talvi väistyy; samoin huomataan
väistyvän Kepun, päivä päivän jälkeen
sen kirjaa täällä loppuun luetaan.
Kun kepun kannatus nyt tuuleen haipuu
mielenne varmaan valtaa menneen kaipuu,
mutt miksi surra: olleen mennä anna –
nyt viisas uuteen olevaiseen taipuu!
Miks` sallit, veli, mieltäs` ahdistaa
sen, mitä emme estetyksi saa;
pelon ja kauhun, turhan epätoivon
ja sieluntuskan, joka tuhoaa?
Pää kirkkaana ja kevein sydämin
Maa-matkaas riennä mielin riemuisin;
et itse suunnitellut elämääsi –
ja aivan tahdotta se alkoikin.
Jos synkkää mieltäs` viiniin hukutat,
valitse seuraas` miesten viisaimmat
ja armaat neidot, joiden poskilla
demariruusut kauniit kukkivat!
Sitoa älköön saako sydäntäs
muu kuin vain kutrein armaas lemmekäs –
äläkä kylvä elämääsi tuuleen,
vaan viiniä juo joka hetkenäs!
Pois eilispäivän muistelu ja kaipuu:
ei palaa päivä, kun se mailleen vaipuu –
ja huominen on vielä tulematta:
Miks`surra sitä, ennen kuin se haipuu?
Tulevan päivän huolet mielestäsi heitä
ja menneest` älä itke kaipuun kyyneleitä!
juo viiniä ja sulohuulten hurmaa,
niin aikasi ei lennä turhaan tuulen teitä!
Juo viinillä pois huoles synkeät!
On myrkkyä Maan murheet typerät
ja viini niiden vastalääke, jolla
surusi varmimmasti lievität.
Myös ihmisylpeyden pöhöpään
saa pienemmäksi viini ihmeellään
ja viinin taivaisella taialla
lujinkin solmu auki liisitään
Suo päiviesi sarjaa haipuvaa
ilon ja viinin aina virvoittaa –
kas: vaikka aarreaitan omistaisit,
et rahtuakaan Rajan taakse saa.
On viini kyllä paljon pahan syy
ja maine seurassa sen tärveltyy…
Mutt` mitä puoliksikaan yhtä oivaa
voi ostaa se, ken muille viinin myy?
Minua nyt ja aina miellyttää
näin juoda viiniä täysväkevää
ja kuulla, kuinka taivaisesti huilu
ja kolmikieli viulu heläjää…
Käy istumaan ja riemun pikarista
juo Sinäkin nyt viintä oivallista:
unohda virvakuvat, joiden hohde
vain hetken hehkui ennen sammumista!
Ja pyydä: Armahtaja kärsiväin,
luo silmäs` minuun vaivan vankiin päin –
päin sydäntäni, jolla taakkanaan
on paino tuskain sietämättömäin,
Suo armos jaloilleni, vaikka lie
ne horjuvat, ja viinitupaan vie –
vapisevia käsiäni sääli:
pois viinimaljaa älä niiltä vie!
Suo neitten, ihanain kuin enkelten,
nyt pääsi täyttää riemuin rakkauden.
Ojenna kätesi – oi Herra, anna
minulle viinimalja ikuinen!
Kenen runo?
Sinun vittusi on sian vittu
minun vittuni rinnalla.
Sinun vittua saa viistoista kertaa
minun vittuni hinnalla.
En ole varma, mutta luulen että runon nimi oli "Kaksi huoraa"
Ja sitten se 5 pisteen vihje: Tekijä voitti tällä runolla vedonlyönnin.
Kyllä se on Eino Leinoa
Vaikka olen runouden(kin) harrastaja, moderni runous ei minulle aina avaudu helposti. Mutta tuo kyllä; se on aivan upea.
En tunne sitä. Saanko tietää, kenen kirjoittama se on?
Kyllä se oli Eino Leinoa, joka sana.
Eino osas!
se Eino Leinon noita vähemmän tunnettuja runoja sisältävä vihkonen?
Minä olen kuullut, että semmoinen on ollut olemassa jollakin.
Eino Leinon kootuista teoksista.
Onks sulla nykyisin sellanen tavara siellä kukkamekon alla? Olet siis käynyt sukupuolen korjausleikkauksessa. Varmaan nyt sun identiteettikriisi on poissa. Onnittelen.
...kun en juurikaan runoutta harrasta. Tämänkin ole kuullut, kylläkin runoutta harrastavalta.
Tarinan mukaan Eino Leino ja joku toinen hänen aikakautensa runoniekka olivat kapakassa ja kännipäissään löivät vetoa, kumpika saa enemmän mahtumaan näitä "hyvältä haisevia" nelivärssyiseen runoonsa.
"Ei muuten
löydy 30.1.2006 klo 22.12
Eino Leinon kootuista teoksista."
-----------------------------------
...mutta tältä palstalta löytyy, ota hard copy ja liitä lisälehdeksi koottuihin teoksiisi.
...Emeritusta, joka kerran inspiroi minut hyvään runoon (se Kekkosen haudalla).
En huomannut tuota saunaan lähtiessäni; olisin kyllä tiennyt sen Eino Leinon tuotannoksi.
Eino Leinon isähän oli pappi ja toimi Suomussalmen kappalaisena Leinon tai vielä silloin Lönnbohmin ollessa opiskelijana Helsingissä. Eikalta oli taas kerran rahat loppu, ja hän kirjoitti isälleen saadakseen hieman tuohta. Isä oli kovana, eikä antanut. Siihen Eikka lähetti vastauskirjeen, joka kuului näin:
Haista vittu, kappalainen,
vääräsääri lappalainen.
Onpa mulla muukin keino.
Kirjoitteli Eino Leino.
Ja tuosta alkaen Eino Lönnbohm käytti Leino-nimeä, jonka hän myöhemmin otti ihan viralliseksi nimekseen.
Nyt tuli minultakin rujo, eikä runo, mutta menköön aloittajan piikkiin.
Ja nyt lähden kirjan kanssa vuoteeseen, sillä aamulla on aikainen herätys ja pieni matka edessä.
minä olen kuullut, mutta kun ei muista.
Mutta nythän oli...ei ole kauankaan aikaa kun näkyi TV.ssa, että joku nainen on alkanut keräämään niitä kirjaksi.
Eräässä runossa kerrottiin (monta säkeistöä) seikkaperäisesti jonkun ikäneidon lemmenhetkestä jossain heihäladossa...
..perse nousi, perse laski ....jne
liittää. Kootuissa on jo riittävästi huonojakin runoja. Eino leinon loistava runosu on melko suoppea.
taas paikkansa, en ainakaan usko. Uskoisin, että tuo on lähtenyt eräästä kirjeenvaihdosta. Utsjoen kappalaisena oli muistaakseni Jacob Fellman. Eräs lääkäri lähetti hänelle kirjeen, johon Fellmannille tuntematon lääkärin ystävä Churberg oli liittänyt oman loppukappaleensa: Liirum laarum lappalainen, haista paska kappalainen. Tähän sitten Fellman vastasi muutaman viikon perästä kirjeessään: Lämmin läjä lääkärille, kuiva kuiru Churbergille.
On paljon ihmisiä, jotaka tuntevat ainoana runoilijana Eino Leinon. Esimerkiksi Aaro Hellaakosken loistava oivallus: Titä kulkein tien on vanki, vapaa vain on umoihanki, on täälläkin käsitelty niin, että ensin on ajatus muutoksilla tuhottu ja tekijäksi on merkitty Eino Leino. Tämä ei tietenkään hämää Leinon tuntijoita eikä vähennä Leinon suuruutta.
runojen syvällisempi ymmärtäminen. Ei Eino Leino olisi huonoimmillaankaan kirjoittanut noin. Eikä se mitenkään vastaa Leinon luonnetta ja isäsuhdetta. Tietysti tämä on tosikkomaista, mutta runouden ystävää tuollainen rääviskely Leinon nimissä ärsyttää. Narsistisille ihmisille, kuten Korhonen se on kyllä tyypillistä.
Nuo kaksi viimeistä riviä kyllä ovat Leinoa ainakin suunnilleen. En nyt vain muista mistä.
Emeritus ja Korhonen ovat löytäneet toisensa Leinon banalisoijina. No Leino sen kestää. Hauskinta on, että Korhonen tunnistaa tuolla toisaalla tämän runon Leinoksi. Löytyy herroilta muutakin yhteistä, joka muuten hyvin selittää tämän edellisen. Molemmat ovat narsistisia ja itseensä tyytyväisiä. Silloin tahtoo puuttua syvällisempi asioiden ymmärtäminen. Mutta tällaisilla palstoilla molemmat herrat sopivat oikein hyvin.
Tämä on emerituksen esimerkki Leinon runoudesta. Siihen se Korhonen vastasi. Tiestysti tämä on esteettisempi ja eettisempi, sillä emeritukseta varmaan ei puutu runouden syvällisempi ymmärtäminen, sillä onhan hän kepulainen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013754206
toisaalla ottanut kantaa myös Emerituksen "Leinon" runoon. Se on vielä kauempana Leinosta. Miten se kepulaisuus tässä pelastaisi?
mutta sopii vähän huonosti pilkkarunoksi. Tämä käy eritysen selväksi, kun muuntajalta puuttuu täysin laulajan lahja. Mutta tämä on tietysti tosikkomaista ja vahinko on jo tapahtunut. Pyydän kuitenkin hartaasti ja vipittömästi, että Korhonen ei rupea peukaloimaan Nocturnea tai Lapin kesää.
Minulla on kyllä joltinenkin laulun lahja, jo kansakoulussani aina täysi kymppi oli numerona (sellainen tosin oli useimmista muistakin aineista).
Neljässä kuorossa olen laulanut, mutta vielä enemmän yksin, jota joudun tekemään edelleen mm. sinibaretti-illoissa, varsin heikolla soittotaidollani itseäni joskus kitaralla säestellen.
Hyvin läheiseksi tunnen mainitsemasi Leinon runot, kuten myös Hymyilevän Apollon, jonka yksi säe tässä lauluista puheenollen:
Soi, helise kulkijan kannel vain
Halo aaltoja laulajan haaksi!
Käy purjehin täysin ja pullistuvain,
jätä välkkyvä vana taaksi!
Ja vaikka mun nuorena laineet vei,
niin eipä se hukkahan vaipunut, ei,
joka upposi laulujen laineisiin
ja lempensä unelmiin.
kun sanotaan, että vanhemmuuten ihminen tulee lapseksi jälleen!
tarkoitin sitä, mitä Eino Leino sillä tarkoitti. En nyt tarkoittanut varsinaista laulua ei alakoulussa eikä aseveli-illoissa. Mutta jos et ymmärrä, niin ei voi mitään.
Siis paljon kirjallisuutta, myös runouttakin tuntevia, historiaa ja kieliä harrastavia, asioita monelta kantilta pohtivia jne? Siis laajasti ja monipuolisesti sivistyneitä heti kohdusta tultuaan.
Lienevät sitten kepulaiset lapset, joita en tunne. Heissä kehitys sitten näköjään kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin muissa ihmisissä. Sinä taidat olla jo varsin kaukana lapsuutesi viisaudesta?
Koita hankkia itelles tyttöystävä ja sitä kautta elämä.
...niin monta tyttöystävää ja kolme vaimoakin (eri aikoina tosin, ja viimeinen vasta oli se oikea), että en taida enää tyttöystäviä etsiä, vaan muistelen niitä entisiä.
Muuten minulla on rikas elämä, yhdistyksiä ja kokouksia liikaakin, viime viikolla olin niissä merkeissä Lappeenrannassa ja tällä viikolla lähden Hämeenlinnaan. Ja matkustellut olen paljon ja on jo tilattuna odottamassa sekä Intian että Ranskan matkat.
Ja onhan minulla tyttöystäviäkin; papan rakkain tyttöystävä on nykyisin 6-vuotias suloinen Lotta-tyttö!
Maamme pahimmasta uhkatekijästä käyvät kovaa kisaa demarit ja kepulaiset. Korhonen paljasti viimeistään nyt olevansa pahimman luokan vasemmistodemari.
Demarin tekstiä ymmärtää toinen demari eikä todennäköisesti hänkään. Vastaus on joko mitäänsanomaton tai käsittämätön, mikä saattaa olla sama asia. Sekin tuli näissä jutuissasi todennettua.
Korhosen demari-itseluottamus pressan vaalin johdosta on nyt saavuttanut maksimikoon, ja alkanut kiertää kehää.
Joku muukin kuin Kerimäki käyttää näemmä tätä palstaa wc-pöntön korvikkeena..
Avaukseni kirvoitti ihan mukavia vastineita. Ilahduttaa, että täällä on muitakin runouden harrastajia. Teilläkin siis on elämää myös politiikan ulkopuolella.
Ei ihme, että katkerinä ilmaantuivat paikalle myös perskärpäset, joilta tiedot ja kyvyt tuolla alueella puuttuvat vielä täydellisemmin kuin politiikassa. Keskenään ne näkyvät pörräävän.
Minä lähden tältä illalta muihin puuhiin, ja loppuviikosta olen melko paljon poissa, joten koettakaa kestää saitin tason tilapäinen lasku!
Öitä!
Kunniakkaalle Pressaklubille:
On taasen vietetty juhlahetki
ja eri suuntiin on eessä retki.
Vaan päättäjäiseksi veikot vielä
Mä laulun laulan ja maljan juon.
(Hj Nortamo)
... päälle. Minulla ei ole minkäänlaisia kosketuksia Keskustaan. En ole ollut kahteen kymmeneen vuoteen missään yhteydessä puolueväen kanssa. En ole tietenkään jäsen. Minä osaan kyllä näitä kannanottojani tehdä aivan omin nokkineni. Sen sijaan KKK on jäänyt "puolueensa" (antikepulaisuus ja Kekkos-kauna) orjaksi ja tekee kaikki tekonsa sen vaatimusten mukaisesti. Änestää ensin Niinistöä ja sitten toisella kierroksella Halosta. Siinäpä järkevää ja loogista puoluepukarointia.
Minäkin äänestin eka kierroksella Vanhasta, jotta inhoamani Niinistö ei olisi päässyt toiselle kierrokselle. Ei onnistunut, kun muut äänestäjät ei olleet juonessa mukana. Ääni Haloselle toisella kierroksella oli näissä olosuhteissa selviö.
Periaatteensa huorannut Tikkurilan Beljakov.
Jos joku on jäänyt jonnekin, se olet kyllä sinä itse. Usko jo, että Kekkosella ei ollut näissä vaaleissa mitään tekemistä.
Lienet itse Korhonen tai joku hänen kaltaisensa höyrypää, kun aloitat heti aamusta Härkösen herjaamisen. Mitään epätietoisuutta ei vallitse siitä että Korhonen on sekoileva pääkkö ja kaiksta saitin herjaajista räikein häirikkö, Härhönen puolestaan on saitin asiallisin kirjoittaja.
kerimäen porttivahti
Sanot, että
"Härhönen puolestaan on saitin asiallisin kirjoittaja."
On hän kerran ollut asiallinen. Silloin, kun sanoi, että "kerimäki on turha".
Miksi puhuttelet Härköstä Härhöseksi, Hörhönen?
Kateus on suomaliasten ehtymätön luonnonvara. Kepulaiset ovat tosi suomalaisia, kun niitä ei muualla olekaan. Siksi kateus jyllää erityisesti heissä. kaikkia tavalla tai toisella parempia tai parempiosasia kohtaan. Se näkyy suhtautumisessa sinuun. Olet kyllä osasi ansainnut. Ota tämä tunnustuksena. Kuinka moni täälä pystyisi samaan jota tässäkin esität? Kysyn vaan.
me tuntisimme tuota hullua runoilijaa kohtaan?
Hullu huilumies Jan Andersson
di da dii da di diiida dam.....
"Heheh. Mitä helvetin
Kirjoittanut: kateutta 30.1.2006 klo 23.12"
Miten olisi tiedot ja taidot ja varsinkin sanantaito.
Kapilla on myös hyvät eläkkeet, ja kun on rahaa ja kielitaitoa, niin maailma on avoin toisin kuin saitin keppanoilla. Siinä yksi lisäsyy kateuteen.
sitä, että demarit onkin rikkaiden asialla.
se "laivanvarustaja" :))
Älähän Jorma kopsaa Eino Leinon runoja tänne ominasi. Ei se vielä runosta omaa tee, jos muutaman sanan muuttaa. Leino oli sentään nero, sinusta en tiedä.