Neuvostoblokin ja sen ylläpitämän pseudotieteellisen ideologian romahduksesta seuraava järistys tuntui kaikkialla. Dramaattisimmin järistys tuntui sen sotilaallisessa ja hallinnollisessa valtapiirissä. Suomessa järistys tapahtuu melko näkymättömästi, mutta sitä tapahtuu ja juuri nytkin.
Suomen puolueiden alkuperäiset lähtökohdat muuttuivat Neuvostoliiton ja maailmankommunismin vaikutuksesta reaktionäärisiksi ja kuten usein käy ne omaksuivat vaihtelevassa määrin piirteitä vastustajaltaan. On historian ironiaa, että keskustapuolueen edeltäjä taipui ennen sosialidemokraatteja neuvostomyönteiseksi, mutta se myös onnistui kääntymään takaisin demokratian tielle kun jääkausi alkoi päättyä poliittisessa elämässämme. Sosialidemokraatit jotka taistelivat pitkään ja urheasti, juuri sosialidemokraattisen aatteen voimalla marxilaista valtiouskontoa vastaan taipuivat vasta paljon myöhemmin. Mutta kun he olivat viimein kääntyneet "venäläistyyliseksi" oli tämä kääntymys sitten menoa. Nuoret sosialidemokraatit eivät enää tajunneet mitä oleellista eroa heillä kommunistiseen ja neuvostolaiseen maailmankuvaan nähden on. Symbolitkin olivat likimain samat. he alkoivat kehittää suomalaista versiota sosialismista. Tämä koostui osin slaavilaisesta, osin (itä)saksalaisesta esikuvien käytöstä. Amerikasta ja etenkin Ruotsista tuotiin ay-siiven kautta oma tuulahdus. Kun he sukelsivat "syvään vasemmistolaiseen veteensä" he loivat Suomeen sekatalouden ja poliittisen illuusion,joka esti suomalaisia näkemästä, että elämämme ei poikkea muutoin kuin elintasomme korkeuden vuoksi itäisestä meiningistä. Suurin yhteinen nimittäjä oli valheellisuus, salailu, avoimuuden puute,pelottelu, ristiriitojen kätkeminen, pakkokonsensus ja politiikan täydellinen ammatillistuminen. Kaikista puolueista juuri SDP, jonka vasen raja entisiin kommunisteihin on ollut hämärän rajamaastoa jo vuosikausia, etenkin jälkikommunismin ja jälkisuomettuneisuuden kaudella on muuttunut kummalliseksi dinosaurukseksi. Puolue keksii yhä uusia ulottuvuuksia (vihreys, ulkomaalaiset, feminismi, terveysaate, tulevaisuus, rauhantyö, kehitysmaa-aate, terrorisminvastaisuus...) paisuakseen kaikenkattavaksi monoliitiksi jolla on ideologinen poliittisesti korrekti "virallinen vastaus", viime kädessä hallinnollinen ja lainsäädännöllinen ratkaisu kaikkeen. Ulospäin Puolue on myös Luja ja Yhtenäinen ja antaa hienoja julkilausumia. Nyt sillä on taas keulakuva, jolla on monarkin tunnukset, mutta tasavaltalaisuuden kuorrutus, kuten jo 24 vuotta tätä ennen.
Suomettumisen kausi jatkui, kuten kaikki tiedämme juuri SDP:n luotsaamassa Suomessa täydellä teholla, mutta yhä sankemman savuverhon kätkemänä. Tämä niin sanottu jälkisuomettuneisuuden aika on nyt saanut vakavan kuoliniskun. Voimme kenties alkaa kutsua tätä parlamentaarisen tervehtymisen aikakaudeksi ja voimme sanoa sen alkaneen jo jonkin aikaa sitten.
Sauli Niinistön, Matti Vanhasen, Anneli Jäätteenmäen, Jyrki Kataisen, Neittaanmäen, Olli Rehnin, porvariyhteistyön sekä median kriittisyyden kasvun myötä, sekä etenkin lisääntyneen kansalaisvalppauden myötä olemme siirtymässä uuteen aikakauteen. Kansamme historia ei tunne pysähdyspisteitä, joten nytkin parlamentarismin ja demokratian on taas vain otettava askel rohkeasti eteenpäin.
Näköpiirissä muuten on, että kierrätysvasemmistolaisuus on tulossa "laulujen ja leikkien" ja muun nostalgisen hehkutuksen myötä.
Suomen puolueiden alkuperäiset lähtökohdat muuttuivat Neuvostoliiton ja maailmankommunismin vaikutuksesta reaktionäärisiksi ja kuten usein käy ne omaksuivat vaihtelevassa määrin piirteitä vastustajaltaan. On historian ironiaa, että keskustapuolueen edeltäjä taipui ennen sosialidemokraatteja neuvostomyönteiseksi, mutta se myös onnistui kääntymään takaisin demokratian tielle kun jääkausi alkoi päättyä poliittisessa elämässämme. Sosialidemokraatit jotka taistelivat pitkään ja urheasti, juuri sosialidemokraattisen aatteen voimalla marxilaista valtiouskontoa vastaan taipuivat vasta paljon myöhemmin. Mutta kun he olivat viimein kääntyneet "venäläistyyliseksi" oli tämä kääntymys sitten menoa. Nuoret sosialidemokraatit eivät enää tajunneet mitä oleellista eroa heillä kommunistiseen ja neuvostolaiseen maailmankuvaan nähden on. Symbolitkin olivat likimain samat. he alkoivat kehittää suomalaista versiota sosialismista. Tämä koostui osin slaavilaisesta, osin (itä)saksalaisesta esikuvien käytöstä. Amerikasta ja etenkin Ruotsista tuotiin ay-siiven kautta oma tuulahdus. Kun he sukelsivat "syvään vasemmistolaiseen veteensä" he loivat Suomeen sekatalouden ja poliittisen illuusion,joka esti suomalaisia näkemästä, että elämämme ei poikkea muutoin kuin elintasomme korkeuden vuoksi itäisestä meiningistä. Suurin yhteinen nimittäjä oli valheellisuus, salailu, avoimuuden puute,pelottelu, ristiriitojen kätkeminen, pakkokonsensus ja politiikan täydellinen ammatillistuminen. Kaikista puolueista juuri SDP, jonka vasen raja entisiin kommunisteihin on ollut hämärän rajamaastoa jo vuosikausia, etenkin jälkikommunismin ja jälkisuomettuneisuuden kaudella on muuttunut kummalliseksi dinosaurukseksi. Puolue keksii yhä uusia ulottuvuuksia (vihreys, ulkomaalaiset, feminismi, terveysaate, tulevaisuus, rauhantyö, kehitysmaa-aate, terrorisminvastaisuus...) paisuakseen kaikenkattavaksi monoliitiksi jolla on ideologinen poliittisesti korrekti "virallinen vastaus", viime kädessä hallinnollinen ja lainsäädännöllinen ratkaisu kaikkeen. Ulospäin Puolue on myös Luja ja Yhtenäinen ja antaa hienoja julkilausumia. Nyt sillä on taas keulakuva, jolla on monarkin tunnukset, mutta tasavaltalaisuuden kuorrutus, kuten jo 24 vuotta tätä ennen.
Suomettumisen kausi jatkui, kuten kaikki tiedämme juuri SDP:n luotsaamassa Suomessa täydellä teholla, mutta yhä sankemman savuverhon kätkemänä. Tämä niin sanottu jälkisuomettuneisuuden aika on nyt saanut vakavan kuoliniskun. Voimme kenties alkaa kutsua tätä parlamentaarisen tervehtymisen aikakaudeksi ja voimme sanoa sen alkaneen jo jonkin aikaa sitten.
Sauli Niinistön, Matti Vanhasen, Anneli Jäätteenmäen, Jyrki Kataisen, Neittaanmäen, Olli Rehnin, porvariyhteistyön sekä median kriittisyyden kasvun myötä, sekä etenkin lisääntyneen kansalaisvalppauden myötä olemme siirtymässä uuteen aikakauteen. Kansamme historia ei tunne pysähdyspisteitä, joten nytkin parlamentarismin ja demokratian on taas vain otettava askel rohkeasti eteenpäin.
Näköpiirissä muuten on, että kierrätysvasemmistolaisuus on tulossa "laulujen ja leikkien" ja muun nostalgisen hehkutuksen myötä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mahtava kirjoitus, todella tarpeellinen.
Aivan uskomatonta, että nyt 2006 vuonna jälleen,
näimme tuon mahtavan koneiston koko komeudessaan.
En olis kuuna päivänä uskonut että Niinistö saa
muutamalla perusyksinkertaisella teemalla
kuten "Työväen presidentti", ajettua tuon
punaisen kissan rontin kolostaan, sekä täysin
provosoitumaan.
Lähes kokonaan olemme saaneet nähdä tuon
helakanpunaisen pedon eri elementit näyttäytymään
On ollut Sdp ja Vasemmistoliitto väreissä,
lehdistö ja muu media, mm Yle, Sak, Hesari,
Nelonen jne jne.
Eli nämä useat tahot näkyivät tahtomattaan, mutta
tilanteen sanelemasta pakosta välähtelivät, ja
loistivat punaisena.
Tunnustan olleeni hieman naiivi, ja luottavainen
näissä asioissa, mutta tuntuu kuin räikeys olisi
paljastunut tyhmemmällekkin.
Suomalaiset ottakaa onkeenne tämä varoitus.
Suomessa on ehkä alkamassa jonkinmoista
poliittista liikehdintää, keskustelu tullaan
kuitenkin tukehduttamaan em. tiedotusvälineissä.
En oikein osaa sanoa kenellekkään enää, mitkä
olisivat rohkeita medioita.
Vallalla tuntuu kaikkialla olevan "Pulinat pois
vaali on ohi" mentaliteetti.
Minä ainankin haluaisin jonkinmoista selvitystä
miksi sinun täytyy repiä minut sisältä riekaleiksi
sisältä, ja mikä valta on sinulle niin rakasta, että voit käyttää noin raakoja menetelmiä, jotta saisit aina vain olla asemassasi.
Muistakaa, että ehdoton valta jollain poolilla,
saa tämän kansan nääntymään.
Näännyksissä oleva kansa saattaa olla alttiimpi
radikalisoitumaan entisestään.
Vihanlietsojat saavat otetta meistä helpommin, ja
ihminen joka on tietämätön asioista hurmioituu
mukana.
Taivaan herra murskatkoon tuon ylivallan, joka ei
ikinä anna anteeksi.
Rukoilen SAK:n jäsenien puolesta, että he saisivat ymmärryksen kuinka raskaita kärsimyksiä heidän tuho-aseensa saa meissä aikaan.
Aah! Kiitos kirjoituksesta! Onneksi kaikki eivät olekaan vähemmistöseksuaaleja ja vasemmistolaisia.
kauhea järkytys nähdä punaliput hulmuamassa presidentin voitonjuhlassa yhtään suomen siniristilippua ei näkynyt. Tämä ei voi olla totta eletään 2006 suomessa. Tuntuu kuin meillä olisi veretön vallankaappaus.