Yhtäkkiä sitä huomaa olevansa 22 ja edelleen vailla kokemusta edes seurustelusuhteista. Aina on voinut perustella itselleen, että kyllä koulu on tärkeämpää tai miksi vaivautua kun kuitenkin yksin on helpompaa. Nyt olen kuitenkin huomannut kaipaavani seuraa, ystävää ja kosketusta. Välillä suoraan sanoen ahdistaa kun on illalla yksin kotona.
Kukaan yliopistolla ei voisi ikinä voisi arvata tilannettani. hyvännäköinen 22v neitsyt, joka ei ole sosiaalisesti tumpelo kun taitaa olla enemmän poikkeus kuin sääntö.
Olen seurustelutyyppiä, joten ei ilmeisesti auta muuta kuin olla avoin ja katsoa josko eteen sattuisi oikea ihminen. Haluaisin kuitenkin kysyä, kuinka miespuoliset henkilöt suhtautuvat tällaiseen tapaukseen, jota ei koskaan edes ole kunnolla suudeltu. Pelkään miesten reaktiota ja sitä, että minun luultaisiin olevan ripustautuva tai yliherkkä ja särkyvä.
Kukaan yliopistolla ei voisi ikinä voisi arvata tilannettani. hyvännäköinen 22v neitsyt, joka ei ole sosiaalisesti tumpelo kun taitaa olla enemmän poikkeus kuin sääntö.
Olen seurustelutyyppiä, joten ei ilmeisesti auta muuta kuin olla avoin ja katsoa josko eteen sattuisi oikea ihminen. Haluaisin kuitenkin kysyä, kuinka miespuoliset henkilöt suhtautuvat tällaiseen tapaukseen, jota ei koskaan edes ole kunnolla suudeltu. Pelkään miesten reaktiota ja sitä, että minun luultaisiin olevan ripustautuva tai yliherkkä ja särkyvä.
Vastaukset 47
Vanhimmat
älyttömän hyvältä vaihtoehdolta. Ite ainakin tykkäisin :)
Jos kohdalle sattuisit, olisit aivan uskomattoman fantastinen tapaus. Kertomastasi voi ainakin päätellä, ettet ole nuorempana ollut tyhmä teinipissis, ja että vieläkin haet jotain parempaa kuin kertapanoja. Sellaiseen tekee mieli vastata samalla tavalla. "Kokemattomuutesi" (joka nyt ei 22-vuotiaalla ole ihan kamala juttu) herättää vain suojeluvaistoa ja hellyydentunnetta.
Olipa kerran ns. täydellinen tyttö miesten silmissä. Neitsyt vielä 21 vuotiaana, omillaan pärjäävä, kiltti, uskollinen, ujo. Ei kokemusta seurustelusuhteista.Kohtaa pojan ja rakastuu, saa pojalta ensisuudelman ja ensikerran seksiä.poika ei välitä, juu se tavallinen tarina.
Miksi ne nuoret naiset joita halveksivasti haukutte teinipissiksiksi jotka antavat jokaiselle vastaantulijalle, saavat parisuhteen, rakkautta, kumppanin. Niitä kilttejä tyttöjä joita ihaillen sanotte "fantastisiki" jätätte lehdelle soittelemaan! Kyllä se niin näköjään on että ujojen brunejen kanssa mennään sänkyyn ja rohkeiden blondien kanssa naimisiin.
Miksi väitätte muuta?
Eli pysykin neitsyenä, mieluiten häihin saakka. Silloin voit olla varma että mies haluaa sinut oikeasti, ei vain panoa. Ota vinkistä vaari.
Minä olin kaltaisesi, kunnes rakastuin ensimmäinen kerran palavasti väärään mieheen.
...se papin aamenkaan ole tae yhtään mistään, kyllä kumppaniaan ehtii pettämään ja paljon vielä senkin jälkeen.
Ketjun aloittajalle: Ymmärrän täysin tunteesi yksinäisyydestä ja kosketuksen kaipuusta. Olen kärsinyt niistä itse nyt 25-vuotiaaksi saakka. Ei tuo seksikokemusten puute tee ihmisestä kuitenkaan viallista. Opettelisin seksiä itse paljon mieluummin neitsyttytön kanssa. Ei tulisi paineita kun ei kummallakaan olisi epärealistisia odotuksia taitojensa suhteen.
terve,
ei syytä huoleen, olen itse 35v. ja ajattelen täysin samalla tavalla. sitä tavallaan hakee aitoa kunnon seuraa eikä mitään pöllöjä jotka on jokaisen kanssa.
tämä vaivaa muakin kun en ole koskaan ollut sillai enkä edes suostu hyväksikäyttämään vaikka tulis tilaisuus. musta siinä pitää olla tunnetta. ajattelet varmaan samoin. siksi et ole ollutkaan niin koskaan.
pidä järki vaan päässä koska joka lähtöön löytyy kyllä miehiä joten älä kiirehdi. olet vielä onnellinen joku päivä kun et ole tehnyt mitään mitä katua.
Ehdotan että suuntaudut hieman rohkeammin vastakkaiseen sukupuoleen. Ihmisen on lupa ja pitääkin hankkia kokemuksia elämän eri puolilta jotta osaa sitten kun tarve vaatii. Sun iässäsi on hyvä käydä muutamia vaihtoehtoja läpi ennen kuin teet pitkiä sitoumuksia. Ei saa pelätä sitä että "mistä tietää kuka on se oikea ???". Kandee tapailla miehiä ja viettää rehevää seksielämää. Kyl sen oikean sit joskus löytää. Mut ihan varmaan ei löydä jollei uskalla antautua kokeilemaan eri vaihtoehtoja.
Kiitos niille, jotka vastasivat kysymykseeni siitä, kuinka suhtautuisivat tilanteessani olevaan. Tiivistettynä voisi sanoa, että pelkään lähinnä juuri sitä, kuinka miehen suhtautuminen minuun mahdollisesti muuttuu kun hän kuulee asiasta. Seksi kun määrittelee kuitenkin tietyn osan jokaisen identiteetistä ja siitä, muut hänet kokevat.
Toisaalta luulen, että oikeanlainen ihminen osaa ehkä myös suhtautua asiaan. Joka tapauksessa odotan innolla tulevaisuutta, kokemuksia ja ihmistä, jonka kanssa ne jakaa. Vastaukset siitä, kuinka 22-vuotiasta neitsyttä ei aina koeta negatiivisesti olivat minulle tärkeitä ja auttavat mahdollisesti tulevaisuudessa ylittämään itselleni asettamia rajoja. Jos ei etukäteen pelkää reaktiota, voi vapaammin tutustua uusiin ihmisiin:)
Olen samassa tilanteessa kuin alkuperäinen kirjoittaja. 24-vuotias, kaunis, sosiaalisesti lahjakas tyttö.
"Kandee tapailla miehiä ja viettää rehevää seksielämää."
Tapailen kyllä miehiä. Ongelmana onkin se, että nämä tapailut eivät koskaan muutu suhteeksi. Haluaisin kuitenkin kokea ensimmäisen kertani vakituisessa suhteessa. En siis todellakaan etsi mitään OIKEAA, sitä jonka kanssa mennään naimisiin vaan haluaisin ainostaan vähän pysyvämmän suhteen kuin jonkun parin viikon tapailun...
Varsinainen paradoksi muodostuu sitten siinä, että yleensä miehet viimeistään parin viikon jälkeen alkavat olla vailla muutakin kuin kädestä pitelyä. Siinä vaiheessa pitäisi sitten kertoa, että "ylläri, ylläri. olen neitsyt." mutta kuitenkaan luottoa toiseen ei kahdessa viikossa ehdi niin paljoa saavuttaa, että uskaltaisi toiselle kertoa. Sitäpaitsi kertomalla säikyttäisi varmasti miehen pois kun hän luulisi minun haluavan naimisiin tai joatin muuta vastaavaa älyttömyyttä. Miehet kun ilmeisesti tuppaa luulemaan, että aion säästää neitsyyteni avioliittoon asti. Ei se niin ole. Haluan vain olla edes vähän varma siitä, että sama mies on kiinnostunut myös yläpäästäni ja on vierelläni vielä seuraavallakin viikolla.
Jos haluat neitsyydestäsi eroon ilman kipuja ja muita kohelluksia niin ota yhteyttä 29v seksyyn kokeneenseen mieheen joka osaa asiansa.;)
T: Fiiber
[email protected]
Ilmeisesti olet hakemassa avioliiton ja säädön väliin puolipitkää suhdetta. Ongelmana on nyt se, että nainen voi olla valmis koska tahansa fyysisesti, mutta miehelle se on urheilusuoritus.
ei sitä paneskemalla mitään opi varsinkaan jos ei ole tunnetta mukana,kun mies arvostaa sinua ilman mitään odotuksia tai heti ole vonkumassa seksiä niin silloin kannattaa mennä "vastaan" ja kertoa haluavansa tutustua toiseen muuten oikein aikein liikkeellä olevat voivat kadota,itse odotan että myös nainen on valmis tulemaan vastaan sillä en välitä yksipuolisista suhteista,enkä halua että olen vain leikkikalu joka heitetään pois kun se ei toimi oman mielen mukaan.
Kirjoittanut: jkl 2.2.2006 klo 23.55
Olen samassa tilanteessa kuin alkuperäinen kirjoittaja. 24-vuotias, kaunis, sosiaalisesti lahjakas tyttö.
"Kandee tapailla miehiä ja viettää rehevää seksielämää."
Tapailen kyllä miehiä. Ongelmana onkin se, että nämä tapailut eivät koskaan muutu suhteeksi. Haluaisin kuitenkin kokea ensimmäisen kertani vakituisessa suhteessa. En siis todellakaan etsi mitään OIKEAA, sitä jonka kanssa mennään naimisiin vaan haluaisin ainostaan vähän pysyvämmän suhteen kuin jonkun parin viikon tapailun...
Varsinainen paradoksi muodostuu sitten siinä, että yleensä miehet viimeistään parin viikon jälkeen alkavat olla vailla muutakin kuin kädestä pitelyä. Siinä vaiheessa pitäisi sitten kertoa, että "ylläri, ylläri. olen neitsyt." mutta kuitenkaan luottoa toiseen ei kahdessa viikossa ehdi niin paljoa saavuttaa, että uskaltaisi toiselle kertoa. Sitäpaitsi kertomalla säikyttäisi varmasti miehen pois kun hän luulisi minun haluavan naimisiin tai joatin muuta vastaavaa älyttömyyttä. Miehet kun ilmeisesti tuppaa luulemaan, että aion säästää neitsyyteni avioliittoon asti. Ei se niin ole. Haluan vain olla edes vähän varma siitä, että sama mies on kiinnostunut myös yläpäästäni ja on vierelläni vielä seuraavallakin viikolla.
_________________________________________________
Kun tuon kirjoituksen lukee useampaan kertaan niin herää väkisinkin muutama kysymys..miksi naiset ajattelevat näin?
Et etsi kirjoituksesi perusteella sitä OIKEAA etkä ole menossa naimisiin..haluaisit ekan kertasi tapahtuvan suhteessa ja haluaisit että mies olisi kiinnostunut myös sinun "yläpäästäsi"...mutta silti annat samalla ymmärtää että ekankertasi "toimitus" on NRO:1 ja se tarvisi vain tehdä ja ilman sen kummempia sitoumuksia..sinun tavallasi.
Tuosta moni mies ajattelee todellisuudessa näin että Hei haloo...nainen haluaa pikasuhteen ja päästä neitsyydestään ja sit se on valmis heti sopivan tilaisuuden tullessa katoamaan maisemista..uusiin todellisiin kuvioihinsa. !
Se jos mikä on myrkkyä tavalliselle miehille jotka ei ole tottuneet olemaan vain pelkkiä pelinappuloita tietyissä asiossa.
Asian lähetymistapasi on ehkä hiukan väärä sillä tuollaisessa tapauksessa mies helposti kohtelee naista siten kuin "tarve" vaatii..eli vaihtaa myös helposti kiinnostuksen kohdetta, ja sä jäät jälleen ilman sita ekaakin kertaasi.
Ehkä sinunkin kohdalla paras tapa hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä olis vaan sellainen että teet sen asian sen kummempia taka ajatuksia/vaateita sopivan henkilön kanssa..sen jälkeen sinun on huomattavasti helpompaa luoda suhteita yms.. ja kenellekkään ei jää asiasta paha mieli tms.;)
Kysymys ei ole siitä, että toimittaisiin vain tietyn ihmisen ehdoilla.
Toivoisin vain, että ehtisi olla toisen kanssa sen verran, että löytyisi molemminpuoleista kunnioitusta ja luottamusta. Mukavintahan olisi, jos suhde jatkuisi pitkään, mutta ei se aina mene niin. Se mitä minä ja uskoakseni myös jkl on halunnut korostaa on, etteivät neitsyet välttämättä ole takertuvia tai naimisiin haluavia. Tuntuu siltä, kuin kokemattomia leimataan useilla ennakkoluuloilla.
En etsi pelinappulaa pelattavakseni vaan haluan suojella itseäni henkisiltä kolhuilta, jotka voisivat jatkossa vaikuttaa suhtautumiseeni seksiin. Kunnioitus riippumatta suhteen pituudesta on tähän avain. Toivoisin mieheltä ymmärrystä, en kummastelua. Itseltäni toivoisin uskallusta kertoa tilanteestani ilman pelkoa reaktioista.
Tätä edellisestä kirjoituksestasi sai kyllä sellaisen kuvan helposti varmaan moni tavallinen mies. ;)
Itse en olisi aivan samaa mieltä tuon takertumisen suhteen.
Olen ollut elämäni aikana noin 10-20 neitsyen kanssa ja voin sanoa että jokaisen heidän kanssa on kehittynyt väkisinkin luottamus/suhde ennen kuin asia on voinut tapahtua. Ja se että kun itse asia on tapahtunut ja varsinkin se kuinka se/ kyseiseen päämäärään on päästy on saanut yleensä jokaisen kohtaamani neitsytnaisen jäämään eräällä tavalla "koukkuun" josta he eivät edes halua päästä pois.
Mitä vanhempi henkilö on ollut sitä isommat ovat olleet kipupelot ymt.
Kun itse asia saatu hoidettua kivuttomasti niin luottamus on eräällä tavalla ikään kuin tuplaantunut mun suhteen ja samalla se on tavallaan lujittanut sen hetkistä suhdetta niin että se lähentelee jo normaalia parisuhdetta.
Vosin sanoa että yli 95% noista mun tapauksista olis halunnut myös seurustella pitempääkin kuin sen muutaman viikon/kk.n
Luulen tietäväni myös syyn siihen (tai siis teidän) ..ja se on vain se että mun kanssa on helppo olla niin sängyssä kuin muutenkin. Olen saanut niin hyvää palautetta näiltä ko henkilöiltä jota en edes viitsi tänne kirjoittaa sillä se saa vaan jokun sivullisen ajattelemaan että onpa jätkä itteään täynnä.
No joka tapauksessa homma on mennyt tähän asti silleen että tiedän mitä teen ja kuinka asiaa pitää hoitaa ja miten edetä jokaisen ko neitsyen kanssa..;) Näin homma tulee olemaan myös jatkossakin.
;)
Tyttö 22v kirjoitti: "Toivoisin vain, että ehtisi olla toisen kanssa sen verran, että löytyisi molemminpuoleista kunnioitusta ja luottamusta. Mukavintahan olisi, jos suhde jatkuisi pitkään, mutta ei se aina mene niin. Se mitä minä ja uskoakseni myös jkl on halunnut korostaa on, etteivät neitsyet välttämättä ole takertuvia tai naimisiin haluavia. Tuntuu siltä, kuin kokemattomia leimataan useilla ennakkoluuloilla."
Aivan. Siis juurikin näin asian tarkoitin!
Ei kysymys ole kenelläkään pelaamisesta tai siitä, että lähtisin heti menemään kun "ongelma on ratkaistu". Uskoisin jopa, että seksi muuttaisi suhdetta niinkin, että olisin vain aiempaa kiintyneempi mieheen. Haluan vain, että ensimmäinen kertani tapahtuu miehen kanssa, joka kunnioittaa minua ihmisenä ja osaa arvostaa neitsyyttäni, kuitenkaan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.
Ja se luottamus, että toiselle kertoisin olevani neitsyt tuskin rakentuu parissa viikossa eikä välttämättä parissa kuukaudessakaan, sen verran huonoja kokemuksia mulla asian kertomisesta on. Ja yleensä miehet, joita olen tapaillut, ovat parin viikon jälkeen vailla muutakin kuin kädestä pitelyä ja pussailua, mutta kuitenkaan en heille uskalla vielä asiaani kertoa ja sitten miehet päätyvät luulemaan minun olevan vain kylmä pihtari. Ne lähtevät menemään ja olen edelleen yksin. Että näin.
Tuo aika luottamuksen saavuttamiseen..ei siihen välttämättä tarvita monia viikkoja/kuukausia.
Jos oikein ajattelet asiaa niin siihen tarvittavaan luottamukseen riittää muutama päiväkin jos sikseen menee.
Samoin asiaan voi vaikuttaa monet muutkin seikat.
Kyseessähän on kahden ihmisen kanssakäyminen ja kemioiden pelaaminen eikä mikään numerollinen arvo siitä milloin tunnet asian suhteen niin että vastapuoli tuntuu kiinnostavalta ja luotettavalta. Se on täysin tunteellinen tila jota ei välttämättä tarvitse laskea viikoissa tai päivissä tai kuukausissa muutenkaan.
Luottamuksen saavuttaminen kysyy ennenkaikkea kahden ihmisen perusluonnetta ja niiden välistä kemiaa. Tuon asian voi huomata ja testata hyvinkin nopeasti onko asiassa itua jatkaa pidemmälle. Yksikin päivä/ilta/tapaaminen riittää arvion tekemiseen jos sikseen menee.
Jätä turha ujostelu jälkiseurauksista pois niin huomaat että sinun paljon helpompi puntaroida asioita..tosin se ei välttämättä aina onnistu täysin livenä jos neitsyyden "pelot" ovat mielessä kokoajan.
Sä kierrät hiukan omaa noidankehääsi noiden jälkipelkojen kanssa.
Hmn..muuten oletko huomannut erään asian..sinun on paljon helpompaa keskustella tällaisesta asiasta kirjoittamalla kuin esim normaalisti puhumalla. Ja mietippä tätä viimeisintä kommenttiani nyt ihan itseksesi. Vertaa kahta asiaa.. se että sinä olet nyt siellä jossain ja ominpäin ongelminesi ja laita sen jälkeen kaksi asiaa puntariin.
Eli joku täysin tuntematon/tuttu tai sitten vaikka tämä minun nimimerkki. Kumpaa sinun olisi helpompi lähestyä ko asian kanssa?
PS: Älä vastaa ääneen täällä..;)
BTW: Joskus tai yleensä AINA naisen on paljon helpompaa tehdä tämän kaltaiset radikaalit päätökset vieraalla paikkakunnalla täysin vieraan henkilön kanssa helpommin verrattuna sitä esim johonkin omaan lähipiiriin. ;)
"Pelkään miesten reaktiota ja sitä, että minun luultaisiin olevan ripustautuva tai yliherkkä ja särkyvä."
Saiko tästä tekstistä helposti sen käsityksen, että olisin takertuva? Toivottavasti ei.
Sen haluaisin sanoa vielä, että vaikka sinulla 'fiiber' vaikuttaa olevan ihan hauska harrastus, vierastan tapaasi lokeroida ja käsitellä neitsyitä tiettynä homogeenisena ihmisryhmänä. Myönnän, että ehkä minua vain ärsyttää teksistäsi rivien välistä paistava analyysi, jossa luettelet neitsyiden käyttäytymismalleja kuin he olisivat jokin tutkimuskohde. Mallisi saattaa kuitenkin toimia joillekin ja hyvä niin. Itse kaipaisin kuitenkin jotakin muuta kuin ihmistä, joka on tehnyt tästä 'uran'.
hmm...
Kirjoittanut: tyttö 22v 8.2.2006 klo 00.19
"Pelkään miesten reaktiota ja sitä, että minun luultaisiin olevan ripustautuva tai yliherkkä ja särkyvä."
Saiko tästä tekstistä helposti sen käsityksen, että olisin takertuva? Toivottavasti ei.
Sen haluaisin sanoa vielä, että vaikka sinulla 'fiiber' vaikuttaa olevan ihan hauska harrastus, vierastan tapaasi lokeroida ja käsitellä neitsyitä tiettynä homogeenisena ihmisryhmänä. Myönnän, että ehkä minua vain ärsyttää teksistäsi rivien välistä paistava analyysi, jossa luettelet neitsyiden käyttäytymismalleja kuin he olisivat jokin tutkimuskohde. Mallisi saattaa kuitenkin toimia joillekin ja hyvä niin. Itse kaipaisin kuitenkin jotakin muuta kuin ihmistä, joka on tehnyt tästä 'uran'.
_________________________________________________
Hmn..Älä opeta kalaa uimaan.;)
Omassa kirjoituksessasi on monta suoraa vastausta omaan kysymykseesi/toteamukseesi.;)
Mutta aloitetaapa tässä tapauksessa juttu nyt tästä uudesta heitosta eli "kiva ura" asiasta.
En käyttäisi sanaa ura koska se ei ole ollut aijemmin muuta kuin yhteensattumien summa.
Ja sanon ennemmin näin että muutamaan neitsyeen olen törmännyt alussa vahingossa..eli en mitenkään oma alotteisesti hakenut sellaista, mutta kun tällainen tilanne tuli eteen ei oikeastaan ollut muuta järkevää vaihtoehtoa enään siinä tapauksessa kuin viedä asia kunnialla päätökseen. Pelokkaan tai (yleensäkin kokemattoman naisen)/neitsyen kanssa puuhastelu kammarin puolella ei ole välttämättä mitenkään niin kovin antoisa juttu tavalliselle miehelle saati sitten sellaiselle miehelle joka osaa odottaa naiselta aktiivisuutta seksin suhteen.
Vähän kokenut mies ei osaa eikä välttämättä pysty suoriutumaan samasta tehtävästä läheskään samoilla "pisteillä" jos kokemuspohjaa ei todellakaan ole aikaisemmin. Kirjat ei auta eikä määrättyjä juttuja voi oppia muuten kuin kokemuksen kautta.
Mitäkö eroa on kokeneella ja kokemattomalla miehellä tuollaisessa suoritus tilanteessa?
Jos asiaa hoidetaan mahdollisimman kivuttomasti ja hellästi se vaatii mieheltä ennen kaikkea pitkäjänniteisyyttä ja kykyä hallita oma kroppansa, ajatuksensa ja vehkeensä, samoin tulee tietää mitä tai miten tulee itse reagoida missäkin tilanteessa juuri silläkin hetkellä kun nainen pelkää että korkein kipukynnys tulee juuri eteen. Jokainen neitsyt/nainen on erilainen ja reagoi erilailla samassa tilanteessa vaikka kyseessä on kuitenkin lähes kaavamainen tapa toimia. ;)
Tämän viimesen kirjoituksesi kaksi ekaa lausetta liitettynä aikaisempaan kirjoitukseesi vastaa jo itsessään niihin. Eli saako kirjoituksesta sen kuvan että olisit takertuvainen...
Vastaan edelleen että saa. Itseasiassa meistä kaikista kokeneistakin jokainen on ollut sitä.. ainakin hetken.;)
Tässä alla tulee kohta sulle pari faktaa jota tosin sinä et voi vielä todeta mutta kaikki muut kokeneet voi..ja jopa vanhuksetkin voivat vastata tähän omassa mielessään/ajatuksissaan.
Fakta nro 2: On näet niin että ensinmäinen kertasi tulee ohjaamaan sinun omaa seksuallisuuttasi koko loppuelämän. Se että millainen se ekakertasi sitten on riippuu ihan täysin itsestäsi sekä siitä ekasta kerrasta. On olemassa erilaisia kauhukokemuksia ymta jne..mutta kuitenkin jos eka kertasi on sinulle kivulias, tai muuten epämiellyttävä on se jatkon suhteen kuitenkin varmaa että itse et halua sitä kovin hanakasti lisää.
Fakta nro 1: Voit olla elämäsi aikana vaikka hyvässä lykyssä satojen/tuhansien ihmisten kanssa sängyssä. Voit vanhana yrittää muistella heidän nimiään ja unohtaa niistä lähes 90%.
Mutta yhtä et unohda koskaan ja se on se ekakertasi.;)
Mitä tulee lokerointiin..en harrasta sitä sanan omassa merkityksessä. Jokainen ihminen analysoi toisia eri tilanteissa, aivan kuten sinä nyt lukiessa tätä kirjoitusta että onko tossa mitään järkeä..;)
Ja vastauksenkin tähän kysymykseen/heittoon tiedät itse mielessäsi.;)
Mitä tulee "tutkimuskohteeseen" niin onhan se neitsyys ja seksi kuitenkin ikään kuin eräänlainen tutkimuskohde..varsinkin juuri tälle neitsyelle itselleen..eikö vain? Se on jotain uutta ja tuntematonta kokemattomalle.;)
Ja mitä tulee käyttäytymistapoiin niin tunnistitko itsestäsi jotain vastauvuuksia aiksemmissa kirjoituksissani? ;)
Ja pakko vielä sanoa tämäkin..ei oppi ojaan kaada eikä kokemus ole pahasta vaikka se saattaa sinua ehkä hiukan pelottaakin..ja ainoastaan vain siksi että et tiedä vielä jotain elämäsi yhdestä keskeisimmästä asiaalueesta.
Kyllä se vaan on niin että kokemus ja maltti on valttia näissä asioissa..eli älä siis itse tuomitse/lokeroi kokemuksen perusteella..vaan ota se ennminkin hyvänä vinkkinä parempaan/ja kivuttomampaan ensikertaasi.
PS: Tiedät mistä tavoitat.;)
eikö sinulle ole väliä esim miltä nainen näyttää tai millainen on, kunhan on neitsyt?
Luulin, että kirjoituksestani olisi ilmennyt ennemminkin yksinäisyys ja pelko miesten reaktiosta, ei epätietoisuus omasta suhtautumisestani aiheeseen. Neitsyys tai edes yksinäisyys kun ei tarkoita sitä, että ihmisen käyttäytmismallin voisi etukäteen ennustaa.
Sinänsä ikävää äskeisessä kirjoituksessa on se, että (toivottavasti) tahtomattasi vahvistat edelleen kuvaa siitä, että mies todennäköisesti karsastaa tilannettani. Tai että hänen suhtautumisensa vähintään muuttuu kun kuulee asiasta. Tällaisen kuvan luot sekä omalla kirjoitustyylilläsi sekä kuvauksella miesten suhtautumisesta.
Kun puhun kirjoitustyylistä tarkoitan edelleen sitä asennetta, jossa nostat ei-neitsyet asiantuntija-asemaan myös monien henkisten asioiden saralla. Hieman paternaalista, eikö?
Kokemus ei tosiaan ole pahasta. Kuten totesin jo aiemmin odotan edelleen tulevaisuutta innolla siitäkin huolimatta, ettei kirjoituksesi yrittämiseen ja avautumiseen ainakaan kannusta. Tästä huolimatta hyvää jatkoa.
Kyllä kirjoituksestasi näkyy myös yksinäisyys ja pelko niin miesten reaktioista kuin myös itsesi suhteen.
Olen ehkä hiukan tarkoituksellisestikin antanut täällä näissä kahdessa eri viestiketjussa kylmän ja varsin realisestisen kuvan siitä miten miehet saattavat ajatella määrätyistä asioista.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että itse olisin kylmä ja tunteeton vaan olen tarkoituksellisesti kirjoittanut ne osittain nk kolmannesta näkökulmasta.;)
Joku mies voi yrittää kumotakin ne sanomalla vain että tuo on sinun oma näkemykseni ei muiden, mutta siinä tapauksessa hän valehtelee itselleen jos kirjoittaja on mies henkilö.
Se on kuitenkin totta että oli kyseessä kuka tahansa mies niin hänen asenteensa muuttuu pakostakin siinä vaiheessa kun kerrot hänelle olevasi neitsyt. Jos näin ei tapahdu niin hän ei todellakaan kunnioita sinua ja sinun pelkojasi asian suhteen. Ensinmäinen seksikokemuksesi ei siis ole hänen kanssaan välttämättä mieleinen asia.
Vastaappa tähän asiaan. Eikö olekin toisaalta aika pelottavaa että neitsyttä/tässä tapauksessa sinua ja hänen pelkojaan pystyy lukemaan jopa näin avoimesti julkisella tavalla.
Itseasiassa toisaalta toimit ehkä tarkoituksenomaisesti haluamattasi malliesimerkkinä minulle nyt näiden "referenssi" asioiden ja kirjoittamisen sekä todellisen tiedon suhteen.
Tuleepahan nyt kerrankin sitten hiukan sellainen "referenssi" viestiketju josta löytyy asiaa ja josta moni neitsyt voi tunnistaa itsensä ja niitä neitsyen faktoja jos jokin asia mietityttää ettenkö osaisi asiaani. ;)
Jotta et saisi tarkoituksellisesti väärää kuvaa minusta kerron jotain myös itsestäni. Olen seurustellut muutaman pidemmän suhteen ja niiden välissä sitten ollut erittäin aktiivisena "poikamiehenä" ja huomannut kuinka naisten kanssa tulee toimia jne. En edes muista kuinka monen naisen kanssa olen ollut sängyssä..mutta luku liikkuu varmaan josain ehkä 2-300 välissä..saattaa toisin olla enemmäkin koska en ole noita paljoa jaksanut laskea. Eli seksikokemusta on karttunut myös melkoinen määrä ja se kokemus näkyy taas sängyssä ja siinä miten tulen toimeen naisten kanssa yleensä muuten normaalissa toiminnoissa.
Nostetaanpa vielä yksi asia esille..eli se miksi naiset korostavat omaa neitsyttään ja sitä että he haluavat silloin myös jotain muutakin kuin pelkkää seksiä tai pelkän "toimenpiteen" neitsyysasian hoitamiseksi.
Se on juuri sitä määrätyllä tavalla takertumista.
Ei neitsyys ja varsinkaan seksi ole toisaalta mitään niin ihmeellistä. On vain olemassa hyvää ja huonoa seksiä. Seksistä tulee ajan kanssa eräänlainen tapa/osa elämää, eli sitä tarvii saada määrätyn väliajoin. Sen voi helposti rinnastaa syömiseen tai vaikka paskalla käyntiin.
Se on siis vain tarve muiden joukossa.
Saman asian voit huomata omassa perus käyttäytymisessä ihan arkielämässäkin. Joskus alkaa vaan tekemään mieli "parempaa ruokaakin" ja silloin haluaa herkutella. Tosin seksin suhteen se hyvyys ei ole luettavissa mistään näkyvästi vaan sen joutuu huomaamaan vain kokemuksien kautta kuka on hyvä ja kuka ei.
Jokainen ei neitsyt ei todellakaan voi olla asiantuntija mutta määrätyissä perusasioista hän voi kuitenkin kommentoida. Seksi ja seksualisuus ei ole kuitenkaan henkisessä mielessä kovin yksiselitteinen asia ja sen käsittelemistä voit toki löytää kirjoja joista voit löytää paljoa asiaa. Yksinkertaisesti sanottuna seksi ja seksualisuus on osa elämääsi, halusit tai et.
Tämä tällainen julkinen keskustelu yksittäisen henkilön ongelmasta ei ole oikea tapa toimia.;) Jos haluat jutella asiastasi enemmän niin kirjoita suoraan nimimerkissäni näkyvään sähkis osoitteeseen. ;)
T: Fiiber
Miten
Kirjoittanut: muuten.. 8.2.2006 klo 04.17
eikö sinulle ole väliä esim miltä nainen näyttää tai millainen on, kunhan on neitsyt?
-----------------------------------------
Pakko tarkentaa hiukan..;)
En varsinaisesti hae mitään neitsyttä tai "uraa" niiden parissa, mutta autan sellaisia jos kohdalleni sellasia sattuu.
Löydän/saan tarvittaessa itselleni seurustelukumppanin jos sellaisen haluan eli kyseessä ei ole sekään asia.
Kyseessä on vain halu auttaa.
Hah Hah Hah ... halu auttaa Suureen Pulaan joutuneita neitokaisia.
Olet mielestäni hassu. Minäkin nuorempana ajattelin joskus, että kokemusta olisi pakko saada ja tunsin neitsyydestäni huonoa omaa tuntoa. Vuosien vieriessä mielsin neitsyyden leimaavan minua / luonnettani todellisuudessa hyvin vähän. 27-vuotiaana se sitten meni ilman kenenkään "suuren hyväntekijän" apua; harrastin seksiä minulle tärkeän ihmisen kanssa. Neitsyys oli siinä sivujuonne. Ei siinä enää tarvinnut miettiä onko nyt oikea hetki puhua tai mitä tuo nyt ajattelee, kumpi meistä lähtee ensimmäisenä karkuun jos lähtee.
Sitä ihmisviisautta ja elämänkokemusta, mistä on apua toisten kanssa toimeen tultaessa, ei löydy lakanoiden välistä. Itseään saa kuunnella ja pitääkin; jos tuntuu ettei luota kumppaniinsa riittävästi, ei itseään voi siihen pakottaakaan.
Loppumetreillä se on ihan se ja sama onko neitsyys /poikuus mennyt 22-, 32-vuotiaana vai ei koskaan. Kunhan noita ratkaisuja tekee oman tuntemuksensa ja sisäisen maailmansa mukaisesti, niin ei tarvitse katua vääriä ratkaisuja tai elämättömyyttä. Ja tuota sisäistä ääntä ei pidä tappaa nujertumalla toimimaan "ympäristön ajatuksien" mukaisesti.
Aamen.
Ps. Mun mielestäni neitsyydestä anonyyminä puhuminen keskustelupalstalla ei ole lainkaan huono tapa selventää omia ajatuksiaan. Se on kuitenkin sen verran henkilökohtainen juttu, että kasvottomuus suojaa häntäheikeiltä sun muilta.
No jokainenhan voi tietenkin ajatella tuosta halusta auttaa ihan miten haluaa.;)
Sinäkin sovit hyvin tähän keskustelun aiheeseen juuri ikäsi puolesta, jos siis pitää paikkansa se että menetit neitsyytesi vasta 27 vuotiaaana kun "harrastit seksiä sinulle tärkeän ihmisen kanssa".
Tässä sinun tapauksessa juuri sinun kohdallasi oli suurena "hyvätekijänä/hassuna yhen Sortin vapahtajana" juuri se "tärkeä" henkilö.
kerro enemmän millainen suhde häneen oli silloin ja entä nyt?
Ja sen "hyvän tekijän" tärkeys korostuukin juuri siitä koska jos olet neitsyytesi menettänyt noin 10 vuotta keskiikää myöhemmin on siihen oltava jotain muita "painavia" syitä..eikö vain?
Mitä tulee kommentiisi..
"Loppumetreillä se on ihan se ja sama onko neitsyys /poikuus mennyt 22-, 32-vuotiaana vai ei koskaan. Kunhan noita ratkaisuja tekee oman tuntemuksensa ja sisäisen maailmansa mukaisesti, niin ei tarvitse katua vääriä ratkaisuja tai elämättömyyttä. Ja tuota sisäistä ääntä ei pidä tappaa nujertumalla toimimaan "ympäristön ajatuksien" mukaisesti. "
Niin yhtä lausetta en ihan allekirjoittaisi.
Eli kohtaa "Loppumetreillä se on ihan se ja sama onko neitsyys /poikuus mennyt 22-, 32-vuotiaana vai ei koskaan."
Ajattelitko itse omalla kohdallasi juuri kirjoittamallasi tavalla "Ja tuota sisäistä ääntä ei pidä tappaa nujertumalla toimimaan "ympäristön ajatuksien" mukaisesti."?
Kyllä sillä iällä on paljonkin merkitystä sen neitsyyden menettämisen suhteen et menettääkö sen 2kymppisenä vai 6 kymppisenä. ;) Nuoruuttasi ja sen tuomia erilaisia mahdollisuuksia et saa enään koskaan myöhemmin takaisin. Se on fakta asia.!
Tuon perusteella voikin kysyä sinulta montako tasapainoista parisuhdetta sinulla oli tuon 17-27 ikävuotesi aikana?
Mietippä ja kerro kuinka monta tilaisuutta sinulla on ollut tuon saman 10 vuoden aikana alkaa seurustelemaan jokun kiinnostavan henkilön kanssa mutta jostain "muista/neitseellisestä" ajatusmaailmastasi pelkojesi kera päätit sitten kuitenkin luopua?
Pakko kysyä vielä.."hassuksi lopuksi";)
Oletko tyyväinen nykyiseen seksielämääsi?
Osaatko eroittaa hyvän ja huonon seksin toisistaan?
oliko oma ensikertasi millainen?
Entä millainen oma kuvasi on nykyään? Oletko mielestäsi hyvä sängyssä ja miten sen olet todennut?
Oletko koskaan tullut petetyksi?
Sekä mitä sinulle edustaa nk "häntäheikki"?
Ja miksi niiltä tulisi suojautua?
Tässä aluksi mietittävää ja vastailtavaa..;)
T.Fiiber
Unohtui kysyä vielä yksi tärkeä asia..
Oletko katunut myöhemmin sitä että et menttänyt neitsyyttäsi paljon aikaisemmin..esim 19-20 vuotiaana?
"Tässä sinun tapauksessa juuri sinun kohdallasi oli suurena "hyvätekijänä/hassuna yhen Sortin vapahtajana" juuri se "tärkeä" henkilö.
kerro enemmän millainen suhde häneen oli silloin ja entä nyt? "
Silloin olimme ystäviä ja niin olemme nytkin. Se oli luottamuksellinen suhde ja "palaset vain loksahtivat paikoilleen". Intiimiä kanssakäymistä kesti aikansa kunnes polkumme maantieteellisten etäisyyksien takia erkanivat ja molemmille tuli tilalle uusia ihmisiä.
"Ja sen "hyvän tekijän" tärkeys korostuukin juuri siitä koska jos olet neitsyytesi menettänyt noin 10 vuotta keskiikää myöhemmin on siihen oltava jotain muita "painavia" syitä..eikö vain? "
En nyt tiedä keski-ijistä, ehkä neitsyyden menettämisestä on tehty jotain tutkimuksia. Tuttavapiiriini kuuluu 13-vuotiaana neitsyytensä menettäneitä ja yhä 29-vuotiaana neitsyitä olevia sekä kymmeniä välimuotoja tuolta väliltä. Jokainen näistä ystävistäni on tasapainoinen itseään kuuntleva ihminen, joka on menettänyt neitsyytensä silloin kun sille on ollut sopiva hetki (tai sitten ei oikeata hetkeä ole tullut vrt. 29-vee neitsyt).
Mulla itselläni syinä "pitkään säilymiseen" oli nuoruus pienellä vanhakantaisella paikkakunnalla, pitkä koulutus naisvaltaisella alalla ja angsti baaririekkumista kohtaan. Sopivan tuntuisia ihmisiä tuli vähänlaisesti vastaan. Lisäksi olen hieman varautunut, ujo, vieraiden ihmisten seurassa. Pidän itseäni fiksuna, huumorintajuisena ja varsin mukavanoloisena ihmisenä, en usko että olisin aiheuttamalla puistatuksia miehissä säilyttänyt neitsyyteni niin pitkään. Makukysymyksiä toki.
Tämän painavampia vakaumuksellisia tai muita syitä minulla ei ollut. En ole uskovainen, jos sitä ajat takaa. Eivätkä kasvatuksenikaan ole uskonnollinen taikka erityisen ankaraksi mainittava. Toki aina mietin, jotta kuolenko ryppyisenä ja ruttuisena neitsyenä, mutta tuokin "huoli" osoittautui turhaksi :)
Minulle tuli kysymysryöpystäsi hieman sellainen olo, että haluat osoittaa minun olevan väärässä mielipiteineni. Sinä saat toki ajatella mitä haluat, mutta omalla mielipiteelläni halusin tuoda esille yksilön vapautta valita milloin itsestä tuntuu hyvältä harrastaa seksiä. Seksi on eri ihmisille tärkeysjärjestyksessä eri asemassa. Yksi on täysin riippuvainen siitä, toinen voi elää vuositolkullakin (joskin ehkä puutteessa riutuen) tasapainoisesti ilman sitä. Tämän kuvan ainakin olen saanut ystävieni elämää ja omaani seuratessa.
Mutta jottei sinulle jäisi sellaista kuvaa, etten olisi ryöppyäsi ajatellut, tässä vastauksia. Ihan vain tuodakseni oman lisämausteeni tähän keskusteluun ;)
"Tuon perusteella voikin kysyä sinulta montako tasapainoista parisuhdetta sinulla oli tuon 17-27 ikävuotesi aikana?
Minä en seurustellut tuona aikana. Toki kaipasin välillä suhdetta, olin yksinäinenkin. Mulla oli sisäisiä haavojani, estojakin, joitten takia olin ylikriittinen sen suhteen "kelpaisinko" toiselle. Olisin ollut typerä, jos olisin hankkiutunut sänkyyn tuona hukassaoloaikanani. En usko, että seksin kautta hyväksytyksi tulemisen tunne olisi auttanut minua sen kummemmin hyväksymään puutteeni tai menneisyyden hylätyksitulemisen pelot; ne oli järjestettävä mielessä kuntoon ennen kuin pystyin päästämään toista ihmistä niin lähelle itseäni haavoittumatta lisää.
"Mietippä ja kerro kuinka monta tilaisuutta sinulla on ollut tuon saman 10 vuoden aikana alkaa seurustelemaan jokun kiinnostavan henkilön kanssa mutta jostain "muista/neitseellisestä" ajatusmaailmastasi pelkojesi kera päätit sitten kuitenkin luopua?"
Kyllä niitä kertoja oli. Mutta kuten edellä sanoin, neitsyyteni menettäminen ei olisi nopeuttanut eikä varmaan helpottanutkaan sisäisten kliksien avautumista. Mitä väliä sillä on kuinka monta mielenkiintoista ihmistä "jätin kokeilematta", ihmisiä tulee lisää, elämäntilanteet muuttuvat. Nykyään olen vain helpottunut että pääsin eroon mieleni peikoista ja vanhoista negatiivisista tunteista tai ainakin opin niitä hallitsemaan. En halua ruveta suremaan "menetettyjä mahdollisuuksia" vaan avoimin ja valoisin mielin elää tätä nuoruutta (kyllä, olen mielestäni yhäkin nuori 29-vuotiaana :) ja suhtautua rohkeasti tuleviin haasteisiin ja ihmisiin.
"Pakko kysyä vielä.."hassuksi lopuksi";)
Oletko tyyväinen nykyiseen seksielämääsi?
Osaatko eroittaa hyvän ja huonon seksin toisistaan?
oliko oma ensikertasi millainen?
Entä millainen oma kuvasi on nykyään? Oletko mielestäsi hyvä sängyssä ja miten sen olet todennut?
Oletko koskaan tullut petetyksi?
Sekä mitä sinulle edustaa nk "häntäheikki"?
Ja miksi niiltä tulisi suojautua?"
Tällä hetkellä olen tyytyväinen seksielämääni. Seurustelen vakavasti suunnilleen itseni ikäisen miehen kanssa, jolla itsellään kokemusta muutamasta parisuhteesta ja joka myös on melko myöhäisellä iällä (no se on suhteellista) menettänyt poikuutensa. Sillä ei sinänsä ole merkitystä muutoin, kuin että tiedän hänen arvostavan minua muutenkin kuin seksiobjektina ja teknisenä mistressinä. Hyvä seksi vaatii minusta tutustumista toiseen henkisesti ja fyysisesti, uskallusta päästää toinen niin lähelle ja olla vapaasti, estoitta. Ehkä tähän ajattelutapaan on syynä hieman varauksellinen luonteeni, mutta itse en usko kykeneväni saamaan hyvää seksiä muuta kuin tutussa ja turvallisessa (joskin mielikuvitusrikkaassa seurassa). Huono seksi on mielestäni sisään ulos-jyystämistä, jossa toinen osapuoli tekee temppunsa ja toinen makaa patjana ilman minkäänlaista henk./fyysistä vuorovaikutusta.
Ensimmäinen kertani oli ihan tyydyttävä, joskin hivenen kivulias. Kumppanini tiesi "tilanteestani" ja otti sen parhain taitoinensa huomioon. Ei mikään nautinnon huipentuma, mutta siitä oli hyvä lähteä eteenpäin tutustumaan siihen sarkaan.
Mielestäni olen hyvä sängyssä, kokeilemme mielelläni uutta ja vuorovaikutus kumppanini ja minun välillä toimii. Tutustumisen kautta luottamus on syventynyt ja "taidot" juuri tässä suhteessa ovat parantuneet. Jokainen mies/nainen on oma tapauksensa ja tutustuminen tähän vie aikansa, ei siihen aikaisemmalla seksi-kokemuksella minun nähdäkseni ole järisyttävää merkitystä. Mutta tämä tietysti pätee long-time-relationshipeissä, jossa tunteilla on nähdäkseni suurempi merkitys kuin satunnaisissa panoissa.
En ole koskaan tullut todella pahasti petetyksi. Olen sitä joskus pelännyt paljonkin, mutta nykyään en osaa pelätä. Kun opin tuossa yhdessä vaiheessa luottamaan itseeni, on ollut paljon helpompi luottaa toisiinkin :)
Häntäheikki on mielestäni niin sanottu perseennuolija ja pyrkyri, joka pyrkii mielistelemällä ja oikeita sanoja valitsemalla saavuttamaan ITSElleen tärkeän päämäärän. Tuo päämäärä voi olla neitsyen pimpsa, kunnia, raha taikka vaikka uusi upea työpaikka. Näitä Heikki Hännällisiä tulee joskus arjessa vastaan, mutta heihin kannattaa suhtautua huumorilla. Heikit ovat hyviä manipuloijia ja herkkää, sinisilmäistä ihmismieltä kalastellessaan omien itsekkäiden tarkoitusperiensä saavuttamiseksi, saattavat ehkä vahingossakin haavoittaa tarpeettomasti kanssaeläjiään.
Toivottavasti vastaukseni tyydytti tiedonjanoasi.
Vastaus tähän taisi tulla tuossa edellisessä viestissäni, mutta sanonpa uudelleen.
Vaikka haaveilin 19 - 20-vuotiaana neitsyyteni menettämisestä ja "sen oikean" (kyllä, siihen uskoin tuolloin) kohtaamisesta, en osaa katua sitä etten tuolloin neitsyydestäni tieten tahtoen hankkiutunut eroon. Olin ujo ja epävarma itsestäni, omalla kohdallani tuntui parhaalta varmistua sisäisesti ja tietää kelpaavansa niin fyysisesti kuin henkisestikin ennen kuin päästin toisen ihmisen lähelle itseäni (henkisesti ja fyysisesti).
Tällä hetkellä elämä on tasoittunut 10 vuoden takaisesta niin paljon ja kokemusta on kertynyt elämän eri aloilla, siis muillakin kuin seksin saralla, en osaa surra mahdollisia menetettyjä tilaisuuksia.
Jos elämässään lähtee sille polulle, että laskee koko ajan menetettyjä mahdollisuuksia ja miettii hankkiko oikean koulutuksen tai onko ihmissuhteessa "oikeitten" ihmisten kanssa, menettää herkästi tatsin tähän päivään ja arkeen ja kykyyn nauttia just tästä hetkestä. Toki noita pitää jonkin verran miettiä ja ottaa kokemuksia vastaan silloin kun elämä niitä tarjoaa, mutta...
kyllä te fiksuina tiedättä mitä meinaan, ettekös.
Oletko ajatellut, että tarkoituksenani kirjoittaa tälle palstalle oli nimenomaan saada nimettömänä tietoa siitä, kuinka tilanteeseeni mahdollisesti suhtaudutaan.
Omat 'auttavat' tarkoitusperäsi referenssi-kommentteineen ovat tässä yhteydessä tietyiltä osin irreleventteja ja jopa mieltä pahoittavia. Asiantuntijana esiintyminen ja hymiöiden kylväminen tekstiin lähinnä vain ärsyttää.
Varsinkin kun tekstinymmärtämisen taso ei aina yllä huippulukemiin (lue: löydät erilaisia merkityksiä sieltä missä niitä ei ole). Vaikka joitakin kysymyksiä huomaat, jää moni asia rakentamasi kehyksen ulkopuolelle. Eihän tuo kovin tavatonta ole, että täytät mielikuvilla ne kohdat, joita ei teksteissä lue.
Tästäkin huolimatta toivotan hyvää jatkoa. Pienenä neuvona voisin kuitenkin todeta, että yleinen oikeinkirjoitus paljastaa ihmisestä yllättävän paljon. Huolimatta siitä, missä yhteydessä tekstiä kirjoittaa;)
Mitä oikeastaan haluat, pystytkö täsmällisesti määrittämään sen?
Itse olen 21-vuotias mies ja melkolailla samassa tilanteessa kanssasi sillä erotuksella, että oma neitsyyteni(kuten hyvinkin monella muullakin miehellä) johtuu ennenkaikkea vallallaolevista "kysynnän ja tarjonnan laeista".
Ainakin minulle olisit unelmapartneri niin pitkään kunhan et todellakaan tarrautuisi minuun - ystävämme fiiber voi ehkä olla "huippuosaaja", mutta minä olisin kanssasi paremmin samalla aallonpituudella.
Hih. Ajattelin aivan samoin. Tuntuu, että kaikista hänen kirjoituksistaa paistaa hiukan läpi halu "päästää neitsyet pulasta". Tuntuu, että yrittää vain saada vakuuttuneeksi siitä, että hän olisi hyvä ratkaisu asian hoitamiseksi pois päiväjärjestyksestä. Lähes kaikki kommentit sisältävät vihjeen hänen tarjoamistaan palveluksista ja ohjaavat keskustelua siihen suuntaan, että me neitsyet luulisimme parhaan tavan päästä neitsyydestä eroon olevan vain yksinkertaisesti ottaa yhteyttä häneen.
Vielä ainakaan en ole niin epätoivoinen, että sortuisin ottamaan yhteyttä johonkin virtuaali-ihmiseen päästäkseni neitsyydestä eroon. Ei se nyt niin suuri taakka ole... :)
Tarkoitukseni ei ole loukata sinua Fiiber vaikka ylläolevan tekstin voisi helposti lukea arvosteluksi. Se ei ole sitä. Olen vain kanssasi aivan eri linjoilla tämän asian suhteen. Toivon, että et ainakaan minulle enää vastaisi, sillä niin kaukana ajatusmaailmamme toisistaan ovat ja keskustelu siksi hedelmätöntä. Kauniita talvipäiviä sinulle Fiiber! :)
Hmn...aihe on alkanut saamaan jo aika hyviä piirteitä. =)
Tosin kysymyksiä ja vastauksiakin on tullut jo niin paljon että kaikkiin uusiin heittoihin ei jaksa edes perehtyä. Siksi en sen paremmin enään viitsi osoittaa ainakaan tällä hetkellä mitään asiaa suoranaisesti jollekin nimimerkille vaan kommentoin yleisestiottaen samalla kun luen muiden vastanneiden kirjoituksia.
Itseasiassa kaikki eivät ole edes välttämättä huomanneet mutta tämän topikin lisäksi on myös pari muutakin aihetta johon olen itse kommentoinut ja linkittänyt niitä toisiinsa.
Jos olet nim: Murtsu, jkl sekä tyttö 22v lukenut koko tämän aiheen alusta lähtien läpi sekä myös sekaan heittämäni kommentit itse aloittamani aiheen (http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000152&posting=22000000013856901) niin ehkä ymmärrät miksi olen yleensä kommentoinut koko aihetta, saati omahyväisesti tuonut itseäni esiin.;)
Sitä en kiellä ettenkö olisi tarkoituksellisesti tehnyt "vastaheittoja" mutta tässä tapauksessa onkin tarkoitus etsiä joukosta vain ne faktat ja pointit, eikä esim kirjoitusvirheitä.=p (
Ei se anonyyminä kirjoittelu tainnut nyt ollakaan niin pop. Aka pahoja vetoja fiiberiltä =))))))
olla, että on vaan tultu siihen lopputulokseen, ettei kyseinen nimimerkki edes yritä ymmärtää toisten kirjoituksia.
Lisäkirjoittaminen olisi näin ollen turhaa, eikä palvelisi varsinaista aihetta. Tämä siksi, että jokaisen kommentin perään tulee aina kyseisen nimimerkin 'ainoa oikea totuus'. Sääli.
Eiks tossa jutun ekassa aiheessa just kysytä miesten mielipidettä..? Ja miksi ko mies ei muka voisi olla oikeassa noiden juttujensa kanssa..?
siitä, että vaikka fiiber saattaa joissain tapauksissa olla oikeilla jäljillä, ei hän näytä antavan tilaa tästä eroaville mielipiteille.
Tällä tarkoitan sitä, että hän ei hyväksy sitä, etteivät hänen näkemyksensä sovellu kaikille/ole ainoita oikeita. Liikaa yleistämistä.
Tuo ei nyt pidä kyllä paikkaansa. En ole väittänyt että minun kantani olisi ainoa oikea.
Teitä muita kiroittajia saattaa pelottaa se että olen pystynyt tuomaan esiin juuri niitä teidän pelkoja ja neitsyen peruskäsityksiä varsin helposti. Sen jälkeen neitsyellä tulee näin julkisesti helposti seinä eteen ja on helpompaa vain kadota kuoreensa takaisin.
Jos puidaan jonkun yksittäisen neitsyen ongelmaa yleisesti ottaen niin silloin näkemykset voivat olla helposti hyvinkin eriäviä. Mutta jos ajatellaan asian ydintä niin perustieto/asiat on pitänyt 100% paikkansa.
Muutamalla provosoimalla kirjoituksellani olen halunnut tuoda esiin esim senkin seikan että julkinen kirjoittelu jostain omasta ongelmasta ei välttämättää ole oikea tapa. Sen on voinut todeta hyvinkin helposti esim tästä viestiketjusta. Muutamia vastauksia odotellaan ja niitä tuskin tulee koskaan, sillä aihe on aika arka ja nolo kirjoituksen kirjoittajalle.
Siksi olenkin sanonut sitä että ongelmista kirjoittaminen ja keskustelu julkisesti ei ole paras keino. Sähköpostini toimii joten sinne saa heittää maililla jos haluaa keskustella tai kysyä apua omaan ongelmaansa.
T. Fiiber
Minun osaltani aihe ei ole nolo eikä arka. En tiedä kohdistitko vastaamatta jättämisestä mainitsemisen minulle. Huomasin, että jossain viestissäsi olit jotain lisäkysymyksiä minulle esittänyt, mutta en ole ehtinyt paneutumaan viestiisi ja erottelemaan minulle suunnattuja kommentteja siitä (minunkin viitseliäisyydelläni on rajansa ;). Voisin toki kertoa omista kokemuksistani ja mielelläni keskustelin niistä tälläkin palstalla, mutta noiden muutamien kokeilujen perusteella vuorovaikutteinen keskustelu ei ole kovin tuottoisaa välillämme. Omat näkemykseni ovat varmasti mietittyjä ja perusteltuja enkä halua edes yrittää sinua kääntymään "omaan uskooni", tiedän sen mahdottomaksi.
Oma tarkoitukseni on se, että ihmisien seksielämän aloitukselle ei ole yhtä ainoaa oikeaa ikää. Parikymppisenä moni odottaa vielä sitä ensimmäistä kertaansa ja soisin heidän kuuntelevan itseään ja toimivan sen mukaan, eikä hyppäävään uusien kokemuksien perään vain siksi että niin kuuluisi tehdä tai massa niin tekisi.
"Mutta jos ajatellaan asian ydintä niin perustieto/asiat on pitänyt 100% paikkansa."
Viitsisitkö vielä puristaa yhteen, kahteen lauseeseen mikä tämä perustieto on?
"Muutamia vastauksia odotellaan ja niitä tuskin tulee koskaan, sillä aihe on aika arka ja nolo kirjoituksen kirjoittajalle."
En tiedä keltä odotat vastausta ja mihin, mutta kannattanee varmastikin kohdistaa kysymykset viestiketjussa "vastaa"-toiminnon kautta sille henkilölle, jonka kanssa aiheesta haluat enemmin keskustella.
Murtsulle..oon muutamia tarkennuksia vailla.;)
"Viitsisitkö vielä puristaa yhteen, kahteen lauseeseen mikä tämä perustieto on? "
Neitsyys ja sen menettämisen kohdistuvat pelot/kuinka neitsyt toimii iskuyrityksissä = Perustieto
Yritin puristaa tuon yhteen lauseeseen...=p
"Voisin toki kertoa omista kokemuksistani ja mielelläni keskustelin niistä tälläkin palstalla, mutta noiden muutamien kokeilujen perusteella vuorovaikutteinen keskustelu ei ole kovin tuottoisaa välillämme."
Miksi? Onko keskustelun aihe nolo? Vai onko syynä ehkä se että vastaan samalla myös miehisessä näkökulmassa omani lisäksi?
Sinusta on ilmeisesti täysin normaalia että olet menettänyt neitsyytesi 27 vuotiaana...luulen että valtaosa tätä kirjoitusta seuranneista voisi olla asiasta jotain muuta mieltä. ;) Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon jos hänellä ei ole ollut yhtään varsinaista parisuhdekontaktia ennen keskiikää eli noin (30v). Tällä tarkoitan siis sitä jos tällainen henkilö joutuu läheisempään kanssakäymiseen jonkun toisen kokeneen ihmisen kanssa joutuu hän puntaroimaan aika paljonkin omia tekemisiään jottei tule paljastaneeksi omaa kokemattomuuttaan. Kuullostiko tutulta?
Omassa tapauksessasi olet siis alittanut tuon 30v mutta kuitenkin jos otetaan lähtökohdaksi se että nykynuoriso aloittaa parisuhdetoiminnan silti jo alle 20.nä (--> 15) vuotiaana ja sinä lähentelet omallasi 30tä.
Jos tekisit torikalluppin ja kysyisit onko outoa että olen menettänyt neitsyyteni 27v iässä millaiseksi luulisit kallupin lopputuloksen menevän.?
Et etsi kirjoituksesi perusteella sitä OIKEAA etkä ole menossa naimisiin..haluaisit ekan kertasi tapahtuvan suhteessa ja haluaisit että mies olisi kiinnostunut myös sinun "yläpäästäsi"...mutta silti annat samalla ymmärtää että ekankertasi "toimitus" on NRO:1 ja se tarvisi vain tehdä ja ilman sen kummempia sitoumuksia..sinun tavallasi.
=> Juuri tuossa on se ongelma. Mies ajattelee, ettei kyseessä ole säätö eikä kyseessä ole suhde. Näin ollen kyseessä on jonkinlainen puolipitkä sopimus, mikä pitäisi määritellä ajallisesti jo ennakkoon, jotta mies tietäisi, miten paljon hellyyttä ja aikaa asiaan kannattaisi sitoa.
=> Kyseessä varmaan olisi noin kvartaalisuhde. Jos nainen ilmoittaisi jo ennakkoon, kauanko aikoo olla sopimuksessa, sen arvottaminen miehelle olisi helpompaa.
Tuosta moni mies ajattelee todellisuudessa näin että Hei haloo...nainen haluaa pikasuhteen ja päästä neitsyydestään ja sit se on valmis heti sopivan tilaisuuden tullessa katoamaan maisemista..uusiin todellisiin kuvioihinsa. !
=> Juuri näin. Mies joutuu panostamaan kunnioitukseen viikkoja ja kuukausia jääden varmasti kuin nalli kalliolle. Nainen haluaa maksuttoman suhteen, mutta ei laske kustannuksia miehelle. Tämä lähenee hyväksikäyttöä.
Se jos mikä on myrkkyä tavalliselle miehille jotka ei ole tottuneet olemaan vain pelkkiä pelinappuloita tietyissä asiossa.
=> Pelimiehet eivät pidä pelattavina olemisesta.
Asian lähetymistapasi on ehkä hiukan väärä sillä tuollaisessa tapauksessa mies helposti kohtelee naista siten kuin "tarve" vaatii..eli vaihtaa myös helposti kiinnostuksen kohdetta, ja sä jäät jälleen ilman sita ekaakin kertaasi.
=> Asia olisi helpompi jos joku ilmoittaisi, että haluaisi ekakerran kynttiläillallisella tai kylpyläreissulla. Näin ei aivan pikkurahalla pääsisi mukaan, mutta ei veisi aikaa kuukausia turhaan.
=> Tehokkaat ihmissuhteet budjetoidaan - aina.
"Oletko ajatellut, että tarkoituksenani kirjoittaa tälle palstalle oli nimenomaan saada nimettömänä tietoa siitä, kuinka tilanteeseeni mahdollisesti suhtaudutaan."
Neitsyydestä ei rangaista, mutta kokemuksen puute aiheuttaa sen, että tehokkailla ihmissuhdemarkkinoilla voi jäädä syrjään, koska ei osaa lähetellä oikeita signaaleja.
Jos kuljet esimerkiksi valkeassa leningissä kukkaseppele päässä, ei sinusta tiedä, haluatko sinuun tutustuttavan. Kysehän voi olla Vestan neitsyestä.
Jos taas ylität ystävättäresi ja olet tarjolla kuin olisit tyrkyllä, saatat vaikuttaa nuorelta haukalta, joka pelottaa enemmistöä ja saat kassiisi pelimiesten kärjen.
Ongelma tulee siitä, että etsit melko tavallista yhteyttä, missä ei tarvitsisi pelätä. Näin ollen se tulkitaan parisuhteen perustamiseksi, kuitenkin siten, että itselläsi on taka-ajatus muutaman kuukauden päästä nostaa kytkintä.
Näin ollen kukaan ei tehokkailla ihmissuhdemarkkinoilla tiedä, miten paljon kahvia, suklaata, jäätelöä, coca-colaa, elokuvalippuja, aikaa ja vaihtoehtoisia ihmissuhteita sinuun kannattaa panostaa.
Kyse ei ole loppujen lopuksi neitsyydestäsi, vaan kyse on siitä, että ei ole selkoa siitä, miten kauan aiot käyttää hyväksesi vastaan tulevaa mieshenkilöä.
Itse asiassa määräaikaiset ihmissuhteet eivät tarvitse toisen kunnioittamista, vaan ainoastaan määräaikaiseksi solmitun sopimuksen kunnioittamista.
Näin ollen pitäisi jo etukäteen kertoa, aikooko olla yhden illan, pidempään, buddy vai säätö.
Kaikki tämä ihmissuhteen pätkiminen sopimuksiksi on seurausta siitä, että kaikki haluavat yksilöllisesti sitä, mikä poikkeaa kihlauksesta tai avioliitosta.
"Ei kysymys ole kenelläkään pelaamisesta tai siitä, että lähtisin heti menemään kun "ongelma on ratkaistu". Uskoisin jopa, että seksi muuttaisi suhdetta niinkin, että olisin vain aiempaa kiintyneempi mieheen. Haluan vain, että ensimmäinen kertani tapahtuu miehen kanssa, joka kunnioittaa minua ihmisenä ja osaa arvostaa neitsyyttäni, kuitenkaan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa."
Mihin perustuu luottamus ja kunnioitus?
En pystynyt enää viestihierarkia-syistä vastaamaan sinulle muuten kuin tällä tavoin.
"Viitsisitkö vielä puristaa yhteen, kahteen lauseeseen mikä tämä perustieto on? "
Neitsyys ja sen menettämisen kohdistuvat pelot/kuinka neitsyt toimii iskuyrityksissä = Perustieto
Yritin puristaa tuon yhteen lauseeseen...=p
Kiitos yrityksestäsi ;) En ymmärtänyt vieläkään ajatustasi, mutta ehkä outouteni ei rajoutu pelkästään myöhäiseen neitsyyteni menettämiseen vaan myös ymmärryskyvyssäni on rajoitteita.
"Voisin toki kertoa omista kokemuksistani ja mielelläni keskustelin niistä tälläkin palstalla, mutta noiden muutamien kokeilujen perusteella vuorovaikutteinen keskustelu ei ole kovin tuottoisaa välillämme."
Miksi? Onko keskustelun aihe nolo? Vai onko syynä ehkä se että vastaan samalla myös miehisessä näkökulmassa omani lisäksi?
Minusta keskustelun aihe ei ole nolo, sen voin myöntää itseäni näin toistaen. Koen, keskustelun aloittaja-nimimerkin tapaan, että sinun kanssasi ei ole helppo keskustella mielipiteitä vaihtaen, kun näet sanomisissamme sellaisia vivahteita, joita emme ole ajatelleet emmekä tarkoittaneet. Niin kuin nyt tämä nolous-esimerkkini. Keskustelu koskettaa toden totta hyvin henkilökohtaista aluetta, mutta siitä puhuminen ei minulle ole asiallisessa hengessä ongelmallista. Ongelmallisempana pidän tuota tapaasi "lukea toisen ajatuksia" ja nähdä kärpäsissä härkäsiä. Siksi pidättäytyisin keskustelussa tietyllä tavalla yleisellä tasolla enkä mielelläni keskittyisi avautumaan hyvin irrelevanteista ja pienistä yksityiskohdista elämässäni, joilla en koe olevan minkään laista asiayhteyttä itse topikkiin. Hyvänä pitämissäni keskustelijoissa arvostan juuri tätä kykyä käsitellä aihetta kuin aihetta tietyllä neutraliteetillä. Toivottavasti itsekin kehityn vielä tuolla saralla.
"Sinusta on ilmeisesti täysin normaalia että olet menettänyt neitsyytesi 27 vuotiaana...luulen että valtaosa tätä kirjoitusta seuranneista voisi olla asiasta jotain muuta mieltä. ;)"
Mielestäni on täysin normaalia menettää neitsyytensä siinä iässä, missä itse kokee sen sopivaksi. Kuten kerroin, ystävistäni eräs menetti sen 13-vuotiaana, toinen 29-vuotiaana on neitsyt. En halua tuon henkilökohtaisen valinnan perusteella sanoa noita ihmisiä epänormaaliksi taikka oudoksi. Jos sinä tai "valtaosa tätä kirjoitusta seuranneista" pidätte minua tai tietyn iän ylittäviä neitsyytensä/poikuutensa säilyttäneitä outoina, kunnioitan mielipidettänne. Teillä on sille varmasti hyvät perustelut.
"Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon jos hänellä ei ole ollut yhtään varsinaista parisuhdekontaktia ennen keskiikää eli noin (30v). Tällä tarkoitan siis sitä jos tällainen henkilö joutuu läheisempään kanssakäymiseen jonkun toisen kokeneen ihmisen kanssa joutuu hän puntaroimaan aika paljonkin omia tekemisiään jottei tule paljastaneeksi omaa kokemattomuuttaan. Kuullostiko tutulta?"
En koe sanomaasi tutuksi omalla kohdallasi. Olen sinut oman valintani kanssa enkä koe, että joutuisin piilottelemaan "omaa kokemattomuuttani". Itse asiassa olen siitä (ja muutenkin oman tahtoni säilyttämisestä, vaikka se olisikin joidekin mielestä outoa, epähyväksyttävää taikka omituista) melko ylpeä. Koska olen sinut valintojeni kanssa, en tunne olevani erikseen selitysvelvollinen. Mikäli en tule hyväksytyksi omani itsenäni, en ota sitä omana menetyksenäni.
"Omassa tapauksessasi olet siis alittanut tuon 30v mutta kuitenkin jos otetaan lähtökohdaksi se että nykynuoriso aloittaa parisuhdetoiminnan silti jo alle 20.nä (--> 15) vuotiaana ja sinä lähentelet omallasi 30tä."
En tiedä mihin tilastotietoihin sinä nuo keskiarvoikäsi tempaiset, mutta varmasti sinulla on oltava jokin luotettava lähde, kun niihin niin aktiivisesti viittaat. Minua ei huoleta, vaikka en ole elänyt eläämääni keskivertoikien mukaisesti. Joskus olen yrittänyt miellyttää muita valinnoillani ja elämällä "ympäristön mukaan oikein"; en tullut siitä hullua hurskaammaksi. Itse asiassa olen 10 cm pitempi kuin keskimittainen suomalainen nainen, valmistuin yliopistosta 2,5 vuotta keskimääräistä myöhemmin, en ole saanut ensimmäistä lastani suomalaiselle naiselle keskimääräiseen ikään mennessä, kengännumeroni on kaksi numeroa keskimääräistä suurempi, huumorintajuni on keskimääräistä kieroutuneempi... Silti minua ei huoleta pidätkö sinä tai noiden keskimäärä-tilastojen tekijä minua normaalina vai epänormaalina. Itse asiassa ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos joku neitsyytensä säilyttämisellä yli keskivertoiän tuntee olevansa onnellinen, eikö se ole hyvä asia?
"Jos tekisit torikalluppin ja kysyisit onko outoa että olen menettänyt neitsyyteni 27v iässä millaiseksi luulisit kallupin lopputuloksen menevän.?"
En viitsi tuhlata aikaani luulemiseen. Karpomaisen kalluppisi tulos luultavasti riippuisi siitä, keltä kysyisit kysymyksesi. Saattaa olla, että moni pitäisi 27-vuotiaana neitsyytensä menettänyttä "ei-tavanomaisena", mutta itse en pidä 27-vuotiaita enkä sitä vanhempiakaan yksin neitsyytensä perusteella outona. Outoa minusta olisi mieluumminkin se, että ihmisen pitäisi jossain tietyssä iässä menettää neitsyytensä, mennä naimisiin, saada lapsia, jotta täyttäisi jonkun ahdaskatseisen ryhmän normaalius-käsitteen tunnusmerkit.
Toivottavasti pointtini avautui edes hieman lisää sinulle, Fiiber. Myönnän, että viestini yhteys itse 22.v tytön emäviestiin on jo melko etäinen :)
"Outoa minusta olisi mieluumminkin se, että ihmisen pitäisi jossain tietyssä iässä menettää neitsyytensä, mennä naimisiin, saada lapsia, jotta täyttäisi jonkun ahdaskatseisen ryhmän normaalius-käsitteen tunnusmerkit.
"
Tuohon asiaan on taitaa olemassa aivan anatomiset syytkin naisten kohdalla.
En muista tarkkaan mikä oli synyttämiseen eräänlainen suositusikä/takaraja (sinä varmaan sen jopa saatat tietää ulkoakin)eli ei neitsyyttään ainakaan kannata liianmyöhäiseksi jättää jos aikoo vielä perheen perustaa ja lapsia tehdä.;)
"En koe sanomaasi tutuksi omalla kohdallasi. Olen sinut oman valintani kanssa enkä koe, että joutuisin piilottelemaan "omaa kokemattomuuttani". Itse asiassa olen siitä (ja muutenkin oman tahtoni säilyttämisestä, vaikka se olisikin joidekin mielestä outoa, epähyväksyttävää taikka omituista) melko ylpeä. Koska olen sinut valintojeni kanssa, en tunne olevani erikseen selitysvelvollinen. Mikäli en tule hyväksytyksi omani itsenäni, en ota sitä omana menetyksenäni. "
Tässä kirjoituksessa ei kyllä joku nyt natsaa..
Annat siis ymmärtää ettei sinulla kertaakaan 17-27 ikävuoden välillä ikään kuin tarjoutunut mahdollisuutta suhteeseen kenenkään ulkopuolisen kautta..tai kukaan ei siis muka ollut kiinnostunut sinusta millään muotoa että olisit ikään kuin joutunut menemään karkuun "iskuyritystä" ettet paljastuisi..?
Hyvin oot sitten tuossa tapauksessa asunut/ollut keskellä "metsää" ihmisten näkymättömissä jos ei kerta yhtäkään tilaisuutta olis ollu.. tosin luulen että sellaisia olis ollu mutta et vain muista/tai halua muistaa niitä.;)
"Tuohon asiaan on taitaa olemassa aivan anatomiset syytkin naisten kohdalla.
En muista tarkkaan mikä oli synyttämiseen eräänlainen suositusikä/takaraja (sinä varmaan sen jopa saatat tietää ulkoakin)eli ei neitsyyttään ainakaan kannata liianmyöhäiseksi jättää jos aikoo vielä perheen perustaa ja lapsia tehdä.;)"
Kyllähän se olisi alle 30-vuotiaana monestakin syystä suositeltavaa synnyttää ensimmäisen kerran. Tämä ei kuitenkaan merkitse etteikö moni synnyttäisi nykyään ensimmäistä lastaan jopa 40 vuotiaana. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosikymmeninä, mutta en usko että yksin sinunkaan ponnistuksillasi, Fiiber, neitsyyden aiemman menettämisen hyväksi Suomen ensisynnyttäjäikiä saadaan alhaisemmaksi ;)
""En koe sanomaasi tutuksi omalla kohdallasi. Olen sinut oman valintani kanssa enkä koe, että joutuisin piilottelemaan "omaa kokemattomuuttani". Itse asiassa olen siitä (ja muutenkin oman tahtoni säilyttämisestä, vaikka se olisikin joidekin mielestä outoa, epähyväksyttävää taikka omituista) melko ylpeä. Koska olen sinut valintojeni kanssa, en tunne olevani erikseen selitysvelvollinen. Mikäli en tule hyväksytyksi omani itsenäni, en ota sitä omana menetyksenäni. "
Tässä kirjoituksessa ei kyllä joku nyt natsaa..
Annat siis ymmärtää ettei sinulla kertaakaan 17-27 ikävuoden välillä ikään kuin tarjoutunut mahdollisuutta suhteeseen kenenkään ulkopuolisen kautta..tai kukaan ei siis muka ollut kiinnostunut sinusta millään muotoa että olisit ikään kuin joutunut menemään karkuun "iskuyritystä" ettet paljastuisi..?"
En mennyt karkuun, vaan vetäydyin tilanteista/suhteista, joissa seuraavana askeleena olisi ollut suhteen syveneminen ja "se ensimmäinen kerta". En sinänsä pakoillut ensimmäistä kertaa vaan sitä kaikkea muutakin läheisyyttä. Lisäksi ne ihmiset eivät viehättäneet minua niin paljon, että olisin kiinnostunut/kiihottunut heistä. Olin melkoisen kriittinen miesten suhteen, mikä johtui pohjimmiltaan tyytymättömyydestäni omaa itseäni kohtaan. Mutta tästähän meillä olikin jo aiemmin puhetta. Ja joittenkin kanssa neitsyydestäni oli kyllä puhetta, en ole siitä puhumista kokenut sitten teinivuosien kiusalliseksi.
Nyt sinä sorruit taas siihen "ajatusten lukemiseen", mistä olemme sinua muutamien aiempien kirjoittajien kanssa mojuneet :) Onkohan sinulla naissuhteissa samanlaisia ongelmia? Kuvittelet tietäväsi mitä nainen haluaa, mistä nainen pitää, samalla lailla kun kuvittelet tietäväsi mitä minä tai joku muu ajattelee, vaikka emme viestitä sanomisillamme mitenkään siihen suuntaan? Sellaiseen ajatustenlukuun harva todellisuudessa kykynee, ja ne jotka kykenevät, omaavat yleensä vuosikymmenien elämänkokemuksen ja kyvyn ymmärtää ihmisten mieltä, myös erilaista kuin omansa.
Minusta tämä keskustelu alkaa menemään melko kovasti siihen, että minä ruodin ja moitin sinun keskustelutaitojasi ja sinä minun mielipiteitäni :) Ehdottaisin keskutelun lopettamista, mikäli sinulla ei ole tähän enää lisättävää taikka kysymistä. En ehdota tuota sillä, että kokisin aiheen araksi tai noloksi, vaan siksi, että henkilökohtaisuuksiin puuttuminen viestii aiheen tulleen melko lailla loppuunkaluttua.
Hyvää jatkoa sinulle valitsemallasi tiellä, Fiiber.
Mitä sitä turhaan luuta kaluamaan..palatkaamme vaikka juttuun uudestaan toisen aiheen/topikin yhteydessä omine mielipiteinemme, jos hyvä säkä käy.. ;)
Monikaan ei halua olla yhden yön juttu. Kyllä neitsytkin kelpaa. Onko neitsyys muodostumassa jonkilaiseksi ongelmaksi?