Mielestäni toimittajat voisivat vetää kaksi johtopäätöstä Lankian ilmoituksesta luopua puoluesihteerin paikasta ensi kesän puoluekokouksessa:
Ensiksikin, Lankian lähtö viestittää kentälle, että puoluejohdossa ei ole Väyrysen puoluesukupolvelle imua. Petri Neittaanmäki edustanee "väyrysläisyyttä" nykypolvessa.
Toiseksi, Kokoomuksen ja Keskustan mahdollisen yhteistyön osalta Lankialla lienee paljon negativiisia kokemuksia Kokoomuksesta, joten uudet puoluesihteerin kasvot saattavat olla tässä suhteessa neutraalimmat molemmille puolueille. Mitään sinisilmäistä puolueuntuvikkoa ensi kesänä Lankian tilalle ei kuitenkaan valita.
Lankian valinta vaikuttaa oma-aloitteiselta, eikä siinä suhteessa asiassa ole dramatiikkaa.
Kolmekymmentä vuotta puoluetoiminnassa ja johtotehtävissä on pitkä ja kunnioitettava saavutus poliitikolta. Etenkin, kun ei ole ollut henkilökohtaista pyrkyryyttä vaan lähinnä muiden tien tasoittamista.
Ensiksikin, Lankian lähtö viestittää kentälle, että puoluejohdossa ei ole Väyrysen puoluesukupolvelle imua. Petri Neittaanmäki edustanee "väyrysläisyyttä" nykypolvessa.
Toiseksi, Kokoomuksen ja Keskustan mahdollisen yhteistyön osalta Lankialla lienee paljon negativiisia kokemuksia Kokoomuksesta, joten uudet puoluesihteerin kasvot saattavat olla tässä suhteessa neutraalimmat molemmille puolueille. Mitään sinisilmäistä puolueuntuvikkoa ensi kesänä Lankian tilalle ei kuitenkaan valita.
Lankian valinta vaikuttaa oma-aloitteiselta, eikä siinä suhteessa asiassa ole dramatiikkaa.
Kolmekymmentä vuotta puoluetoiminnassa ja johtotehtävissä on pitkä ja kunnioitettava saavutus poliitikolta. Etenkin, kun ei ole ollut henkilökohtaista pyrkyryyttä vaan lähinnä muiden tien tasoittamista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Keskusta on menettänyt varsin suuren osan luottamusta johdon henkilökohtaisten asioidensa pieleenmenoissa. Uutiset tahtovat vain kertoa sellaista, että jos ei kykene hallitsemaan perhettään, niin kuinka voi hallita puoluetta. Valitettavia tapauksia on, josta uutisointi voi repostella ja asettaa puolueen linjan kyseenalaiseksi. Vaikka sanotaan, ettei yksityiselämä kuulu asiaan, niin käytäntö osoittaa, että vaikuttaa. Sanon tämän omalla nimelläni keskusta-aatetta kannattavana.
Keskustalaisten yksityiselämää on kaiveltu tarkemmilla kiikareilla. Toisin kuin vasemmistopuolueiden edusmiesten ja -naisten.
Ilmeisesti noissa puolueissa henkilökohtaisissa asioissa ei oudommatkaan asiat aiheuta dramatiikkaa.
Puolueen imits ja luottamus puolueeseen rakentuu monista kysymyksistä ja yksi niistä on puolueessa vaikuttavien yksilöiden henkilökohtaisuudet. Näin on, vaikka niin ei tahdottaisi olla, mutta hyvä on kun niin on. Kulkekaamme kieli keskellä suuta sanoissamme ja teoissamme.
Demarit eivät ajattelekkaan moraalikysymyksiä läheskään samalla otteella kuin keskustelaisuuden kannattajat. Pitäisikö siis koko moraalinen näkökulma hylätä keskustassa kun se on väheksytty demareissa?
hän edustaa väykkymäisyyttä puhtaimmillaan. On tuomassa itseään esille jokaisessa mahdollisessa paikassa. Viimeksi vaatiessaan Moskova-keskusteluja julkisuuteen.
taisi pikkupoika vaan unohtaa, että sieltä kaivetaan esiin myös kepulaisten keskustelut.
Suomalaiset politiikot aina näihin päiviin (=neukkulan hajoamiseen asti) ovat läpeensä mätiä puolueista riippumatta. Ne muutamat suoraselkäiset ovat olleet vähemmistöä.
Siksi 70-luvun poliitikot pitäisi pikkuhiljaa heivata menemään.
Niitä on joka puolueessa ja edustavat pysähtyneisyyttä pahimmillaan.
En lähde tässä luettelemaan nimiä, kunhan kerroin mielipiteeni.
Siis pitääkö vääryyksistä vaijeta ja suomettuminenko on sellainen polittinen hyve, että siihen on vapaasti demarit oikeutettuja Kekkosen kauden jälkeen?
Osa poliitikoista joutui NL:n vaikutuspiiriin toimissaan ja tästä syystä yhteistyötä tehtiin ilman sarvia ja hampaita. Osalle se merkitsi poliittisen arvovallan kasvua, ilman omatoimista aktiivisuutta NL-suhteiden osalta.
Toinen osa poliitikoista pyrki aktiivisesti hyötymään suhteistaan ja edistämään niillä poliittista uraa. Tuolloin liikutaan harmaalla alueella. NL:n lähetystössä varmaan riitti naurua, kun suomalaispoliitikot yrittivät hurmata itseään YYA-hengen mukaisessa demagogiassa itselleen parempia asemia. Niin oikealta kuin vasemmaltakin.
Vain harvalla poliitikolla oli passiivinen kortti, josta oikeasti oli hyötyä Suomelle ja kyseiselle poliitikolle. En ryhdy nimeämään ketään.
Neittaanmäki on mies parhaassa iässä.
vastaukseni avaukseen. En sulkenut demareita tai yleensäkään mitään puoluetta ulos selvityksistä.
Totesin vain, että Neittaanmäki nuorena kloppina ei tajua sitä, että jos otetaan yhden asioista selvää, tulee ottaa myös toisen politiikon asioista selvää. Urkin aikaiset "luvankysymiset idästä" on liian pysyvästi iskostuneet politiikkojen aivoitteluihin.
Rauhallinen rinnakkaiselo ei tarkoita ikuista rähmälläänoloa. Mihinkään suuntaan!
Demagogi, me nostetaan Väyrynen voittoon, hah haa! Terveisin opiskelijayksinhuoltaja!
Lankian lähtö oli lähinnä viesti siitä, että keskustalaiset kykenevät julkiseen vastuun ottoon - toisin kuin demarit!
Juuri näin. Lisäisin vielä, että julkinen vastuunkanto on ominaista...no sanoisinko suoraan oikeistopuolueille (pl. pienet ns. "protestipuolueet"). Vasemmiston silmiinpistävin piirre, joka vain vahvistui näidenkin vaalien alla käydyissä keskusteluissa, on puolestaan eräänlainen sivistymättömyys. Juuri tämän ominaispiirteen vuoksi heidän moraalinsa ei kehoita kantamaan julkista vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Täytyy tietenkin muistaa, että heistäkin löytyy aika joukko puhtaita idealisteja. Suurin osa kuitenkin pelkkiä poliittisia toimijoita.