Haluaisin aloittaa keskustelun seuratoiminnan tulevaisuudesta.
Nykyhteiskunnassa vapaaehtoistyön tekemisen määrä laskee jatkuvasti ja tulee laskemaan edelleen. Onko esim. 15 vuoden kuluttua valmentajia/seurajohtajia jotka suorittavat tehtäviään talkoon palo rinnassa, palkkana hyvä mieli. Kaikki merkit viittaa siihen, että vähenevässä määrin.
Onko esim. sinun seurassasi vapaaehtoisisa jatkajia Valmentajaksi jotka sitoutuu "ilmaiseksi" jatkamaan valmennusta vuosikymmeniksi ?
Voiko seurasi tulevaisuudessa järjestää arvokisoja koska kaikki painipoikien vanhemmat ovat innokkaita molskien kantajia, kantiinin myyjiä jne. ?
Kaikki merkit viittaavat siihen, että seuratoiminta tulee muuttumaan radikaalisti talkoohenkisyydestä pois.
Veikkaankin, että tulevaisuudessa valmentajolle joudutaan maksamaan jonkinasteista palkkaa, joka nostaa huomattavasti seurojen jäsen/painikoulumaksuja.
Kysymys kuuluukin mitä vanhemmat ovat valmiita maksamaan lapsensa harrastuksesta...
(100 euroo/vuosi 1000 euroo/vuosi)....Missä menee apsoluuttinen yläraja. Mielipiteitä ?
Nykyhteiskunnassa vapaaehtoistyön tekemisen määrä laskee jatkuvasti ja tulee laskemaan edelleen. Onko esim. 15 vuoden kuluttua valmentajia/seurajohtajia jotka suorittavat tehtäviään talkoon palo rinnassa, palkkana hyvä mieli. Kaikki merkit viittaa siihen, että vähenevässä määrin.
Onko esim. sinun seurassasi vapaaehtoisisa jatkajia Valmentajaksi jotka sitoutuu "ilmaiseksi" jatkamaan valmennusta vuosikymmeniksi ?
Voiko seurasi tulevaisuudessa järjestää arvokisoja koska kaikki painipoikien vanhemmat ovat innokkaita molskien kantajia, kantiinin myyjiä jne. ?
Kaikki merkit viittaavat siihen, että seuratoiminta tulee muuttumaan radikaalisti talkoohenkisyydestä pois.
Veikkaankin, että tulevaisuudessa valmentajolle joudutaan maksamaan jonkinasteista palkkaa, joka nostaa huomattavasti seurojen jäsen/painikoulumaksuja.
Kysymys kuuluukin mitä vanhemmat ovat valmiita maksamaan lapsensa harrastuksesta...
(100 euroo/vuosi 1000 euroo/vuosi)....Missä menee apsoluuttinen yläraja. Mielipiteitä ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Seuran varainhankinnassa seuran johtajan rooli näyttelee suurta osaa. Hänen tehtävänsä on toimia koordinaattorina ja ideanikkarina mietittäessä seuran rahoitusta. Vanhemmat ainoina maksumiehinä ei ole oikea ratkaisu. Hyvästä harrastuksesta ja kasvatustyöstä ollaan valmiit maksamaan, mutta vaaditaan myös seuralta panostusta miettiä muita rahoituskeinoja. Aikuisille suunnatut palvelut ovat jo nyt tätä päivää kohderyhminä kunnat, yritykset ja yksityiset henkilöt.
Talkoohenki on hiipumassa, mutta innostava johtaja pystyy sitä elvyttämään. Ympärivuotisen talkootyön sijaan pitää miettiä projektiluonteisia juttuja. Niihin on helpompi sitouttaa talkooväki. Sen sijaan, että kukin seura puuhastelee yksinään, pitää löytyä yhteistyötä yli seurarajojen. Alueorganisaatiot ovat jo olemassa. Ne keskittyvät pääasiassa valmennukseen liittyviin kysymyksiin. Aluepomon tehtävä on myös miettiä näitä rahoituskysymyksiä. Pienen seuran on usein mahdoton yksinään alkaa vetämään esimerkiksi kuntopainiryhmää(: kurssi,yht 20 kertaa vaikkapa kahtena pv:nä viikossa, kurssin hinta 100 €/kurssi )jo pelkästään valmentajan puutteesta, mutta voimavarat yhdistämällä tämä sen sijaan voisi onnistuakin useamman valmentajan vuorotellessa ohjaajana. Tämä on vain yksi esimerkki. Toisen tyypinen esimerkki voisi olla vaikkapa joku yksittäinen tai säännöllisesti toistuva tapahtuma, johon seurayhteenliittymä voisi myydä järjestysmiehet, paikoitusalueen opastajat, narikkahenkilökunnan jne. Kun useampi seura olisi mukana, niin tämän tyyppisellä projektiluonteisella talkootyöllä voitaisiin kerätä varoja seurojen kilpailu- ja valmennuskuluihin.
Aina on niitä, jotka mieluummin avaavat kiltisti kukkaronnyörinsä, mutta mikäli se kukkarosta kaivettava summa aina vain kasvaa, niin sillä tavoin kyllä tulemme menettämään varsinaisia harrastajia.
Hyviä ajatuksia kaikki ja kiitos niistä.
Meidän seura vetää aikuisille kuntoliikuntaa eri muodoissa, painia jalkapallo ja jääkiekkojoukkueille Ja tietenkin painia painijoille. Salivuorot on puukattu täyteen. Niistä tulee seuralle mukava "kakku" jäsenmaksujen/painikoulumaksujen lisäksi, kun me painin monitoimimiehet Valmentaja/johtokunnan jäsenet teemme sen talkootyönä.
Alkuperäisenä ajatuksena kuitenkin oli herättää keskustelua, kun uusi sukupolvi ei enään suostukkaan tekemään talkootyötä.
Moni varmaan nauraa ja ajattelee, että kyllä se homma tulee pelaamaan aivan niin kuin ennenkin. Mutta henkilökohtaisesti olen toista mieltä muutoksen tuulet puhaltavat jo. Ennemmin tai myöhemmin ollaan siinä tilanteessa, että seurassa toimijoille joudutaan maksamaan uhratusta ajasta. Siinä on innokkaimmankin puheenjohtajan vaikea myydä narikanhoitoa tai kuntopainiohjelmia, tahi voi myydä mutta se maksaa.
Aluetoiminnan yhteistyöstä sen verran, että epäilen kenenkään valmentajan ajelevan kymmeniä/satoja km monta kertaa viikossa, vetämään jotakin kuntopainiryhmää jollekkin toiselle paikkakunnalle työpäivänsä jälkeen Kun siellä omallakin salilla tulee käytyä seitsemän kertaa viikossa.
Seuratoiminnassa tullaan jatkossakin tarvitsemaan helposti saatavilla olevaa talkooväkeä. Talkoohengen elvytys ja ylläpito on yksi seuran johdon perustehtävistä.
Aivan varmasti valmennuspuolella joudumme turvautumaan painin kaltaisen erikoisosaamisen ollessa kyseessä, palkattuihin valmentajiin. Yksittäisen seuran rahavarat eivät kenties tule riittämään, mutta pienten seurojen tulisikin tehdä tässäkin asiassa yhteistyötä. Joskus tuntuu hirvittävältä voimavarojen tuhlaukselta, kun alueella toimii monta pientä seuraa. Monessa tapauksessa yksi pääseura/ paikkakunta olisikin järkevä ratkaisu. Se ei tarkoita, että toiminta joillain saleilla lopetettaisiin. Päin vastoin. Toiminta niillä jatkuisi entiseen malliin alajaostona ja uusien painijoiden harjoituspaikkana. Nämä "alajaosto seurat" voisivat sitten ohjata kehityskykyisen ja lupaavan painija-aineksin pääseuran kilpavalmennusryhmään. Tällä tavoin yhdenkään lupaavan painijan kehitys ei pysähtyisi harjoitusvastusten puuteeseen omalla salilla. Tälle ryhmälle jo kannattaisi hankkia se palkattu valmentaja kauenpaakin.
Seuran johdosta vielä. Seuran johtaja on sama henkilö kuin hallituksen pj, eikö? Hän johtaa yhdessä hallituksen jäsenten kanssa. Sekä seuran johtajan että hallituksen jäsenten valinnassa pitäisi käyttää harkintaa. Sinne pitäisi kerätä mahdollisisimman monen alan erikoisasiantuntijoita. Kun kaikenlainen "liiketoiminnanomainen" toiminta seuran varainhankinnan suhteen tulee lisääntymään, tulee tietää, mitä ollaan tekemässä. Voiko näistä toimista tulla esimerkiksi arvonlisäveroseuraamuksia? Mikäli esimerkiksi verottaja kiinnostuisi seuran toiminnasta ja toteaisi, että toiminta onkin kuulunut arvonlisäveron piiriin, seuraisi hirmuiset verot viivästyskorkoineen. Jos seuran varat eivät niihin riittäisi, niin eikö hallitus olisi se seuraava taho, joka maksumieheksi joutuisi? Miten on? Sattuuko kellään lukijoista olla "juristinvikaa"? Eli kysyisin siis hallituksenjäsenten ja pj:n vastuukysymyksistä.
Seuralla/ry:llä on hallituksen puheenjohtaja.
Seuran säännöissä määrittelemä (Meillä seuran syyskokous valitsee) Elikkä seuran jäsenistö valitsee Pj:n ja koko hallituksen.
Seuran toiminntaa johtaa ja sen taloudenhoidosta sekä omaisuudesta huolehtii ja VASTAA joktokunta.
Seura/ry. voi maksaa erilaisina matka ja kulukorvauksina yht. 2600 euroa/Vuosi/henkilö. Jos summa ylittyy niin seura/ry joutuu maksamaan työnantajalle kuuluvat maksut.
Tuotetuista palveluista en ole aivan varma....mutta muistaakseni ry. ei suoranaisesti joudu maksamaan "alvia" (toivottavasti "Henkka" lukee tämän ja oikaisee meitä kaikkia)
Mitenkään maalaamatta piruja seinälle, entäs jos paikkakunnalla toimii alv-velvollinen liikeyritys, joka tarjoaa vastaavia palveluja kuin urheiluseura (es. kuntopainikursseja). Tätä liikkeenharjoittajaa saattaa ottaa pattiin, että seura voi tarjota samoja palveluja kuin hän, ilman alv:a. Jos ko. firma tekee kyselyn asiasta verottajalle, niin kuinkas sitten käy? Verottajilla on erilaisia käytäntöjä (ikävä kyllä) eri paikkakunnilla. Eikö aina ennen kuin ryhdytään kilpailemaan liike-elämän kanssa, kannattaisi kysyä etukäteen verottajalta ennakkoratkaisu, miten se tulee kohtelemaan seuraa ko toiminnan osalta?
Kuntopainijat maksavat palveluistaan seuran jäsenmaksun joka seuran kokkous on virallisesti määritellyt kuntopainijoille erikssen.
Seura voi tuottaa palveluja jäsenistölleen.
Totta kai kannattaa kysyä !
Tuossa aiemmin vain oli keskustelua palvelun myynnistä yrityksille. Kuvittelin tilannetta, että esimerkiksi Reiskan Roiske ja Rappaus Oy on päättänyt motivoida ja ylläpitää työtekijöiden työkykyä tarjoamalla näille kuntopainikurssin kuntosalikortin sijaan. He kysyvät palvelusta tarjouksia sekä palvelua tarjoavalta yritykseltä että urheiluseuralta. Jos kävisi niin, että urheiluseura voittaa tarjouskilvan, niin silloin voisi yrittäjä harmistua ja kyseenalaistaa urheiluseuran alvittoman toiminnan. Kun palvelun ostaa arvonlisäverovelvollinen yritys, niin hehän voisivat vähentää alv:n omassa kirjanpidossaan, joten pelkän alv:n vuoksi ostopäätös ei tietenkään olisi syntynyt urheiluseuran hyväksi. Tämä oli nyt vain sivujuonne varsinaiseen keskusteluun urheiluseurojen tulevaisuudennäkymistä.
Hallituksen jäsenten on kyllä tiedostettava vastuunsa.
Mielenkiintoinen kuvio.
En kyllä lähtisi kehittämään seuran palveluita tuohon suuntaan. Veikkaan että tulisi lunta tupaan ja jäitä porstuaan.
Kyllä seurojen on tulevaisuudessa astuttava palveluntarjoajien rintamaan liikunnan suhteen. Seurojen valmentajat voivat ihan hyvin olla tulevaisuudessa/tänäänkin vetämässä maksua vastaan liikuntaa yrityksen työntekijöille työpäivän jälkeen. Näin toimivat/suunnittelevat toimivansa monet ns. yleisseurat. Miksi painiseura ei voisi olla jakamassa tätä kakkua? Mielestäni painiseuran PITÄÄ olla jakamassa näitä markkinoita. Kunnat ovat jo ilmaisseet kiinnostuksensa urheiluseuroja kohtaan. Ei ole kaukana tulevaisuudessa tilanne, jossa urheiluseuran valmentaja pitää liikuntaa oppilaille koulupäivän jälkeen ja maksua vastaan. Toivon hartaasti, että se valmentaja on painiseuran valmentaja (kenties palkattu seuraan, kuka tietää..)
Mutta se kasvatustyö on parasta antia, jota seurat jakavat tuhansille nuorille terveinä elämäntapoina, mitaleitakin arvokkaampaa antia!
Ajatus ei ole ihan vieras Tai uusi.
Jo yli 10 vuotta sitten alueemme valmentajat kävivät päiväkodeissa ja kouluissa tai ryhmät tulivat painisalille harrastamaan nassikkapainia. Mutta vuosien saatossa asia Hiipui mielenkiinnon, ajan ja tilan puutteen vuoksi.
Henklökohtaisesti en lähtisi moiseen rulianssiin enään mistään hinnasta oman työn ohella. Asia sopisi jollekkin painia harrastavalle opiskelijalle tai muulle vastaavalle..
Eipä homma onnistu päivätyötä tekevälle, jos/kun on vielä perheellinenkin. Mutta kun sitä painivalmentajaa palkataan seuraan esim. Virosta, niin hänelle on järjestettävä kaikki asunnosta alkaen. Ja jos hänen palkkansa tulee pelkästään seuralta (ei ole muuta työtä), pelkillä seuran jäsenmaksuilla homman rahoitus ei onnistu. Pitäähän tämän palkatun valmentajan sitten myös ansaita palkkansa. Hän voisi ansaita sitä seuravalmennustyön ohella juuri tämän kaltaisilla "kaupallisilla" valmennushommilla.
Itse olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että koko suomalainen urheilu,- ja liikuntapolitiikka kaipaa radikaalia muutosta.
Yhteiskunnan on jatkossa tuettava toimivia urheiluseuroja huomattavasti paremmin. Otettakoot nämä rahat verovaroista ja veikkausvaroista. Mutta yhteiskunnan suora tuki urheiluseuroille on kasvettava - ja reilusti!
On kuitenkin aivan selvää, että seurat tekevät kansantaloudellisesti hyvin merkittävää työtä tarjoamalla ihmisille hyvät edellytykset liikkua ohjatusti. Tällä on suoranaisia vaikutuksia koko Suomen kansanterveyteen ja edelleen suomalaisten hyvinvointiin.
Paini on pieni laji. Suuria sponsorirahoja on turha haikailla talouselämän puolelta. Meillä ei ole herra Samsungia rahoittamassa tätä hommaa kuten Etelä-Korella.
Oikessa olette molemmat, että ei se kyllä näinkään voi Suomessa kovin pitkää jatkua. Tänä päivänä seurat ovat jatkuvasti taloudellisesti ahtaalla, vaikka näin ei kuuluisi terveen maalaisjärjen mukaan olla. Nyt tarvitaan ajatusmallin muutos, yhteiskunnan päättäjien taholta.
on sama juttu. Lajista riippumatta. Liikaa rahaa ei ole kenelläkään. Talkoilla ja kaikenmaailman naukujaisilla yritetään pitää seuran urheilijat liikekannalla. Mutta onhan selvää, että joku pikkuleipämyynti ja arpajaiset ovat nappikauppaa ihan oikeiden sponsorirahojen rinnalla.
Tällä hetkellä yhteiskunta ei tue. Kaupungit ja kunnat ovat leikanneet rajusti apujaan urheiluseuroilta. Vähän nurinkurista, sillä seurat tekevät töitä, mitkä ihan puhtaasti kuuluisivat kaupungin liikuntatoimelle.
Muutama vuosi eteenpäin, niin esim hallimaksut ovat niin korkeita, että harvalla on niitä varaa maksaa. Silloin varmasti vanhemmat miettivät, että olisiko sittenkin joku muu laji, jos ei parempi, niin halvempi?
Ja arvatkaas, mikä rumba on esim minulla, jonka lapset harrastavat kohtalaisen montaa lajia. Tuntuu, että joka paikassa pitäisi olla kahvilanpidossa, makkaranmyynnissä, arpamyynnissä, leipomassa, kokouksissa... ei tarvi kuin kisapaikalle mennä, on joku jo huutamassa johonkin hommaan.
Ja joka lajilla on sama huutava RAHANTARVE! Ja kun on monta ottajaa, alkaa paikkakunan yrittäjienkin rahanyörit kiristyä.
http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:6:0:0,4:6:1:1:2006-01-03,4:349851,1:0:0:0:0:
- Jaottelen lasten vanhemmat neljään ryhmään.
"Muukalaiset" vain tuovat lapset harrastuksiin.
"Turistit" jo kurkkaavat vähän sisällekin.
"Regulaarit" pyörivät säännöllisesti mukana toiminnassa.
"Insiderit" pyörittävät toimintaa käytännössä.
Minä taidan olla sellainen Turisti-Painiäiti, mutta luettuani ym kirjoituksen, pyrin ryhdistäytymää ja rupeamaan Regulaari-Molskimammaksi. Sehän kuullostaakin paljon "hienommalta"!
Eikö vain kuulostakin hienolta, Regulaari-Molskimammoja ei ole koskaan liikaa näissä ympyröissä :)
seuratoimintahan perustuu juuri tähän regulaari-molskimamma-toimintaan. Yhtään kisaa ei ilman meitä voitaisi vetää läpi. Ukot kyllä ovat komentamassa akat keittiöön, mutta jos ihan oikeasti asiaa ajatellaan, niin ilman meitä ei olisi kisoja, joita kannattaisi järjestää! Mitä tapahtuisikaan, jos kisojen kynnyksellä regulaari-molkimammat tekisivät lakon? Kuvittelepa sitä seuran miesporukkaa kanttiinin ylläpidossa, ruokailun järjestämisessä ja arpajaisjärjestelyissä.
Kukas sen hännän nostaa ellei kissa ite? Hah! Ellei arvostus nouse, niin lakkoonhan me menemme. Jo seuraavissa kisoissa.
Onko seurasi arvoisesi? Huomioiko seurasi sinut muunakin kuin työjuhtana? Rittääkö Sinulle joulujuhlissa ojennettu kukkapuska, kun miehet palkitaan kaiken maailman prikoilla ja kunniamainnoilla? Todennäköisesti riittää. Pääasia, että oma painijasi tulee palkittua. Tulitko palkituksi vain siksi, että oma painijasi niitti mainetta ja kunniaa maailma turuilla? Vai palkittiinko Sinut siksi, että Sinä kannoit kortesi kekoon seuran eteenpäin viemiseksi? Kumpi oli peruste? Siinä on vissi ero!
Paini on miesten laji, miehisten miesten laji. Akat ovat perinteisesti toimineet vain keittiöpiikoina.
Entäpä jos seuran puheenjohtaja, siis Seuran Johtaja olisikin Nainen? Se voisi olla aikamoinen järkytys Painijäärille. Mutta ketkä todellisuudessa toimivat seuran Johtajina? Ainakin meidän seurassa Johtaja on vain keulakuva, joka tekee ja päättää juuri niin kuin seuran Insider-Johtaja-Molski-Mamma määrää. Ja siinä perheessä ei ole edes painijaa mukana seuratoiminnassa. Aikas merkillistä. Mutta näinkin voi olla. Mutta kun homma pelaa, niin väliäkö sillä? Täysin painin ulkopuoliset henkilöt ovat seuran päätähtiä. Koska he itse niin haluavat, niin eipä siihen voi mitään sanoa. Ihmetellä vaan.
Omassa seurassani on nais puheenjohtaja kyllä ollut kerran en muista sitä montako vuotta oli kyseinen henkilö puheenjohtajana :)
Kaikkia muukalais, turisti, regulaari, inside ja muitakin mammoja kunnioittaen.
On totta, että paini on miehinen laji, mutta täytyy kommentoida sen verran, että kyllä useassa seurassa nainen toimii johtokunnassa päätöksentekijänä miesten rinnalla. On vain valitettavan usein niin, ettei naisia saa kirveelläkään mukaan johtokuntatyöskentelyyn.
Eikä ole lainkaan eriskummallista ettei esim. seuran puheenjohtajan tahi valmentajan Taustalta löydy painivaa "junioria". Olkaa onnellisia, että seuranne toiminnassa on sellaisia henkilöitä mukana.
Mitä tulee painiseurojen hallituksiin tai valmentajiin, ei ne mitään johtajia ole. Oikeasti ne on "monitomiduunareita" (Maton kantajia, arpamyyjiä, Rakennusmiehiä, Vahtimestareita, ottelujärjestäjiä, keittäjiä, psykiatreja, opettajia jne....Lista on loputon)
Kukaan ei voi olla seuran puheenjohtaja, koska itse niin haluaa. Demokratia pelaa siinäkin asiassa. Seuran kokous, eli seuran jäsenet valitsevat puheenjohtajan sekä seuran hallituksen jäsenet, seuran sääntöjen mukaisessa järjestyksessä.
Elikkä jos olet tyytymätön seuran toimintaan voit vaikuttaa jäsenenä kertomalla oman mielipiteesi seuran sääntömääräisissä kokouksissa.
Mene ja vaikuta jos olet jäsenmaksusi maksanut jäsen !
Elä herran tähren innosta kaikkia niitä mammoja ja isäukkoja maksamaan jäsenmaksua!
Mitens me sitten tehdään, kun tulevat kaikki mukaan ja äänestävät itsensä hallitukseen!
Meidän kokouskutsu on niin vähän aikaa salin seinällä, että kukaan ei sitä ehdi lukea. :-) Sitten me taas tutussa ja turvallisessa kaveriporukassa päätämme asiat mielemme mukaisesti. Homma toimii. Suosittelen muillekin!
Sitten kun vielä pistouvamme seuran nuoret painijalupaukset keilaradalle tai uimasille samana iltana kun kokous pidetään, niin on takuuvarmaa, ettei ne regulaarimolskimammat ja -paini-iskät varmasti ehi kokoukseen, kun ovat kiinni kuljetuspuolella. Ja homma toimii insiderjoukon turvin tuttua ja turvallista latua. Heh!
Kun lueskelee eilisiä tekstejä, ei voi kun suu virneessä todeta. Painiväki on varustettu hyvällä ja hauskalla huumorintajulla.
Kiitos siitä.