Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    ihastumistarinani

    Olen vieraillut tällä palstalla jo jonkin aikaa, ja purkanut tunteitani epätoivoisessa ihastumisessani nuorempaan työkaveriini. Pähkäillyt sanoako tunteensa vai jättää katseiden tasolle ikuisesti. Nyt sitten olen sen sanonut. Reaktio oli, että niin minäkin välitän sinusta, mutta en oikein voi tehdä mitään, olenhan niin kiltti... Päädyimme olemaan OIKEIN hyviä ystäviä. Oikeastaan olen aika tyytyväinen tulokseen; tapaamme päivittäin, hän tietää nyt tunteeni, joista lupasin kokoajan yrittää luopua. Taistelen siis suurimpia kuohahduksia vastaan parhaani mukaan, mutta en voi toki taata mitään, Mutta tämä hyvä ystävyys tuntuu oikein hyvältä, oikeasti luulen, että voimme jakaa aina vaan enemmän asioita, kunhan aika etenee. Hän on ihmisenä uskomattoman ihana, kuinka voisin mitään muuta toivoakaan kun tällaista...Vai MUNASINKO SITTENKIN ITSENI TÄYSIN???
    21011
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Tarkennus; olemme siis molemmat varattuja..siksi arvostan sitä, että hän haluaa olla kiltti...

    Äänestä

    Tämmöisen takia minä olen eroamassa avomiehestäni!!! Meillä oli yhteinen asunto, missä ehdimme asua kokonaiset puoli vuotta!!!Olimme onnellisia yhdessä ja meillä oli kaikki hyvin!!!Kunnes tää mun mies ilmoitti ihastuneensa työkaveriin ja ettei tiedä enää haluaako jatkaa mun kanssa. Keskittykää nyt hyvät ihmiset siihen mitä teillä jo on!!!Ei se ruoho ole sen vihreämpää / parempaa muuallakaan!!!Alkuhuuma loppuu keskimäärin vuodessa, jonka jälkeen kaikki tuntuu samalta, sen jälkeen onkin kyse juuri sen toisen arvostamisesta ja yhdessä elämisestä!!! Jos on tommoisia tuntemuksia, niin sitten ei pidä seurustella ollenkaan!!!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    jos kiinnostaa (n) kirjoitti:

    Olen vieraillut tällä palstalla jo jonkin aikaa, ja purkanut tunteitani epätoivoisessa ihastumisessani nuorempaan työkaveriini. Pähkäillyt sanoako tunteensa vai jättää katseiden tasolle ikuisesti. Nyt sitten olen sen sanonut. Reaktio oli, että niin minäkin välitän sinusta, mutta en oikein voi tehdä mitään, olenhan niin kiltti... Päädyimme olemaan OIKEIN hyviä ystäviä. Oikeastaan olen aika tyytyväinen tulokseen; tapaamme päivittäin, hän tietää nyt tunteeni, joista lupasin kokoajan yrittää luopua. Taistelen siis suurimpia kuohahduksia vastaan parhaani mukaan, mutta en voi toki taata mitään, Mutta tämä hyvä ystävyys tuntuu oikein hyvältä, oikeasti luulen, että voimme jakaa aina vaan enemmän asioita, kunhan aika etenee. Hän on ihmisenä uskomattoman ihana, kuinka voisin mitään muuta toivoakaan kun tällaista...Vai MUNASINKO SITTENKIN ITSENI TÄYSIN???

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu