Hei.
Aikaisempaa mielenterveystaustaa minulla ei ole. Viimeisen vuoden aikana elämä on ollut melko raskasta ja useampaan otteeseen olen ajatellut, että haluaisin jollekin jutella asioistani. Sain viime viikolla ajan psykiatrille, joka varsin kiireiseltä vaikutti. Keskustelun perusteella lääkäri oli sitä mieltä, että en ole lainkaan masentunut. Laittoi minut kuitenkin täyttämään masennuskaavakkeen, johon taisin hieman liioitellusti ympyröitä piirrellä, pelkäsin nimitäin, että laittaa minut suoraan kotiin ilman jatkohoitosuunnitelmaa. Itse halusin vain lähetteen johonkin terapiaan, missä saisin keskustella. Täytetyn kaavakkeen mukaan, lääkäri totesi minun sairastavan keskivaikeaa masennusta. Ihmetteli tätä itsekin ja totesi, että ilmeisesti pystyn hyvin skarppaamaan. Puolen tunnin session päätteeksi lääkäri kirjoitti minulle sitten Cipralex lääkityksen ja nukahtamislääkkeen. Seuraava käynti kuukauden kuluttua. Kerroin, etten lääkettä haluaisi, vaan keskusteluapua.
Itse olen jossain määrin kokenut olevani masentunut, mutta tuo diagnoosi kyllä tyrmäsi minut. Vaikka välillä olo on ollut vetämätön, niin kuitenkin elämässä on ollut paljon asioita, jotka ovat tuoneet mielihyvää ja tyydytystä.
Kuitenkin minusta tuntui, etten uskalla jättää lääkitystä väliin, kun lääkäri arveli minun sellaista tarvitsevan. Hain siis lääkkeet ja nyt olen viikon syönyt Cipralexia 5 mg eli puolikkaan. Eilen otin ohjeen mukaan ensimmäistä kertaa kokonaisen, enkä sitten päässyt sängystä ylös koko päivänä. Ikinä en ole ollut niin flegmaattinen ja masentunut. Mikään ei innostanut, katselin itseäni ikäänkuin ulkopuolelta. Kaikki huonot asiat tuntuivat huonommilta kuin koskaan. Tänään en uskaltanut jatkaa kokonaisella, vaan otin puolikkaan. Ja sama olotila jatkuu... Kaikki energia on poissa, minusta on jäljellä enää pelkät kuoret. Lääkityksen aloittamisen jälkeen en ole yhtenäkään yönä saanut spontaanisti nukuttua, nukahtamislääkkeen olen joutunut ottamaan. Samoin orgasmia en ole kyennyt saamaan, enää lääkityksen aikana :( Senkin koen todella häiritseväksi. Tällä palstalla käydyn keskustelun lääkityksen aiheuttamasta ikuisesta seksuaalisesta tunnottomuudesta koen hyvin pelottavana.
Nyt olo on tyhjä, ja lääkityksen suhteen olen ymmälläni.
Aikaisempaa mielenterveystaustaa minulla ei ole. Viimeisen vuoden aikana elämä on ollut melko raskasta ja useampaan otteeseen olen ajatellut, että haluaisin jollekin jutella asioistani. Sain viime viikolla ajan psykiatrille, joka varsin kiireiseltä vaikutti. Keskustelun perusteella lääkäri oli sitä mieltä, että en ole lainkaan masentunut. Laittoi minut kuitenkin täyttämään masennuskaavakkeen, johon taisin hieman liioitellusti ympyröitä piirrellä, pelkäsin nimitäin, että laittaa minut suoraan kotiin ilman jatkohoitosuunnitelmaa. Itse halusin vain lähetteen johonkin terapiaan, missä saisin keskustella. Täytetyn kaavakkeen mukaan, lääkäri totesi minun sairastavan keskivaikeaa masennusta. Ihmetteli tätä itsekin ja totesi, että ilmeisesti pystyn hyvin skarppaamaan. Puolen tunnin session päätteeksi lääkäri kirjoitti minulle sitten Cipralex lääkityksen ja nukahtamislääkkeen. Seuraava käynti kuukauden kuluttua. Kerroin, etten lääkettä haluaisi, vaan keskusteluapua.
Itse olen jossain määrin kokenut olevani masentunut, mutta tuo diagnoosi kyllä tyrmäsi minut. Vaikka välillä olo on ollut vetämätön, niin kuitenkin elämässä on ollut paljon asioita, jotka ovat tuoneet mielihyvää ja tyydytystä.
Kuitenkin minusta tuntui, etten uskalla jättää lääkitystä väliin, kun lääkäri arveli minun sellaista tarvitsevan. Hain siis lääkkeet ja nyt olen viikon syönyt Cipralexia 5 mg eli puolikkaan. Eilen otin ohjeen mukaan ensimmäistä kertaa kokonaisen, enkä sitten päässyt sängystä ylös koko päivänä. Ikinä en ole ollut niin flegmaattinen ja masentunut. Mikään ei innostanut, katselin itseäni ikäänkuin ulkopuolelta. Kaikki huonot asiat tuntuivat huonommilta kuin koskaan. Tänään en uskaltanut jatkaa kokonaisella, vaan otin puolikkaan. Ja sama olotila jatkuu... Kaikki energia on poissa, minusta on jäljellä enää pelkät kuoret. Lääkityksen aloittamisen jälkeen en ole yhtenäkään yönä saanut spontaanisti nukuttua, nukahtamislääkkeen olen joutunut ottamaan. Samoin orgasmia en ole kyennyt saamaan, enää lääkityksen aikana :( Senkin koen todella häiritseväksi. Tällä palstalla käydyn keskustelun lääkityksen aiheuttamasta ikuisesta seksuaalisesta tunnottomuudesta koen hyvin pelottavana.
Nyt olo on tyhjä, ja lääkityksen suhteen olen ymmälläni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mainitsemasi tuntemukset ovat alun sivuvaikutuksia, menevät ohitse. Eikö psykiatrisi selittänyt sinulle että olo 99%:lla huononee lääkkeen aloituksen myötä?!
5 mg:lla ylläpidät vain niitä aloitusoireita.
Kurkkaahan vaikka tuonne Tukiasema.net-sivuille.
Jaksamisia!
Olen itsekin syönyt samaa lääkettä. Minulle ei tullut oikeastaan minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Sen tuomista avuista olen huono sanomaan, lääkäri väittää että on auttanut. Itse olen vieläkin välillä hyvin masentunut. Mutta ei sen lääkkeen pitäisi noin vahvasti vaikuttaa kuten kuvailit. Toisaalta se on yksilöllistä. Kannattaa vaikka soittaa sille lääkärille. Voi myös miettiä, että vaikuttaako suhun masentavasti se, että tiedät syöväsi lääkkeitä. Käsittääkseni itse saa kuitenkin päättää suostuuko syömään lääkkeitä. Tärkeetä on myös, että saat haluamaasi keskusteluapua. Itse käyn kerran viikossa 45min. ja sais olla useamminkin. Jaksamista!
Minä aloitin kans sillä 5 mg annoksella. Kaksi ensimmäistä viikkoa oli yhtä painajaista. Kärsin siis ahdistuksesta ja omasta mielestäni minulla oli myös paniikkikohtaukseen viittaavia oireita. Kuitenkin söin niitä lääkkeitä ja annosmäärä lisättiin sitten 10 mg. Se auttoi mutta kannattaa tosiaan aloittaa tolla 5 mg. Kuuluu tosiaan asiaan että monella ensin olotila "huononee" aluksi. Minä söin lääkkeitä n.7 kk. Sitten vähitellen lopetin. Kävin myös terapiassa. Silloin kun söin lääkkeitä orgasmin saaminen oli hankalampaa. Nyt olen ollut ilman lääkkeitä vuoden ja seksielämä tuntuisi olevan aivan normaalia??? Vaikea sanoa en ole analysoinut asiaa kovin paljoa. Mutta ne mitä olet lukenut noista orgasmin saanti vaikeuksista ym. ne kyllä voi pitää paikkansakin tiedä sitten.
Kiitos kaikille viesteistänne.
Sinulta 'saman kokenut' haluaisin kysyä, onko seksuaalisuus palautunut ennalleen? Hieman epäröivän kuvan annoit asiasta viestissäsi. Toki muutkin saavat vastata...
Juuri lääkityksen vaikutus seksuaalisuuteen ja nautinnon saavuttamiseen vaivaa minua erityisesti, olen nimittäin aina ollut huono saamaan orgasmin... Orgasmin saantia en haluaisi millään riskeerata. Uskon, että nautinnon totaalinen menettäminen aiheuttaisi enemmän masennusta kuin mikään muu...
Lisään vielä, että ymmärrän sivuvaikutuksina olevan kyvyttömyyden orgasmin saavuttamiseen, ja se jo kohdallani näkyy. Mutta onko olemassa vaara, että olotila jää pysyväksi?
tekisin mitä vain jos minäkin saisin lääkkeitä. kävin lääkärissä ja sen jälkeen ei mitään. mä en jaksa tätä masennusta enää. varmaan tapan kohta itteni. ja töissä pitäis jaksaa, vaikka itken vaan koko ajan.
ja vaadi saada mielialalääkkeitä. Kerro myös itsemurha tuntemuksistasi se on osa masennusta. Itse olen aloittanut seronil lääkkeellä ja se toimi minun kohdallani - siitä on saatavilla myös halvempia lääkkeitä.
Sait diagnoosin koska liioittelit masennustestissä,eikö vain? niin itse kirjoitit.Yleensä tulee lääkkeet jo mukaan jos sairastaa keskivaikeaa masennusta,ei silti varmaan automaattisesti.Mitä enemmän lukee täältä sivuvaikutuksia niin alitajuisesti hankkii niitä itselleen.Osa pitää varmasti paikkansa.Olen syönyt samaa lääkettä kuin sinä eri nimellä vain ja itsellä lievät sivuvaikutukset.Tuo seksipuoli minuakin arvelutti.Aluksi huomasin että tuntopuoli ehkä aavistuksen väheni,mutta sitä tarkkailee itseään liikaa lääkityksen alussa.Mielialalla on suuri merkitys tähänkin asiaan.Seksuaalisudesta olen aina nauttinut ja nyt en ole huomannut enää mitään,kaikki ennallaan.Uskon että miehet ovat herkempiä saamaan näitä seksisivuvaikutuksia.Olen syönyt lääkettä nyt yli kuukauden ja on auttanut.
Minuakin lääke piristi alussa niin että jouduin turvautumaan rauhoittaviin,meni ajan kanssa pois.Jos sulla on voimakkaita sivuoireita niin on mahdollista että lääke ei sovi sulle,sekin yksilöllistä.
minulla on keskivaikeasta masennuksesta, johon sairastuin viitisen vuotta sitten. Pääsin hyvään hoitoon ja sain Cipralex-lääkityksen sekä psykoterapiaa. Molemmat ovat nähdäkseni toisiaan tukevia hoitomuotoja. Lääkkeestä ei tullut minulle ihmeempiä sivuvaikutuksia, mutta ei se heti auttanut. Varmaan meni noin kuukauden verran, niin masennukseni alkoi vähän asettua. Terapia oli todella kannustavaa. Pääsin takaisin töihin viiden kuukauden kuluttua erilaisiin hommiin ja siitä lähtien olen päässyt nousemaan. Nyt monen vuoden ajan olen tehnyt erittäin stressaaviakin töitä mutta innostuneena. Uusi elämä siis alkoi. Kysyit Cipralex-lääkkeen vaikutuksesta orgasmin kokemiseen. Omalla kohdallani tämä lääke vei kyllä orgasmikyvyt pitkäksi aikaa, vuosiksi. Mutta sitten pikku hiljaa olen taas alkanut saada orgasmin, en kuitenkaan niin voimakkaina kuin aiemmin. Kuitenkin koen, että lääke oli tosi tarpeellinen eikä siitä minulle ollut mitään muita sivuvaikutuksia. Tsemppiä sinulle.