Kunnioitettavaa tekstiä

kolumni: Voittamisen vaikea taito

JUHANI HEIMONEN

Voittamisen jalo taito on presidenttipelissä kortilla.

Tuskin oli haastaja Sauli Niinistön antama käsisuudelma haipunut, kun kilvan voittaja Tarja Halonen tarttui karttuun ja alkoi tasavallan presidentin arvovallalla roimia hävinneitä.

Ensimmäinen vaalien jälkeinen tiedotustilaisuus väreili vallan täyteyttä. Ei tarvinnut Halosen pyytää puheenvuoroa, ei pulista päälle, ei inttää, ei tingata vastausaikaa, eikä närkästyä toimittajien tahdittomista kysymyksistä.

Yhdessä yössä Muumimamman pehmokaapu oli vaihtunut presidentilliseen haarniskaan.

Näyttämölle astui tuttu, tuikea ja marmattava Tarja.

Ensi töikseen Halonen ilmoitti tyytymättömyytensä siihen, että presidentin valinnasta oli tehty salakavalasti puoluevaali. Hän itse oli elänyt olettaen, että kysymys on henkilövaalista.

Sdp:ssä, vasemmistoliitossa ja demarien johtamassa SAK:ssa Halosen esittämä käsitteen määrittely oli sisäistetty prikulleen. Ne ajoivat presidentiksi henkilöä.

Henkilön kannalle asettui myös Halosen tueksi organisoitu 15 000 ihmisen kansalaisliike, jonka arvovaltaisimpia edustajia oli Länsi-Suomen läänin sosiaalidemokraattinen maaherra Rauno Saari.

Keskusta, Rkp ja kristillisdemokraatit asettuivat toisella äänestyskierroksella kokoomuslaisen Niinistön taakse. Se oli viekas välistäveto, joka teki vaalista mitä vastenmielisemmällä tavalla puoluevaalin.

Miten me äänestäjät olisimme voineet tällaisen myyräntyön estää? Piirtämällä äänestyslipukkeeseen numeron 8?.

Professori Arto Laht i taisi oli ehdokkaista ainoa, joka täytti haloslaisen määritelmän henkilövaalista.

Siis presidentin itsensä lisäksi.

Koko kansa presidenttinä itseään pitäneelle Haloselle on täytynyt olla järkytys huomata, että vain nipin napin puolet suomalaisista on todellisuudessa samaa mieltä.

Kun oma gallup-kannatus on huidellut melkein koko kuusi vuotta huikeilla 80 prosentin tasoilla, pudotus vaalien lukemaan 51,8 tyrmistyttäisi kenet tahansa. Läpihuutojutuksi ajateltu vaali kääntyi kalkkiviivoilla hätääntyneeksi taisteluksi prosentin kymmenyksistä.

Halosen pettymys näkyi, kuului ja purkautui, vaikka hän hyökkäämällä yritti sen peittää.

Jopa naisen logiikan tiliin on vaikea panna puheita porvarien lietsomasta puoluevaalista, kansan kahtiajaosta ja SAK:n oikeudesta hutkia leimakirveellä vastaehdokasta.

Niin kauan kuin laki ja poliittinen järjestelmä käytännössä monopolisoivat valtiollisten vaalien ehdokasasettelun puolueille, on naivia taivastella puhtaan henkilövaalin puolesta.

Pian neljännes vuosisadan presidentin virkaa hallussaan pitäneet demarit ovat aina vaalien lähestyessä siirtäneet aatteen taka-alalle ja alkaneet korostaa henkilöä.

Vielä muistetaan, miten presidentti Mauno Koivisto pienen penäämisen jälkeen vuonna 1982 tunnustautui bernstainilaiseksi sosiaalidemokraatiksi.

Vaikka Halonen taisi samoihin aikoihin ajaa Manusta kirkkaasti vasemmalta ohi, näissä vaaleissa hän ei suostunut enää minkään sortin sosialistiksi. Nyt jopa vasemmiston ehdokkaaksi nimittely ärsytti.

Värin tunnustaminen tai häivyttäminen aina tarpeen mukaan on valtapeliä, jonka sosiaalidemokraatit hallitsevat.

Taito on tallella myös ay-liikkeen kabineteista Sdp:n johtoon ponkaisseella Eero Heinäluomalla. Ilmestyskirjan kauhut ovat pyhäkoulua verrattuna siihen, mitä hänen mukaansa porvaripuolueiden yhteistyöstä Suomelle seuraa.

Sama mies, joka nyt paheksui keskustan tukea Niinistölle lähes luopiomaisena menettelynä, suostutteli syksyllä 2003 keskustaa luopumaan oman ehdokkaan asettamisesta ja lähtemään Halosen taakse.

Heinäluoman mielisaarna on varoittaa poliittisesta vastakkain asettelusta ja kansakunnan kahtiajaosta. Se on Kekkosen tasavallasta tuttua retoriikkaa, joka näyttää kelpaavan edelleen valtapolitiikan haaremihunnuksi.

Sdp varmaan kernaasti omisi nyky-Suomessa aseman, jossa se pääsisi valitsemaan hallituskumppanikseen aina joko keskustan tai kokoomuksen.

Kansanvallan kannalta parempi on kuitenkin triangeli, jonka kärjistä kaikki kolme ovat poliittisen kombinaation osana yhtä mahdollisia.

. Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

(02) 269 3299

Julkaistu 1.2.2006 3:07:32