Olipa hyvin sanottu

Itse kannatan ainakin ikärajoja SM-kisoihin. Ikärajaksi sopisi hyvin väh. 12v, voisi olla jopa tuo 14v. Ettei tosiaan saavutettais liian paljon liian varhain ja olisi se realistinen tavoite, mihinkä tähdättäisiin ja minkä eteen "nuoruusvuosina" tehtäisiin töitä. Jos nyt 12v:lla on jo useampi SM-mitalli taskussa, niin mikä silloin on se seuraava tavoite?

Etenkin tytöissä kovin nuoria ovat nuo monet sm-mitallistit.

sivusta seurannut kirjoitti:

Itse kannatan ainakin ikärajoja SM-kisoihin. Ikärajaksi sopisi hyvin väh. 12v, voisi olla jopa tuo 14v. Ettei tosiaan saavutettais liian paljon liian varhain ja olisi se realistinen tavoite, mihinkä tähdättäisiin ja minkä eteen "nuoruusvuosina" tehtäisiin töitä. Jos nyt 12v:lla on jo useampi SM-mitalli taskussa, niin mikä silloin on se seuraava tavoite?

Etenkin tytöissä kovin nuoria ovat nuo monet sm-mitallistit.

Lue lisää

Puhutaan vaikkapa KLL:n kisoista. Niissä hieno mitali ripustetaan pienen, etuhampaansa juuri menettäneen, 20-kiloisen lettipään, pisamanokka tyttösen kaulaan ja kohta perään palkintopallille nousee 100 kg painava uros, jolla hartiat kuin ladonovet! Samoin tietysti kadettien SM:issä. Kyllä jotain tattis tehrä ..kle!

Hörömönkiäinen kirjoitti:

Puhutaan vaikkapa KLL:n kisoista. Niissä hieno mitali ripustetaan pienen, etuhampaansa juuri menettäneen, 20-kiloisen lettipään, pisamanokka tyttösen kaulaan ja kohta perään palkintopallille nousee 100 kg painava uros, jolla hartiat kuin ladonovet! Samoin tietysti kadettien SM:issä. Kyllä jotain tattis tehrä ..kle!

Lue lisää

SM-kulta ei saa jäädä ainoaksi tavoitteeksi. Hyvä valmentaja asettaa sitten jo seuraavan tavoitteen; esim. kadettien EM-kisat. Siellä sarjat alkaa jo 42 kiloisista.

Kyllä kuulkaas niitä tavoitteita piisaa. Ei se siitä oo kii.

Itse pidän nykyistä systeemiä ihan hyvänä, mutta sen te jo tiesittekin. On mielestäni vain hyvä, että Suomessa saa jo 32 kiloisesta lähtien kokeilla kuka on kuka. Loppuunpalamisen (ja lopettamisen yleensä) syyt ovat ihan muut kuin lukuisat SM-mitalit. Ei 32 kiloisista ole pitkä matka 42 kiloisiin.

Ja annetaan niiden tyttöjen painia myös. Ei se suomalaista naispainia paljon auta jos täällä aletaan kadehtimaan pikkutyttöjen KLL- ja SM-mitalien perään.

junttamies kirjoitti:

SM-kulta ei saa jäädä ainoaksi tavoitteeksi. Hyvä valmentaja asettaa sitten jo seuraavan tavoitteen; esim. kadettien EM-kisat. Siellä sarjat alkaa jo 42 kiloisista.

Kyllä kuulkaas niitä tavoitteita piisaa. Ei se siitä oo kii.

Itse pidän nykyistä systeemiä ihan hyvänä, mutta sen te jo tiesittekin. On mielestäni vain hyvä, että Suomessa saa jo 32 kiloisesta lähtien kokeilla kuka on kuka. Loppuunpalamisen (ja lopettamisen yleensä) syyt ovat ihan muut kuin lukuisat SM-mitalit. Ei 32 kiloisista ole pitkä matka 42 kiloisiin.

Ja annetaan niiden tyttöjen painia myös. Ei se suomalaista naispainia paljon auta jos täällä aletaan kadehtimaan pikkutyttöjen KLL- ja SM-mitalien perään.

Lue lisää

Ei niitä kadehditakaan. Mutta kyllä ikäkausipainit pitää painia ikäkausipaineissa eikä missään KLL:ssä tai PSM:issä.
Ikäkausikisat ne PSM:n alimmat kilot ovat. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta normaalikokoisen murkkuikäisen ei kannata PSM:istä mitalia toivoa tuossa vähän päälle 10 vuotiaana. Kitukasvuiset kilpakumppanit sen kyllä voivat saada. Siitähän tässä on kyse. Eriarvoistetaan ikätoverit. Kärpäselle kunniaa, normaalille ei mitään. Sekös on reilua peliä?

junttamies kirjoitti:

SM-kulta ei saa jäädä ainoaksi tavoitteeksi. Hyvä valmentaja asettaa sitten jo seuraavan tavoitteen; esim. kadettien EM-kisat. Siellä sarjat alkaa jo 42 kiloisista.

Kyllä kuulkaas niitä tavoitteita piisaa. Ei se siitä oo kii.

Itse pidän nykyistä systeemiä ihan hyvänä, mutta sen te jo tiesittekin. On mielestäni vain hyvä, että Suomessa saa jo 32 kiloisesta lähtien kokeilla kuka on kuka. Loppuunpalamisen (ja lopettamisen yleensä) syyt ovat ihan muut kuin lukuisat SM-mitalit. Ei 32 kiloisista ole pitkä matka 42 kiloisiin.

Ja annetaan niiden tyttöjen painia myös. Ei se suomalaista naispainia paljon auta jos täällä aletaan kadehtimaan pikkutyttöjen KLL- ja SM-mitalien perään.

Lue lisää

neuvolakortin mukaan´tuossa 5 vuotiaana. Ei o lihava, vaan vaa raskasta tekoa. Tiukkalihanen ja ketterä, kova painimaan, mutta myös vikkeläkinttunen juoksija ja hiihti ku peto!
Mutta nyt ku on ikää tullu niin joutus PSM:issä sarjaan, joka alkaa 6:sella. Siellä on vastassa karvaperseäijiä ja mitenkäs hän siellä vois pärjätä? Ei mitenkään. Varsinki ku on tämä junttapainin aika, niin kylet vois tulla aika kippeeks. Kasvakoon rauhassa pirtisä, mutta kyllä se hiukan harmittaa, että naapuritilan kitukasvunen Heikki menee ja ottaa niistäki kisoista mitalin. Ei vaan tunnu oikeudenmukaselta sekkään! Varsinkinki ku pojat samalla viikolla kastettii pitäjän kirkosa.

Möröhönkijäinen kirjoitti:

neuvolakortin mukaan´tuossa 5 vuotiaana. Ei o lihava, vaan vaa raskasta tekoa. Tiukkalihanen ja ketterä, kova painimaan, mutta myös vikkeläkinttunen juoksija ja hiihti ku peto!
Mutta nyt ku on ikää tullu niin joutus PSM:issä sarjaan, joka alkaa 6:sella. Siellä on vastassa karvaperseäijiä ja mitenkäs hän siellä vois pärjätä? Ei mitenkään. Varsinki ku on tämä junttapainin aika, niin kylet vois tulla aika kippeeks. Kasvakoon rauhassa pirtisä, mutta kyllä se hiukan harmittaa, että naapuritilan kitukasvunen Heikki menee ja ottaa niistäki kisoista mitalin. Ei vaan tunnu oikeudenmukaselta sekkään! Varsinkinki ku pojat samalla viikolla kastettii pitäjän kirkosa.

Lue lisää

että se toisen krannin Paavo, joka ennen kans oli "raskas tekoonen". Kasvoo viime kesänä vähä pituutta mutta painua ei tullu juuri mitää, vaan solakoitui ja tuli ketterämmäksi. Painii viäkin siinä 6:lla alakavas sarias mutta on ruvennu päriäämähän...Oikeen sen puolesta oon ollu iloonen. Isällänsä oli kyllä aina sellaanen asenne, jotta kyllä senkin aika tuloo ja niin siinä on käyny, se nähtihin jo syksyllä KLLssä.

Ei se mielestäni ole ollenkaan tyttöpainia vastaan, jos ikärajat laitettaisiin tytöillekkin. Itse sitä kannattaisin, vaikka oma tyttöni on myös nuori tyttöpainija, jolla on jo sm-mitalleja takataskussaan.

Mitenkäs muissa harrastuksissa? Mitelläänkö esim. yleisurheilussa, uinnissa tai muissa lajeissa sm-mitalleista jo alle 10v?

Ainakin Ruotsissa saavat tyttöpainijat osallistua maansa mestaruuskisoihin vasta 14v. (Lieköhän pojilla sama?) Omasta mielestäni se kuulostaa todella järkevältä.

Sivusta seurannut kirjoitti:

Ei se mielestäni ole ollenkaan tyttöpainia vastaan, jos ikärajat laitettaisiin tytöillekkin. Itse sitä kannattaisin, vaikka oma tyttöni on myös nuori tyttöpainija, jolla on jo sm-mitalleja takataskussaan.

Mitenkäs muissa harrastuksissa? Mitelläänkö esim. yleisurheilussa, uinnissa tai muissa lajeissa sm-mitalleista jo alle 10v?

Ainakin Ruotsissa saavat tyttöpainijat osallistua maansa mestaruuskisoihin vasta 14v. (Lieköhän pojilla sama?) Omasta mielestäni se kuulostaa todella järkevältä.

Lue lisää

Niin täytyy vielä lisätä, että tottakai tytöillä ja pojilla täytyy sitten olla sama ikäraja. (Ettei nyt joku ymmärrä, että ainoastaan tyttöpainijoiden ikärajaa haluaisin nostaa...)

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

rehellinen kirjoitti:

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

Lue lisää

Jotta oikee aikuisten kans joutuu painimaan!

Selvennykseks et aloittelija oltava alle 16v ja ikäkausisarjat ovat yleensä luokkaa 8v, 10v, 12v, 14v, 17v tai jotain väliltä 8-17v. Poikkeustapauksissa 18v. Mitä ovat ne muut kisat joihin poikasi voisi osallistua?

rehellinen kirjoitti:

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

Lue lisää

En nyt ota teidän perheen tapaukseen erikseen kantaa, mutta enemmän kyllästystä ikäkausisarjoja kohtaan tuntuu olevan vanhemmilla kuin painijoilla itsellään. Itse olen ollut 14 kesäisenä painimassa juniorien vapaan SM-kisoissa, kun naapuriseuran kaverit puhuivat, että ei siellä monta ole. Ei ollutkaan, mutta kaikki minua parempia. Ja ihan reilusti.
Seuraavana vuonna jo onnistuin voittamaan yhden ottelun ja saavutin urani ensimmäisen SM-mitalin junioreista ennen kuin olin ollut kertaakaan mitaleilla pojissa. Nykyään paapotaan näitä isoja poikia ihan liikaa. Ei vastus ole aina saman ikäinen tai saman tasoinen. Joskus se karvainen kuin Pöyryn Jarmo ja antaa niin kyytiä, jotta tukka lähtee.
Sitten valitetaan, ettei saanut taaskaan noissa vastusta. Pitää vain lähteä rohkeasti sinne, missä vastusta saa. En nyt ruvennut mitään tarkkaan analyysiä tekemään tilastoista, mutta pikavilkaisu viime vuoden tuloksiin kyllä osoitti, että aika suuri kynnys näyttää olevan lähteä painimaan vanhempiaan vastaan. Onhan se varmasti joissakin tapauksissa varsin tervettä, mutta ei ne purematta niele.

rehellinen kirjoitti:

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

Lue lisää

Silloin kun isoisäni aikanaan aloitti poikaisena painiharrastuksen ei tunnettu lainkaan sanaa "poikapaini". Silloin mentiin suoraan aikuisten äijjien kanssa vääntämään, treeneissä ja kisoissa. Se vaati todellista luonnetta ja kasvamista. Eli siihen verrattuna meillä on asiat aika hyvin vai mitä?

Toistan tämän vielä kerran: Oli sarjat ja ikärajat MITKÄ TAHANSA, niin aina löytyy niitä, joiden mielestä ne ovat huonot ja epäreilut.

Jos nyt ollaan sellaista ajatusleikkiä, että alimmaksi sarjaksi pistetään PSM-kisoissa 42 kg ja ikärajaksi 14v, niin silloinkin alkaa joku valittaman, että nämä kevyet saa mitalinsa helpommalla. Näin se vain on. Kateus on meidän suomalaisten perisynti.

PSM-kisoissa on sarja 32 kg ollut aina kovatasoinen. Siellä on taidokasta ja vauhdikasta painia. Se on aina ollut yksi kisojen ehdottomasti mielenkiintoisin sarja! Ei riistetä näiltä iloa kamppailla SM-mitaleista. Ei siitä mitään hyötyä ole Suomen painille, asia on pikemminkin päinvastoin!

Katsokaapa vain vanhoja, vuosien takaisia 32 kg:n mestareita. Aika moni on ponnistanut sieltä maailman kärkeen. Ihan Olympiakultaan asti.

Sivusta seurannut kirjoitti:

Ei se mielestäni ole ollenkaan tyttöpainia vastaan, jos ikärajat laitettaisiin tytöillekkin. Itse sitä kannattaisin, vaikka oma tyttöni on myös nuori tyttöpainija, jolla on jo sm-mitalleja takataskussaan.

Mitenkäs muissa harrastuksissa? Mitelläänkö esim. yleisurheilussa, uinnissa tai muissa lajeissa sm-mitalleista jo alle 10v?

Ainakin Ruotsissa saavat tyttöpainijat osallistua maansa mestaruuskisoihin vasta 14v. (Lieköhän pojilla sama?) Omasta mielestäni se kuulostaa todella järkevältä.

Lue lisää

Yleisurheilussa SM:iin pääsee 14-vuotta täyttäneet, jos ovat ylittäneet vaaditun tulosrajan.

junttamies kirjoitti:

Silloin kun isoisäni aikanaan aloitti poikaisena painiharrastuksen ei tunnettu lainkaan sanaa "poikapaini". Silloin mentiin suoraan aikuisten äijjien kanssa vääntämään, treeneissä ja kisoissa. Se vaati todellista luonnetta ja kasvamista. Eli siihen verrattuna meillä on asiat aika hyvin vai mitä?

Toistan tämän vielä kerran: Oli sarjat ja ikärajat MITKÄ TAHANSA, niin aina löytyy niitä, joiden mielestä ne ovat huonot ja epäreilut.

Jos nyt ollaan sellaista ajatusleikkiä, että alimmaksi sarjaksi pistetään PSM-kisoissa 42 kg ja ikärajaksi 14v, niin silloinkin alkaa joku valittaman, että nämä kevyet saa mitalinsa helpommalla. Näin se vain on. Kateus on meidän suomalaisten perisynti.

PSM-kisoissa on sarja 32 kg ollut aina kovatasoinen. Siellä on taidokasta ja vauhdikasta painia. Se on aina ollut yksi kisojen ehdottomasti mielenkiintoisin sarja! Ei riistetä näiltä iloa kamppailla SM-mitaleista. Ei siitä mitään hyötyä ole Suomen painille, asia on pikemminkin päinvastoin!

Katsokaapa vain vanhoja, vuosien takaisia 32 kg:n mestareita. Aika moni on ponnistanut sieltä maailman kärkeen. Ihan Olympiakultaan asti.

Lue lisää

Puhut asiaa. Lapset kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa. Jotkut ovat jo alle kymmenvuotiaina 40 kg ja toiset juuri ja juuri 20 kg. Varsinkin vanhempia ja kevyempiä nykyiset sarjat suosii. Harvemmin arvokisoissa voittajat, varsinkin lasten kohdalla ovat sarjan nuorimpia. Jokainen valmentaja, huoltaja ja lapsi itse voivat miettiä mitkä kilpailut ovat sopivia. Eihän muissakaan lajeissa, vaikka koripallossa lasketa koria alemmaksi sen vuoksi että on pari pienikokoisempaa pelaajaa. Ei mikään urheilulaji ole sellainen, että se sopii kaikille.

Sivusta seurannut kirjoitti:

Ei se mielestäni ole ollenkaan tyttöpainia vastaan, jos ikärajat laitettaisiin tytöillekkin. Itse sitä kannattaisin, vaikka oma tyttöni on myös nuori tyttöpainija, jolla on jo sm-mitalleja takataskussaan.

Mitenkäs muissa harrastuksissa? Mitelläänkö esim. yleisurheilussa, uinnissa tai muissa lajeissa sm-mitalleista jo alle 10v?

Ainakin Ruotsissa saavat tyttöpainijat osallistua maansa mestaruuskisoihin vasta 14v. (Lieköhän pojilla sama?) Omasta mielestäni se kuulostaa todella järkevältä.

Lue lisää

Ja mitaleita lahjakkuus voi saada suorastaan "kasapäin", riippuen siitä mikä kylki edellä altaaseen hyppää, niin taas tuli uusi mitali. Lajeja on monta ja mitalisatoakin voi niin ollen tulla melkoinen määrä jo nuorella iällä. En siltikään kadehdi heidän menestystään. Painijalla on periaatteessa vain kaksi mahdollisuutta saavuttaa se SM-mitali: vapaan kisat syksyllä ja krekon kisat keväällä. Siinä on kunto oltava kohdallaan juuri oikeaan aikaan. Jollei ole, niin vuoden kuluttua pääsee yrittämään uudelleen. Siksi arvostankin näitä painimitaleita paljon korkeammalle kuin uintimitaleita. Ja on se vaan yksinäistä hommaa kauhoa altaanmittaa edes takaisin päivästä toiseen kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä. Loppuunpalamisia siellä tulekiin paljon juuri murkkuiässä.

rehellinen kirjoitti:

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

Lue lisää

Joskus 9o-luvun puolenvälin tienoilla, painisalille tuli kaksi liikunnallisesti lahjakasta poikaa. Molemmat olivat ikäisekseen aika kookkaita, toinen oli syntynyt vuonna -88 ja toinen 89.

Poikien kehitys ja taitotaso karttuikin hyvin nopeasti. Joten kävimmekin ottamassa tuntumaa PSM-kilpailuissa moneen otteseen "harjoittelemassa" häviämistä, haistelemassa tunnelmaa. Esim. vuonna 2000 molemmat olivat sarjassa 50 kg toinen oli siis 11-V ja toinen 12-v. Parhainmillaan vastustajat olivat 6 vuotta vanhempia. Takkiin tuli ja niin pitikin tulla.

Molemmat olisivat pärjänneet missä lajissa tahansa, toinen heitä olikin pärjännyt eräässä toisessa lajissa huomattavasti paremmin kuin painissa. Mutta paini selätti kirkkaasti muut lajit.

Pojat eivät itkeneet kohtaloaan, eikä sitä tehneet vanhemmatkaan ja valmentajat tiesivät, että jonain päivänä, meidän ei tarvitse ottelulistoita laskeskella kuka tulee seuraavaksi vastaan, sen tekevät ihan jotkut muut. Treenattin vaan hyvin ja mielekkäästi.

Vuonna 2003 se sitten avautu molemmat ottivat SM-kisoista mitalit ja vanhempi versio viellä kultaa. sarjat oli 69 kg ja 74 kg.. (14-v ja 15-v)

Tänä päivänä pojilla on yhteensä kolme PSM Pronssia, kolme PSM hopeeta. seitsemän PSM kultaa, Yksi JSM pronssi, Yksi JNS kulta, Kaksi poikien PM-mestaruutta, poikien EM seitsemäs sija.

Joten menkää reenaamaan ja lopettakaa se piipitys epäöoikeudenmukaisuudesta !!!!!!!

jk. Nuorempi heistä saa viellä tämän vuoden osallistua PSM-kilpailuihin, ihan vaikka teidän kiusaksi.

- Pekka - kirjoitti:

En nyt ota teidän perheen tapaukseen erikseen kantaa, mutta enemmän kyllästystä ikäkausisarjoja kohtaan tuntuu olevan vanhemmilla kuin painijoilla itsellään. Itse olen ollut 14 kesäisenä painimassa juniorien vapaan SM-kisoissa, kun naapuriseuran kaverit puhuivat, että ei siellä monta ole. Ei ollutkaan, mutta kaikki minua parempia. Ja ihan reilusti.
Seuraavana vuonna jo onnistuin voittamaan yhden ottelun ja saavutin urani ensimmäisen SM-mitalin junioreista ennen kuin olin ollut kertaakaan mitaleilla pojissa. Nykyään paapotaan näitä isoja poikia ihan liikaa. Ei vastus ole aina saman ikäinen tai saman tasoinen. Joskus se karvainen kuin Pöyryn Jarmo ja antaa niin kyytiä, jotta tukka lähtee.
Sitten valitetaan, ettei saanut taaskaan noissa vastusta. Pitää vain lähteä rohkeasti sinne, missä vastusta saa. En nyt ruvennut mitään tarkkaan analyysiä tekemään tilastoista, mutta pikavilkaisu viime vuoden tuloksiin kyllä osoitti, että aika suuri kynnys näyttää olevan lähteä painimaan vanhempiaan vastaan. Onhan se varmasti joissakin tapauksissa varsin tervettä, mutta ei ne purematta niele.

Lue lisää

Olen samaa mieltä Pekan kanssa. Tämä alkaa mennä jo ostoskanavan touhuksi, eli mitä helpommalla pääset, eikä tule hiki ja ei ainakaan väsy, niin sen parempi.
Miten helvetti nuoret painijat oppivat ottamaan kovempia vastustajia vastaan, jos ei vaan rohkeasti mene kokeilemaan! Todennäköisesti tulee usein tapioita, mutta joukkoon voi mahtua ns. yllätys voittoja.
Mielestäni silloin kun mennään isompiin kilpailuihin ja menestystä ei todennäköiseti tule, niin valmentajan ja vanmhempien tehtävä on valmistaa painija siihen!

Kokemuksesta voin sanoa että astetta kovempaa vastaan on helpompi (henkisesti) painia, kuin saman tasoista.
Jos vastustaja on hyvin paljon parempi, niin aina voi vastustajan huoltajan kanssa sopia "salaa", että sanoo hänen painijalle, ettei käsittele liian kovaa meidän painijaa.
Jos parempi vastustaja laittaa heikomman 5 sekunnissa selälleen, niin siinä ei kehity kumpikaan.

Paini on sellainen laji, että siinä pitää oppia myös häviämään!

KAIKISTA EI VAIN TULE PAINIJOITA VAIKKA KUINKA HALUAISI! Jotkut painijan alut ovat parempia "pitsin nypläyksessä", kuin painissa

klsfw kirjoitti:

Olen samaa mieltä Pekan kanssa. Tämä alkaa mennä jo ostoskanavan touhuksi, eli mitä helpommalla pääset, eikä tule hiki ja ei ainakaan väsy, niin sen parempi.
Miten helvetti nuoret painijat oppivat ottamaan kovempia vastustajia vastaan, jos ei vaan rohkeasti mene kokeilemaan! Todennäköisesti tulee usein tapioita, mutta joukkoon voi mahtua ns. yllätys voittoja.
Mielestäni silloin kun mennään isompiin kilpailuihin ja menestystä ei todennäköiseti tule, niin valmentajan ja vanmhempien tehtävä on valmistaa painija siihen!

Kokemuksesta voin sanoa että astetta kovempaa vastaan on helpompi (henkisesti) painia, kuin saman tasoista.
Jos vastustaja on hyvin paljon parempi, niin aina voi vastustajan huoltajan kanssa sopia "salaa", että sanoo hänen painijalle, ettei käsittele liian kovaa meidän painijaa.
Jos parempi vastustaja laittaa heikomman 5 sekunnissa selälleen, niin siinä ei kehity kumpikaan.

Paini on sellainen laji, että siinä pitää oppia myös häviämään!

KAIKISTA EI VAIN TULE PAINIJOITA VAIKKA KUINKA HALUAISI! Jotkut painijan alut ovat parempia "pitsin nypläyksessä", kuin painissa

Lue lisää

kuviokellunnassa. Siinäkään ei varmaankaan tule hiki!:-)

rehellinen kirjoitti:

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

Lue lisää

Ei ne vastustajat siellä mitään hirviöitä ole. Sääntöjen mukaan sielläkin painitaan. Kovuutta ei tule, ellei uskalla siirtyä seuraavaan sakkiin, vaikka häviöputki olisikin tiedossa. Kyllä se häviöputki sitten aikanaan kääntyy voittojen puolelle. Tsemppiä teille!

rehellinen kirjoitti:

oot, niin eihän oikein oo reilua, että ne pienet poijat pääsee kokeilemaan aiemmin arvokisoja ku isot tai normaalikokoiset. ja ilman minkäänlaisia ikärajoja ne pienet poijat pistää samanpainoset nuorempansa nippuun aika äkkiä.

ja normaalit poijat kasvaa kotona tai ottavat turpiisa vanhemmiltaan. kasvattaaha se tietty, mutta miten paljo tässä maailmassa oikein pitää kasvaa?

ja sitte joskus aikuisten sarjoissa ne isot tai ees normaalit alkaaki pärjätä, ku ovat kasvattaneet luontoa ja taitoja vanhempiensa kanssa. jos siis jaksaa sinne asti.

ku monia muitakin lajeja on missä tulee oikea hiki. ja joiss pitää treenata kovasti. ja joissa pääsee mittelemään tasaveroisen kanssa, ei siis tarvi aina mitellä vanhempiensa kanssa.

eli jatketaanko sarjoja arvokioissa samaan malliin ja ehkä meneteteään lahjakkaita painijoita muille lajeille. muutaki ku painia harrastetaan, esim meillä on nyt kovasti puntarissa aletaanko panostaa painiin vai yleisurheiluun (heittolajit ja kuula). paini kiinnostais, mutta kun alkaa poika jo olla kyllästynyt ikäkausikisoihin ja tietää, että muissa joutuu aikuisten miesten kanssa samaan sakkiin. juu kasvattamaan luontoa taas... mutta sitä kun on näiden vuosien varrella kasvatettu oikein kunnolla.

Lue lisää

Eiku kuulan ja heittolajien pariin (ei painiheitto) vaan jos kyllästyttää liikaa se että joutuu tekemään tosissaan töitä menestyäkseen eikä tulekaan automaattisesti menestystä.
Mites meitin poika sitte heittolajeissa olisi samalla viivalla teidän pojan kanssa kun on niin lyhyt ja kevyt. Pitäisi varmaan vaatia pienikokoisimmille pojille omat sarjat yleisurheilun heittolajeihin että saisi tasaväkisiä vastustajia. Nyt joutuu työntämään kuulaa sellaasten melkein 2 metristen kanssa. Eihän se oo tasapuolista.

Esau kirjoitti:

Eiku kuulan ja heittolajien pariin (ei painiheitto) vaan jos kyllästyttää liikaa se että joutuu tekemään tosissaan töitä menestyäkseen eikä tulekaan automaattisesti menestystä.
Mites meitin poika sitte heittolajeissa olisi samalla viivalla teidän pojan kanssa kun on niin lyhyt ja kevyt. Pitäisi varmaan vaatia pienikokoisimmille pojille omat sarjat yleisurheilun heittolajeihin että saisi tasaväkisiä vastustajia. Nyt joutuu työntämään kuulaa sellaasten melkein 2 metristen kanssa. Eihän se oo tasapuolista.

Lue lisää

painin kovuutta tai painia lajina mollaamatta, että mikä tahansa urheilulaji tietyllä tasolla on kovaa. se on sama, onko se laji sitten paini, hiihto, yleisurheilu, jalkapallo, uinti... mikä vaan...

ja kun meidän pienet painijapojat ja tytöt kuitenkin lukevat tätä palstaa ja monet harrastavat juurikin myös esim sitä kuulaa, niin eipäs arvostella.

meidän talosta löytyy painija (harrastaa myös muutakin - omaa lajia ei ole vielä löytynyt), hiihtäjä/suunnistaja ja yleisurheilija. ja kaikki lajit ovat yhtä arvokkaita ja uskokaa tai älkää, myös kaikkien lajien kanssa täytyy tehdä töitä pärjätäkseen. ei paini ole siinä mitenkään erityisasemassa, että se olisi erityisen kova laji, monipuolinen se kyllä on. minä esim laittaisin sen hiihdon kovuudessa ykköseksi nimenomaan nuorella, joka joutuu hiihtämään yksin satoja kilometrejä vuodessa, kohokohtana 1 tai 2 leiriä/vuosi. painijanalut sentäs harjoittelevat kimpassa kavereiden kanssa.

mitenkään kirjoitti:

painin kovuutta tai painia lajina mollaamatta, että mikä tahansa urheilulaji tietyllä tasolla on kovaa. se on sama, onko se laji sitten paini, hiihto, yleisurheilu, jalkapallo, uinti... mikä vaan...

ja kun meidän pienet painijapojat ja tytöt kuitenkin lukevat tätä palstaa ja monet harrastavat juurikin myös esim sitä kuulaa, niin eipäs arvostella.

meidän talosta löytyy painija (harrastaa myös muutakin - omaa lajia ei ole vielä löytynyt), hiihtäjä/suunnistaja ja yleisurheilija. ja kaikki lajit ovat yhtä arvokkaita ja uskokaa tai älkää, myös kaikkien lajien kanssa täytyy tehdä töitä pärjätäkseen. ei paini ole siinä mitenkään erityisasemassa, että se olisi erityisen kova laji, monipuolinen se kyllä on. minä esim laittaisin sen hiihdon kovuudessa ykköseksi nimenomaan nuorella, joka joutuu hiihtämään yksin satoja kilometrejä vuodessa, kohokohtana 1 tai 2 leiriä/vuosi. painijanalut sentäs harjoittelevat kimpassa kavereiden kanssa.

Lue lisää

Kyl lähes kaikki lajit kovii. Mut siihe et hiihtäjä yksi hiihtää nii eiks neki hiihä kimpas?
Aika harva yksiksee ainakaa koko aikaa. Monen muunki lajin harrastaja harjottelee paljo yksin (uinti, suunnistus, juoksu, pyöräily jne.)

mitenkään kirjoitti:

painin kovuutta tai painia lajina mollaamatta, että mikä tahansa urheilulaji tietyllä tasolla on kovaa. se on sama, onko se laji sitten paini, hiihto, yleisurheilu, jalkapallo, uinti... mikä vaan...

ja kun meidän pienet painijapojat ja tytöt kuitenkin lukevat tätä palstaa ja monet harrastavat juurikin myös esim sitä kuulaa, niin eipäs arvostella.

meidän talosta löytyy painija (harrastaa myös muutakin - omaa lajia ei ole vielä löytynyt), hiihtäjä/suunnistaja ja yleisurheilija. ja kaikki lajit ovat yhtä arvokkaita ja uskokaa tai älkää, myös kaikkien lajien kanssa täytyy tehdä töitä pärjätäkseen. ei paini ole siinä mitenkään erityisasemassa, että se olisi erityisen kova laji, monipuolinen se kyllä on. minä esim laittaisin sen hiihdon kovuudessa ykköseksi nimenomaan nuorella, joka joutuu hiihtämään yksin satoja kilometrejä vuodessa, kohokohtana 1 tai 2 leiriä/vuosi. painijanalut sentäs harjoittelevat kimpassa kavereiden kanssa.

Lue lisää

Kyllä ne kaikki lajit harjoittelua vaativat. Ja hiihto on kova laji nuorelle urheilijalle. Hiihdossa on vain se ero painiin nähden, että painissa välineet eivät ratkaise. Voiton ratkaisee vain omat taidot, oma keho ja oma painiäly. Hiihto on VÄLINEURHEILUA, jossa mm. voitelu voi ratkaista koko kisan. Painitossuja ei voidella, ei mitata molskin lämpötilaa ja mietitä sitten hartaasti, mikä värisestä purkista tossunpohjiin pitoa lisätään. Näitä lajeja ei sen vuoksi oikein voi verrata keskenään.

Möhkö Fantti kirjoitti:

Kyllä ne kaikki lajit harjoittelua vaativat. Ja hiihto on kova laji nuorelle urheilijalle. Hiihdossa on vain se ero painiin nähden, että painissa välineet eivät ratkaise. Voiton ratkaisee vain omat taidot, oma keho ja oma painiäly. Hiihto on VÄLINEURHEILUA, jossa mm. voitelu voi ratkaista koko kisan. Painitossuja ei voidella, ei mitata molskin lämpötilaa ja mietitä sitten hartaasti, mikä värisestä purkista tossunpohjiin pitoa lisätään. Näitä lajeja ei sen vuoksi oikein voi verrata keskenään.

Lue lisää

Mitään lajeja ei voi verrata keskenään. Tottakai hiihto on välineurheilua (ja kallista), mutta ne samat välineet, voiteet ja lämpömittarit ovat kaikkien saatavilla. Ja varmasti tietyllä tasolla alkaa itsekullakin olla ne viimeisen päälle olevat vehkeet. Totta on, että voitelu voi ratkaista kisan, mutta esim painissa voi VÄÄRÄ syönti/tankkaus ratkaista koko kisan. Et vaikka saakaan 200 g painostas pois ja joudut 5 kg isompaan sarjaan... Hiihdossa kaikki ovat samalla viivalla ja samalla ladulla. Painolla ei oo merkitystä. Eli ei tosiaankaan voi verrata.

Ja sanoisin vielä, että kyllä se hyvä hiihtäjä hiihtää vaikka puusuksilla huonoa paremmin, että sielläkin se oma keho ja taidot ratkaisevat viime kädessä. Kuten kaikessa urheilussa.

feenix kirjoitti:

Mitään lajeja ei voi verrata keskenään. Tottakai hiihto on välineurheilua (ja kallista), mutta ne samat välineet, voiteet ja lämpömittarit ovat kaikkien saatavilla. Ja varmasti tietyllä tasolla alkaa itsekullakin olla ne viimeisen päälle olevat vehkeet. Totta on, että voitelu voi ratkaista kisan, mutta esim painissa voi VÄÄRÄ syönti/tankkaus ratkaista koko kisan. Et vaikka saakaan 200 g painostas pois ja joudut 5 kg isompaan sarjaan... Hiihdossa kaikki ovat samalla viivalla ja samalla ladulla. Painolla ei oo merkitystä. Eli ei tosiaankaan voi verrata.

Ja sanoisin vielä, että kyllä se hyvä hiihtäjä hiihtää vaikka puusuksilla huonoa paremmin, että sielläkin se oma keho ja taidot ratkaisevat viime kädessä. Kuten kaikessa urheilussa.

Lue lisää

Meidän perheessä hiihdettiin aikanaan kilpaa. Koska mitään hiihtäjäsukua emme ole, niin tiedot ja taidot oli kaikki opeteltava kantapään kautta. Isä osti mm. pojalle suksiin reilusti kasvuvaraa. Luisteluhiihtoa piti harrastaa, siinä kun niillä pitoasioilla ei ollut niin suuri merkitys. Harrastuksen alussa kilpareitin pituus oli runsas kilometri. Kehotimme poikaa luistelemaan, koska niin teki muutkin. Kilttinä poikana hän sitten luisteli niillä täysin ylimittaisilla suksillaan sinnikkäästi eikä oikein pärjännyt. Erään kilpakumppanin äiti katseli yrityksiä ja yritti hienovaraisesti kertoa meille, ettei homma millään onnistu noin pitkillä suksilla. Eipä mennyt perille meijän iskälle. Seuraaviin kisoihin tämä äiti toikin kisoihin mukaan kahdet samalla tavalla voidellut ja saman mittaiset sukset. Heillä oli kaksi samankokoista hiihtäjää, joista raskaampi ei tällä kerralla osallistunut. Hän tarjosi näitä suksia pojallemme kilpailuun lainaksi. Ja kuinkas sitten kävikään. Kilometrin matkalla poikamme ohitteli edellä lähteneitä useita ja voitti kirkkaasti, usean minuutin erolla muut. Niin että hiihtäjässä ei ollut vikaa vaan suksissa. Tästä viisastuneena tilasimme hänelle painon mukaan kilpasukset suoraa tehtaalta ja iskä opetteli voitelua tämän ystävällisen rouvan opastuksella. Niin, että hyväkään hiihtäjä ei millään puusuksilla pärjää niille, joilla on allaan kunnon vehkeet.

hiihtäjän välinehuoltaja kirjoitti:

Meidän perheessä hiihdettiin aikanaan kilpaa. Koska mitään hiihtäjäsukua emme ole, niin tiedot ja taidot oli kaikki opeteltava kantapään kautta. Isä osti mm. pojalle suksiin reilusti kasvuvaraa. Luisteluhiihtoa piti harrastaa, siinä kun niillä pitoasioilla ei ollut niin suuri merkitys. Harrastuksen alussa kilpareitin pituus oli runsas kilometri. Kehotimme poikaa luistelemaan, koska niin teki muutkin. Kilttinä poikana hän sitten luisteli niillä täysin ylimittaisilla suksillaan sinnikkäästi eikä oikein pärjännyt. Erään kilpakumppanin äiti katseli yrityksiä ja yritti hienovaraisesti kertoa meille, ettei homma millään onnistu noin pitkillä suksilla. Eipä mennyt perille meijän iskälle. Seuraaviin kisoihin tämä äiti toikin kisoihin mukaan kahdet samalla tavalla voidellut ja saman mittaiset sukset. Heillä oli kaksi samankokoista hiihtäjää, joista raskaampi ei tällä kerralla osallistunut. Hän tarjosi näitä suksia pojallemme kilpailuun lainaksi. Ja kuinkas sitten kävikään. Kilometrin matkalla poikamme ohitteli edellä lähteneitä useita ja voitti kirkkaasti, usean minuutin erolla muut. Niin että hiihtäjässä ei ollut vikaa vaan suksissa. Tästä viisastuneena tilasimme hänelle painon mukaan kilpasukset suoraa tehtaalta ja iskä opetteli voitelua tämän ystävällisen rouvan opastuksella. Niin, että hyväkään hiihtäjä ei millään puusuksilla pärjää niille, joilla on allaan kunnon vehkeet.

Lue lisää

Poika todella hiihti reitin oikeilla välineillä neljän minuutin pintaan (n. 1km), kun aiemmin aikaa oli kulunut 6-7 min.:-)

Möhkö Fantti kirjoitti:

Kyllä ne kaikki lajit harjoittelua vaativat. Ja hiihto on kova laji nuorelle urheilijalle. Hiihdossa on vain se ero painiin nähden, että painissa välineet eivät ratkaise. Voiton ratkaisee vain omat taidot, oma keho ja oma painiäly. Hiihto on VÄLINEURHEILUA, jossa mm. voitelu voi ratkaista koko kisan. Painitossuja ei voidella, ei mitata molskin lämpötilaa ja mietitä sitten hartaasti, mikä värisestä purkista tossunpohjiin pitoa lisätään. Näitä lajeja ei sen vuoksi oikein voi verrata keskenään.

Lue lisää

Ja minä kun olen uskonut meidän junioria, kun se on väittänyt kiven kovaan, että niillä naapurin tädin neulomilla rikoilla ei mitenkään voi voittaa! Niinpä sitten uskoin häntä ja ostin viime kisoista hänellekin rikoot, joissa on hienot vauhtiraidat kyljissä. Aina minua höynäytetään!!

hiihtäjän välinehuoltaja kirjoitti:

Meidän perheessä hiihdettiin aikanaan kilpaa. Koska mitään hiihtäjäsukua emme ole, niin tiedot ja taidot oli kaikki opeteltava kantapään kautta. Isä osti mm. pojalle suksiin reilusti kasvuvaraa. Luisteluhiihtoa piti harrastaa, siinä kun niillä pitoasioilla ei ollut niin suuri merkitys. Harrastuksen alussa kilpareitin pituus oli runsas kilometri. Kehotimme poikaa luistelemaan, koska niin teki muutkin. Kilttinä poikana hän sitten luisteli niillä täysin ylimittaisilla suksillaan sinnikkäästi eikä oikein pärjännyt. Erään kilpakumppanin äiti katseli yrityksiä ja yritti hienovaraisesti kertoa meille, ettei homma millään onnistu noin pitkillä suksilla. Eipä mennyt perille meijän iskälle. Seuraaviin kisoihin tämä äiti toikin kisoihin mukaan kahdet samalla tavalla voidellut ja saman mittaiset sukset. Heillä oli kaksi samankokoista hiihtäjää, joista raskaampi ei tällä kerralla osallistunut. Hän tarjosi näitä suksia pojallemme kilpailuun lainaksi. Ja kuinkas sitten kävikään. Kilometrin matkalla poikamme ohitteli edellä lähteneitä useita ja voitti kirkkaasti, usean minuutin erolla muut. Niin että hiihtäjässä ei ollut vikaa vaan suksissa. Tästä viisastuneena tilasimme hänelle painon mukaan kilpasukset suoraa tehtaalta ja iskä opetteli voitelua tämän ystävällisen rouvan opastuksella. Niin, että hyväkään hiihtäjä ei millään puusuksilla pärjää niille, joilla on allaan kunnon vehkeet.

Lue lisää

semmoisiakin lapsia, jotka todella surkeilla välineillä pistävät "parempansa" aisoihin, eli nämä, jotka hiihtävät kalliilla vehkeillä. se puusuksihomma oli nyt vähän kärjistetty juttu, mutta tosiasiassa, kyllä se on se mies siellä suksilla joka vauhdin määrää. kovin nuorista ei ole vielä hyödyntämään mitään fluoriluistoja tai kisasuksia.

kuten painissakin. kyllä se on molskilla se mies joka päättää miten viedään ja minne.

Uuvatti-äiti kirjoitti:

Ja minä kun olen uskonut meidän junioria, kun se on väittänyt kiven kovaan, että niillä naapurin tädin neulomilla rikoilla ei mitenkään voi voittaa! Niinpä sitten uskoin häntä ja ostin viime kisoista hänellekin rikoot, joissa on hienot vauhtiraidat kyljissä. Aina minua höynäytetään!!

Lue lisää

Meidänkin pojalle ostettiin ihka uudet piikkarit ja silti se jäi kiekossa neljänneksi!

taikka sitten kirjoitti:

kuviokellunnassa. Siinäkään ei varmaankaan tule hiki!:-)

Minusta ei painijat ole valitelleet kovasta kohtalosta. Valittajia ovat vanhemmat. Vanhemmat eivät ole tajunneet lajin kovuutta ja sitä, mitä kovuuden aikaansaamiseksi pitää tehdä. Sinne pitsinnypläykseen ja kuviokelluntaan voivat osallistua vanhemmat!

penkkiurheilija kirjoitti:

Meidänkin pojalle ostettiin ihka uudet piikkarit ja silti se jäi kiekossa neljänneksi!

kiekonheitossa ei kyllä todellakaan käytetä PIIKKAREITA :D vaan ihan erillaisia kenkiä....

feenix kirjoitti:

semmoisiakin lapsia, jotka todella surkeilla välineillä pistävät "parempansa" aisoihin, eli nämä, jotka hiihtävät kalliilla vehkeillä. se puusuksihomma oli nyt vähän kärjistetty juttu, mutta tosiasiassa, kyllä se on se mies siellä suksilla joka vauhdin määrää. kovin nuorista ei ole vielä hyödyntämään mitään fluoriluistoja tai kisasuksia.

kuten painissakin. kyllä se on molskilla se mies joka päättää miten viedään ja minne.

Lue lisää

näinhä se o. painissa se parempi määrää tahin.

Oletko varma, että suurinosa olis ikäkausi PSMien kannalla? Epäilen.
Ikäraja saattais saada kannatusta, mutta 14v 42kg on aika raskas aloituspaino. Kevyet 14v rajattiin jo KLLstä pois niin, että suotaneen heille nyt edes PSMät.

Muutenkin tämä aihe kaluttiin aika puhtaaksi ennen joulua niin,, että en ole viitsinyt kommentoida aiemmin tuohon vanhan kertaukseen.