UUSI KEPU

Uusi keskusta syntyy... Lankia ja myös Vanhanen joutuvat vetäytymääm koska ilman vanhan kuolemaa ei ole uutta.
Tämä uusi kepu tekee yhteistyötä vasemmiston kanssa koska vain siten Suomi pelastuu. Se karistaa Niinistön häpeällisen haamun kannoiltaan ja aloittaa uuden vaiheen kepun historiassa.

Tässä ajatuksia, joiden pohjalta uusi keskusta voisi lähteä rakentamaan viisasta, vahvaa ja kestävää tulevaisuutta. Se voidaan rakentaa vain kahden faktan varaan: inhimillinen arvomaailma ja ekologinen ymmärrys.

Maarit Tastulaa voisi keskusta nyt hyödyntää.
Kirjoitin yleisen politiikan palstalle eilen [Tastula ja von Wrightin perintö
Kirjoittanut: ---- 31.1.2006 klo 23.12] seuraavaa:


TASTULA haastatteli molempia ehdokkaita taitavasti eikä antanut viedä itseään.
Erityisesti tämä kostautui Niinistölle, joka on tottunut dominoimaan ja jankkaamaan haastatteluissa ja tenteissä.
Tastula pystyi sii pitämään langat käsissään, tiesi, mitä etsi ja mihin halusi vastauksia. Hänellä oli tietoa ja sellainen persoona, jolle nämä asiat olivat jo sisäistyneet.

Jos lyhyesti tiivistää Tastulaa, niin hän toi hastateltavien eteen ns. perimmäisiä kysymyksiä, joista selviytyminen edellytti laaja-alaista maailmankuvaa ja arvomaailmaa.
Erityisesti ekologisten faktojen esilleotto oli minusta hyvä veto. Meillä ei ole paljon aikaa, tuomiopäivä saattaa olla yllättävän lähellä.
Sille joka on lukenut aikamme arvostetuimman filosofin ja intellektuellin, von Wrightin näkemyksiä näistä perimmäisistä kysymyksistä ja viimeisistä ajoista, Tastulan esittämät faktat eivät olleet uutta tai yllättävää.

Minulle oli suuri yllätys ja pettymys, ettei Niinistö ollut lukenut Kasvun rajat kirjaa ja että hän muutenkin antoi varsin kehnon kuvan tiedoistaan näissä asioissa, joiden lopulta pitäisi mennä kaiken muun yläpuolelle. Jos tai kun nimittäin planeetta ns. romahtaa, niin on turha puhua enää kasvusta tai puolustaa kilpailu-ja kulutusyhteiskuntaa. Nykymuotoinen kapitalismi on silloin auttamatta tullut tiensä päähän. Mikään rimpuilu ei auta - edessä on paluu post-kapitalistiseen maailmaan, josta David Korten puhuu kirjassaan Elämä kapitalismin jälkeen.

Von Wrightin näkemys on realistisempi: ihmisiä pitää valmentaa ja opettaa olemaan joutilaina, työttöminä ja tehottomina koska joudumme hyväksymään rajoja, joita ei voi ylittää tuotannossa ja koska koneellistuminen vähentää työvoiman tarvetta. Näitä faktoja vastaan on tyhmää taistella koska se johtaa vain umpikujan syvenemiseen. Heille pitää tarjota yhteiskunnan toimesta sellaista sosiaalista sisältöä elämään, ettei synny henkisiä vaurioita, joita passivoituminen synnyttää. Heitä pitää myös oppia kohtelemaan tasa-arvoisina muiden, siis niiden kanssa, joille työtä riittää. Ja heidän toimeentulonsa on turvattava yhteiskunnassa kuten kaikkien muidenkin mikä tekee monien nyt suunnitteilla olevien asioiden yksityistämisestä kyseenalaisen ellei vaarallisen asian. Kaikista huolta pitävän sosiaalisen struktuurin merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kun suurella osalla kansaa ei tule olemaan varaa yksityispalveluihin. Myös työajan lyhennys tulisi olla keskeinen tavoite vaikka se juuri nyt on maailmantalouden ahneen kiristysotteen ja tehokkuusilluusion alla jouduttu jopa tämän asian edelläkävijämaassa Ranskassakin purkamaan.

Jäin miettimään voisiko Suomi olla näissä asioissa edelläkävijä, mallioppilas. Miksei voisi. Ja mitä hyötyä siitä olisi pitkällä aikajaksolla jos hylkäisimme taistelun tuotannon kärkimaana ja alkaisimme keskittyä kestävään kehitykseen ja sitä tukeviin teknologisiin ratkaisuihin, joilla ei tavoitella uutta kasvua vaan tasa-arvoista ja materialistisesti vähemmän antoisaa mutta ekologiset realiteetit ja ihmisten tarpeet ei vain aineellisessa mielessä huomioonottavaa tulevaisuutta, josa solidaariset voimat ja arvot nousevat etusijalle kovan kilpailun, suorituspaineiden ja tehokkuuden sijasta.

Yleensä totuudenpuhujalle ei löydy yösijaa, sanotaan. Moni pitää minua utoopikkona mutta siitä ei ole kysymys. Olen enemmänkin realisti ja kovat faktat ohjaavat tätä ajatteluani. Siksi olen hylännyt entisen, liian materialistisen ja kilpailuideologiaan nojautuneen arvomaailmani. Ellemme ennakoi tulevaa tilannetta se voi kaatua niskaamme perin tuhoisalla tavalla kuten Jared Diamondin kirja Collapse kertoo.
Nyt vaaditaan toisenlaista 'sisäistä sankaria', ei sellaista narsistista, tehokkuusfasismiin juuttunutta ja hengetöntä ihmistä minkä puolesta Jari Sarasvuo ja Esa Saarinen saarnaavat.

UUSI KESKUSTA - HUMAANI JA SOLIDAARINEN VAIHTOEHTO !
Tuolle sloganille on tilaus ajassa ja vielä suurempi tilaus tulevaisuudessa. Se menee kaikkien puoluerajojen yli, koskettaa jokaista omilla aivoillaan ajattelevaa kansalaista.