Minulla ja kihlatullani on nyt kaksi vuotias tytär. Mieheni on 23-v. ja minä 22.
Olemme nyt kaksi vuotta ihastelleet tätä pientä ja sööttiä "luomustamme" ja katselleet tytön kasvamista.
Mutta nyt kun tyttö kasvaa niin sen kanssa pitäisi jotain tehdä. Mutta mitä isi voisi tehdä? Kun äiti on päivät täällä kahdestaan, niin silloin leikitään ja tälläistä, mutta mitä muuta, kun niitä tavallisia leikkejä, voisi isi ja pieni tyttö tehdä? Mitä teillä siellä missä päin suomea/maailmaa oletteki, niin tehdään?
isi ja pieni tyttö...
Se on vähän ongelma, kun isi on epävarma.
Olemme nyt kaksi vuotta ihastelleet tätä pientä ja sööttiä "luomustamme" ja katselleet tytön kasvamista.
Mutta nyt kun tyttö kasvaa niin sen kanssa pitäisi jotain tehdä. Mutta mitä isi voisi tehdä? Kun äiti on päivät täällä kahdestaan, niin silloin leikitään ja tälläistä, mutta mitä muuta, kun niitä tavallisia leikkejä, voisi isi ja pieni tyttö tehdä? Mitä teillä siellä missä päin suomea/maailmaa oletteki, niin tehdään?
isi ja pieni tyttö...
Se on vähän ongelma, kun isi on epävarma.
Vastaukset 5
Vanhimmat
HEI!
Muutama ensimmäinen lause kirjoituksestasi olisi voinut olla minun kirjoittamaa=)
Joka tapauksessa mieheni leikkii meidän pikkuneidin kanssa ihan samoja juttuja kuin minäkin eli he ulkoilevat keskeneään ja itse saan siinä sivussa hengähtää. He lukevat kirjoja piirtävät, muovailevat muovailuvahalla jne.. Tai sitten vain peuhaavat ja kisuavat=)
Olen huomannut, että ainakin meidän neidille ei ole tärkeää se tekemisen laatu ja varsinainen tekeminen vaan se, että saa olla isin ja äidin kanssa. Peuhata ja touhuta siinä sivussa=)
Ei tekemisen laatu mielestäni tosiaankaan ole tärkeintä vaan YHDESSÄ tekeminen, yhdessäolo.
Itselläni ei ole omaa lasta mutta liityin äidin ja 3v tytön kanssa aikoinani asumaan ja kyllä meillä on tekemistä riittänyt. Ihan noita samoja kuin mitä Maria mainitsi ja lisäksi leikkipuistossa ja uimahallissa käymistä, koiran lenkitystä toisinaan.
Silläkään ei ole merkitystä onko lapsi tyttö vai poika. Tärkeintä on että isästä (minun tapauksessani "isästä") tulee tuttu ja luotettava ihminen. Sitä eivät suinkaan kaikki isät ole.
En nyt tiedä kuuluuko tämä tähän keskusteluun, mutta tulipa mieleen yksi jenkkitutkimus.
Siinä kyseltiin syöpään kuolevilta miehiltä mitä he haluaisivat että olisivat tehneet elämässään eri tavalla. Melkein kaikki mainitsivat että haluaisivat että olisivat olleet enemmän perheen kanssa yhdessä. Hyvin hyvin harvaa harmitti että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä.
Silti työasiat menevät liian usein perheen yhdessäolon edelle.
Kyllä kaksi vuotias voi olla mukana melkein missä vaan.
Oma tyttäreni kulki mukanani mm. palloilusalilla ja muissa harrastuksissa. Teinpä senkin havainnon, että muutkin isät alkoivat tuoda omia muksujaan mukaan harrastuksiin ja niinpä oli muksuista toisilleen seuraa. Saivat peuhata patjakasoissa, kun isät pelasivat kavereiden kanssa. Kivaa oli kaikilla eikä lasten läsnäolo tuntunut ketään häiritsevän. Jopa (vielä silloin) lapsettomat miehenköriläätkin, joita salilla kulki, olivat ihan mielissään ja peuhasivat välillä muksujen kanssa, kun peliltä ehtivät.
Ihan kaikkiin paikkoihin ja joka kerran ei tietystikkään lapsia voi mukaan ottaa, mutta mahdollisimman paljon kumminkin.
Jo on ihme kysymys ???? Oletko tsoukkimielellä liikkeellä ? Isi voi heitellä palloa, mennä piiloon, ajaa takaa yms. ei vaadi paljon mielikuvitusta. Lue satuja... kerro juttuja...