Keskusta kuihtuu, arvot unohtuu

Vartuin aikuiseksi maalla maitotilalla. Kodin perintönä kasvoin myös keskustalaisuuteen. Ymmärsin poliittiseen keskustaan kuulumisen niin, että meillä olisi sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia poliittisen oikeiston ja poliittisen vasemmiston kanssa. Emme siis olisi porvareita emmekä sosialisteja, vaan jotakin siltä väliltä. Lisäksi kasvoin ajattelemaan, että Keskusta olisi ollut selkeästi maaseudun puolestapuhuja.

Kaupunkiin muutettuani ja kaupunkilaisen Keskustan linjaa seurattuani olen hämilläni. Kaupunkikeskustalaiset ovat todellakin porvareita ja lisäksi kaupunkikeskusta puhuu vain suurten kaupunkien pönkittämisestä, ajaa omaa suurkaupungin etuaan. Ei Keskusta ole enää mikään maaseudun puolestapuhuja. Kaupunkien kasvupolitiikalla kuitenkin imetään vain maaseutua tyhjilleen.

Vaikka olenkin asunut jo tovin kaupungissa, minä haaveilen yhä edelleen työpaikasta kotiseudullani. Tuntuu, että nuo haaveet käyvät kaupunkikeskustalaisten porvarisarvojen myötä pian mahdottomiksi. Keskustassakin halutaan tukea vain jo valmiiksi suurta, rikasta ja menestyvää. En ole viimevuosina viitsinyt enää äänestää (niin kuin ei moni muukaan maalta kaupunkiin muuttanut). Keskusta kuihtuu, koska se ei aja maaseudun ja pienten kaupunkikeskusten asiaa. Suurimmat kaupungit ovat täynänsä meitä haaveilijoita (vert. esim. oppilaitosten kyselyt siitä, mihin opiskelijat haluaisivat muuttaa, jos se töiden puolesta olisi mahdollista). Jos Keskusta haluaa kaupunkilaisten ääniä, tehkää hyvät puoluejohtajat haaveemme mahdollisiksi. Minuun kaupunkilaisena vetoaa ainoastaan aito maaseudun kehittämispolitiikka, ei kaupunkipolitiikka. Kaupunkien lukuisia maaltamuuttaneita kosiskellaan aivan muilla jutuilla, kuin kaupunkien elämää märehtimällä.