Oletetaanpa, että maassamme järjestettäisiin kaksivaiheinen kansanäänestys siitä, mikä peli olisi sopivin Suomen kansallispeliksi. Ehdolla olisivat epävirallisesti voimassa oleva kansallispeli pesäpallo sekä muutama muu suosittu peli: esim. jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo, jääpallo ja salibandy.
Pelien puolesta käytäisiin näyttäviä kampanjoita ja keskustelupalstoilla väiteltäisiin kunkin pelin sopivuudesta juuri suomalaisten kansallispeliksi. Tässä vaiheessa jokainen olisi enimmäkseen sen pelin kannalla, jota itse on harrastanut tai jota innokkaimmin seuraa. Äänestyspäivän iltana sitten selviäisi, että toiselle kierrokselle selviäisivät pesäpallo ja jääkiekko, koska molemmat nostattavat suomalaisissa eniten kansallisia tuntoja, joskin hieman eri lähtökohdista.
Tämän jälkeen kampanjan luonne muuttuisi. Nyt eivät ihmiset enää voisikaan olla selkeästi ”oman pelinsä” takana, vaan olisi valittava kahdesta hyvästä – tai kahdesta huonosta. Nyt on jäljellä suurin piirtein yhtä paljon niitä, joiden mielestä kaksi parasta pääsi jatkoon kuin niitä, joiden mielestä jäi jäljelle kaksi huonointa. Pakko kuitenkin jompaakumpaa äänestää tai jättää äänestämättä.
Alkaisi kova polemiikki kummankin pelin puolesta – mutta ennen kaikkea toista peliä vastaan. Kaivettaisiin esiin kaikki vuosien takaiset sopupelijupakat, dopingsotkut, pelaajien ryyppäämiset ja huumehörhöilyt, pimeät palkkiot, seurapomojen talousrikokset ja kaikki mahdollinen, jonka perusteella ei ainakaan se toinen peli missään tapauksessa ole sovelias Suomen kansallispeliksi.
Jompikumpi sitten lopulta voittaisi kansaäänestyksen prosentein 51-49. Voittajat näyttäisivät pitkää nenää ja häviäjät kiristelisivät hampaitaan: kyllä parin vuoden päästä kaikki tajuavat, että väärä peli tuli valittua…
Pelien puolesta käytäisiin näyttäviä kampanjoita ja keskustelupalstoilla väiteltäisiin kunkin pelin sopivuudesta juuri suomalaisten kansallispeliksi. Tässä vaiheessa jokainen olisi enimmäkseen sen pelin kannalla, jota itse on harrastanut tai jota innokkaimmin seuraa. Äänestyspäivän iltana sitten selviäisi, että toiselle kierrokselle selviäisivät pesäpallo ja jääkiekko, koska molemmat nostattavat suomalaisissa eniten kansallisia tuntoja, joskin hieman eri lähtökohdista.
Tämän jälkeen kampanjan luonne muuttuisi. Nyt eivät ihmiset enää voisikaan olla selkeästi ”oman pelinsä” takana, vaan olisi valittava kahdesta hyvästä – tai kahdesta huonosta. Nyt on jäljellä suurin piirtein yhtä paljon niitä, joiden mielestä kaksi parasta pääsi jatkoon kuin niitä, joiden mielestä jäi jäljelle kaksi huonointa. Pakko kuitenkin jompaakumpaa äänestää tai jättää äänestämättä.
Alkaisi kova polemiikki kummankin pelin puolesta – mutta ennen kaikkea toista peliä vastaan. Kaivettaisiin esiin kaikki vuosien takaiset sopupelijupakat, dopingsotkut, pelaajien ryyppäämiset ja huumehörhöilyt, pimeät palkkiot, seurapomojen talousrikokset ja kaikki mahdollinen, jonka perusteella ei ainakaan se toinen peli missään tapauksessa ole sovelias Suomen kansallispeliksi.
Jompikumpi sitten lopulta voittaisi kansaäänestyksen prosentein 51-49. Voittajat näyttäisivät pitkää nenää ja häviäjät kiristelisivät hampaitaan: kyllä parin vuoden päästä kaikki tajuavat, että väärä peli tuli valittua…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei peli vielä ole pelattu. Demarit vaan on niin yksinkertaisia, että luulevat pääsevänsä kuin koira veräjästä. Todellisuudessa aukeaakin kissanpojille silmät, kunhan ehtii. Mielenkiintoista !