Ei lapsia tänne kärsimään

"No eipä tämä elämä (sairauksilla tai ilman) sentään kuolemantuomio ole."

Totahan minä juuri tarkoitin. Elämähän nimittäin on juuri kuolemantuomio, kun ei tästä hengissäkään selviä. Eniten ottaa päähän kaikenmaailman kivut ja taudit sekä pelot ja se, että enen kuolemaa sattuu pirusti, eikä kuoleman jälkeisetä tiedä mitään. En minä halua sellaista lapselleni, joten en tee lapsia.

Ei lapsia kannata hommata, ellei halua tietten tahtoen tuottaa tuskaa jolekin. Parhaiten auttaa aiheuttamasta kipuja lapselleen, kun ei niitä lapsia edes tee.

Sofisti.. kirjoitti:

"No eipä tämä elämä (sairauksilla tai ilman) sentään kuolemantuomio ole."

Totahan minä juuri tarkoitin. Elämähän nimittäin on juuri kuolemantuomio, kun ei tästä hengissäkään selviä. Eniten ottaa päähän kaikenmaailman kivut ja taudit sekä pelot ja se, että enen kuolemaa sattuu pirusti, eikä kuoleman jälkeisetä tiedä mitään. En minä halua sellaista lapselleni, joten en tee lapsia.

Ei lapsia kannata hommata, ellei halua tietten tahtoen tuottaa tuskaa jolekin. Parhaiten auttaa aiheuttamasta kipuja lapselleen, kun ei niitä lapsia edes tee.

Lue lisää

Mielenkiintoinen ajatuskuvio. Jos muutkin ajattelisivat noin, meillähän olisi ns. maailmaloppu tai sukupuutto edessä. Eikä kait lapsen hankkiminen mitään sadismia ole. Viittaat, ettet kellekään halua tuottaa kipua ja tuskaa. Lapsen syntyminen tuottaa kyllä tuskaa, mutta tuskin kukaan vanhemmista noin ajattelee. Kyllä lapsen odotus, syntymä ja elämä on tietynlainen ihme, ei suinkaan mikään ihmiskuntaa ravisteleva paha teko tai vanhempien itsekkyys.

MS-nainen kirjoitti:

Mielenkiintoinen ajatuskuvio. Jos muutkin ajattelisivat noin, meillähän olisi ns. maailmaloppu tai sukupuutto edessä. Eikä kait lapsen hankkiminen mitään sadismia ole. Viittaat, ettet kellekään halua tuottaa kipua ja tuskaa. Lapsen syntyminen tuottaa kyllä tuskaa, mutta tuskin kukaan vanhemmista noin ajattelee. Kyllä lapsen odotus, syntymä ja elämä on tietynlainen ihme, ei suinkaan mikään ihmiskuntaa ravisteleva paha teko tai vanhempien itsekkyys.

Lue lisää

Onhan se tietysti noinkin, mutta kyllä kismittää nytkin, kun maailman uutisia seuraa. Muslimit riehuvat ja uhoavat sotaa, lintuinfulensa on tulossa ja ties mitä.

Tähän kun lisää vielä kaikki muut riskit ja omaan kokemukseen perustuvat taudit ja kivut ja kärsimykset, niin eipä juurikaan tee mieli lapsia hommata. Kyllä minä heitä sen verran säälin. Minkälainen tuska se olisi itsellekin, jos oma lapsi sattuisi kuolemaan ennen minua. En uskalla ottaa sellaista riskiä.

Sofisti... kirjoitti:

Onhan se tietysti noinkin, mutta kyllä kismittää nytkin, kun maailman uutisia seuraa. Muslimit riehuvat ja uhoavat sotaa, lintuinfulensa on tulossa ja ties mitä.

Tähän kun lisää vielä kaikki muut riskit ja omaan kokemukseen perustuvat taudit ja kivut ja kärsimykset, niin eipä juurikaan tee mieli lapsia hommata. Kyllä minä heitä sen verran säälin. Minkälainen tuska se olisi itsellekin, jos oma lapsi sattuisi kuolemaan ennen minua. En uskalla ottaa sellaista riskiä.

Lue lisää

ole vähän itsekäs? Pelkäät, että lapsi kuolisi ennen sinua. Musta tosi kummallinen ajatuskuvio. Jotenkin tuntuu, että tuolla ajattelulla jätät suuren osan elämää elämättä vain sen takia, että pelkäät surua ja fyysistä kipua. Sehän tarkoittaa, että et voi ottaa esim. kotieläintä, koska niillä on taipumus kuolla tietyn ajan kuluessa, usein ennen omistajiansa. Toisaalta ymmärrän sua hirveen hyvin, mutta toisaalta taas en ollenkaan.

Oletko ajatellut, kuinka omat vanhempasi suhtautuvat syntymään ja kuolemaan?

Olen siis lapseton Ms-nainen, mutta elämää en pelkää, välillä se ottaa pirusti päähän, mutta välillä on ihan kivaakin.

Tämä on oikeasti aika mielenkiintoinen keskustelu!

ajattelutapasi kirjoitti:

ole vähän itsekäs? Pelkäät, että lapsi kuolisi ennen sinua. Musta tosi kummallinen ajatuskuvio. Jotenkin tuntuu, että tuolla ajattelulla jätät suuren osan elämää elämättä vain sen takia, että pelkäät surua ja fyysistä kipua. Sehän tarkoittaa, että et voi ottaa esim. kotieläintä, koska niillä on taipumus kuolla tietyn ajan kuluessa, usein ennen omistajiansa. Toisaalta ymmärrän sua hirveen hyvin, mutta toisaalta taas en ollenkaan.

Oletko ajatellut, kuinka omat vanhempasi suhtautuvat syntymään ja kuolemaan?

Olen siis lapseton Ms-nainen, mutta elämää en pelkää, välillä se ottaa pirusti päähän, mutta välillä on ihan kivaakin.

Tämä on oikeasti aika mielenkiintoinen keskustelu!

Lue lisää

En minä nyt tiedä onko kovin itsekästä ajatella, että oman mielenterveyden sekä lapsen terveyden kannalta on järkevää jättää lapsi tekemättä.

Epäitsekkään siitä tekee se kun lähtökohtaisesti on selvää, että täydellisyyttä ei ole, joten lapsi kohtaa elämässään väistämättä hirveitä sairauksia, kipuja, läheisten menetyksiä ja ehkä jopa kuolemanjälkeisen helvetin 'mistä sitäkään voi tietää. Edellä mainittuja emme lapselle varmaankaan halua, mutta kun edelliset kuitenkin ovat väistämättömiä, niin on järkevää ja epäitsekästä hillitä himonsa ja jättää kaikki sairaudet, tuskat ja synnit siirtämättä jälkipolville.

(se että minä kärsin elämästäni, ei tarkoita välttämät sitä, että minun tarvitsisi siirtää perinteisen standarin mukaan kaikki kokemani iloineen ja suruineen lapselleni ja vielä iloita lapseni kanssa sekuntti sekunnilta hiipuvasta elinajasta.)

Katsos, minulle jokainen sekunti on yksi hetki lähempänä loppua 'enkä iloitse tästä tippaakaan, enkä kiitä vanhempiani mitenkään tästä odottamisen tuskasta'. Siksi en voi pitää asunnossani edes perinteistä seinäkelloa, koska tulen sekuntiviisarin tikityksestä hulluksi - aika käy vähiin.

Sen lisäksi oman mielenterveytensä kannalta on hyvä jättää lapsi tekemättä, jos lapsi on esimerkiksi kehitysvammainen tai muuten sairas tai tekee nuoruusiässään rikoksia tai sortuu huumeisiin, niin ajattele, mikä steressi se on minulle itselleni - voi olla, että siinävaiheessa voi tulla tippa silmään ja kysymys siitä, että 'mitä minä olenkaan mennyt tekemään?' Edellisessä viestissäni lapsen kuolema ennen omaa kuolemaa oli vain yksi esimerkki siitä tuskasta mitä voi itsekin joutua teostaan kärsiin.

Enemmänkin olen sitä mieltä, että on itsekästä luoda lapsi maailmaan, joka on täynnä pahuutta. Lapsen synnyttäminen on sitä kuin laskisi lapsensa tulisille hiilille. Itsekään siitä tekee se, että lapselta ei voida ennen syntymää kysyä, haluaako lapsi elää ja syntyä tällaiseen maailmaan vaiko ei! Lisäksi ei ole mahdollista antaa vaihtoehtoja siitä, minkälaiseksi lapsi haluaa syntyä - läskiksi, sairaaksi, rumaksi etc., haluaako ollenkaan. En voi tarjota lapselle kultalusikkaa, vain köyhyyttä, sairauksia, tuskaa, kuolemanpelkoa, sairaaloista odottamista sekä sen tiedon, että elämäsi ensimmäisestä sekunnista lähtien olet joka hetki sekunnin lähempänä väistämätöntä sairastumistasi ja muita mahdollisia ongelmia, kuolemaa, houkutksia, himoja, syntejä ja suurta ahdistavaa tietämättömyytä josta itsekin kärsin suuresti (kuka olen, miksi olen, mitä olen, missä olen, mitä on kuoleman jälkeen, mitä oli enne syntymää). Maailma on täynnä kysymyksiä joihin ei ole yksiä selviä vastauksia vaan tarvitsee osata arpoa ne vastaukset jotka miellyttää ja nekin voivat olla vääriä, se suorastaan v*****ttaa, kun ei tiedä mihin milloinkin uskoa.

Helpommalla olisin päässyt jos en olisi syntynyt vaan olisin voinut jäädä siihen suureen pimeyteen ja tietämättömyyteen, jota oli ennen syntymää. Toivottavsti kuolemanjälkeen on samanlaista, eikä enää koskaan yksikään mulkvisti herätä minua tällä tavalla eloon kuin nyt olen elossa ja tietoisena itsestäni, omasta tietämättömyydestäni sekä pienuudestani tällä pienenllä pallolla hullujen keskellä, joka on kuin vankila tiedonhaluilleni. Tuntuu raastavalta odottaa omaa pääsyään pois täältä, sillä olo on kuin rangaistusvangilla, joka on luotu maailmaan vain, jotta hän 'minä' voisin kärsiä täällä aikani. Kysynkin vain, miksi minut tempaistiin tyhjyydestä ja luotiin johonkin vain jotta voisin elää ja kärsiä aikani ja josta minut taas syöstään takaisin tyhjyyteen. Pitikö minun tästä elämästä oppia se, että on muutakin kuin se tyhjyys jossa elin atomeina miljoonia vuosia ennen tätä nykyistä ja kestämätöntä, hajoavaa elämääni.

Jos tekisin lapsen, tekisin sen vain ajtellen itseäni ja omia nautintojani ja ilojani lapsen kanssa, alattelematta lainkaan sitä, mitä lapsi kenties tulee elämässän kärsimään. Sitä en lapselleni enkä omalle omatunnolleni halua. En halua olla niin itsekäs, että ajattelisin vain sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu. Hyvältähän tietysti tuntuisi, jos lapsi olisi sinua hoitamassa kun olet vanha ja voisit muutenkin kokea lapsen kanssa kaikkea kivaa, mutta ei, en tee sitä silti jos lapsi ei haluakaan tulla tähän maailmaan. Silloin hän saattaa kirota sekä minua, Jumalaa että elämäänsä kysyen, että miksi olen olemassa, mitä on elämä ja mikä on minun tehtäväni. Sitä en totisesti halua saatika sitä, että lapseni joutuisi kärsimään.

Voi olla tietysti, että tavallaan se sielu tyhjyydestä, jonka kohtalon mukaan pitäisi tulla minun lapselleni, meneekin minun syntymättömän lapseni sijasta jonkin muun luomaan lapseen 'ruumiiseen'. Mutta itse en halua olla mikään munakotelokone, joka valmistaa tyhjyydestä väkisin temmatuille sieluille asuinsijoja, ruumiita, ja pahimmillaan yli 80 vuotta kestävän helvetin, elämän. Ei sovi moraaliini.