Mä oon 16-vuotias tyttö helsingistä ja mulle tuli kova takaisku elämään kun olin 15-vuotias.
Me harrastettiin mun poikaystävän kanssa ensimmäistä kertaa yhdyntää (mä tiedän, että se oli tosi tyhmästi tehty) ILMAN kondomia.
Vähän aikaa sen jälkeen huomasin, ettei kuukautisia ole näkynyt ja otin yhteyttä paikalliseen lääkäriin. Hän suositteli tekemään raskaustestiä, ja sen teinkin. Sain tietää olevani raskaana, ja lääkärini sanoi, että minun olisi todellakin järkevää tehdä abortti. Minä valvoin yöt ja päivät miettien, mitä tehdä, vaikka näin jälkeenpäin se onkin ihan selvä juttu, että tottakai abortti. Poikaystäväni oli minulle suurena apuna; hän jaksoi kuunnella minua ja tukea. Lääkäriltäni sain koko ajan kuulla syytöksiä ja kaikkia mahdollisia vaaroja; ei järin kannustavaa, vai mitä?
No tottakai päädyin abortiin, äitini sai minut uskomaan, että niin olisi vauvallekin parempi. Abortin tehtyäni olin huojentunut, tajusin, etten olisi mitenkään jaksanut kantaa huolta vauvasta, vaikka vanhemmat olisivat auttaneet. Olen edelleen yhdessä saman pojan kanssa, ja olemme suunnitelleet harrastavamme seksiä 18-vuotiaana, jos siihen asti pysymme yhdessä. Ja tottakai kondomin kanssa.
En ole puhunut tästä kenenkään kanssa, nyt avasin ensimmäistä kertaa sanaisen arkkuni. En voi väittää, että elämä olisi potkinut minua pahastikin päähän, mutta olen minä jonkin verran saanut kestää.
Ja vielä niille nuorille, jotka joutuvat valitsemaan vauvan tai abortin, muutama sananen.
Miettikää ensin omaa sekä vauvanne hyvinvointia, terveyttä jne. Älkää pelätkö kertoa vanhemmillenne, he voivat olla suurena apuna asiassa. Älkää olko abortin jälkeen hiljaa niinkuin minä, se kasvattaa suurta "kiveä" sydämmessä, vaan soittakaa vaikka johonkin ns. "kriisipuhelimeen" yms.
Ja vielä: Lopullisen päätöksen teette te; ei teidän vanhemmat, lääkärit jne. Kukaan ei voi pakottaa teitä tekemään aborttia tai pitämään vauvaa.
Kiitos jo etukäteen että olette jaksaneet lukea tälläisen tekstin.
Me harrastettiin mun poikaystävän kanssa ensimmäistä kertaa yhdyntää (mä tiedän, että se oli tosi tyhmästi tehty) ILMAN kondomia.
Vähän aikaa sen jälkeen huomasin, ettei kuukautisia ole näkynyt ja otin yhteyttä paikalliseen lääkäriin. Hän suositteli tekemään raskaustestiä, ja sen teinkin. Sain tietää olevani raskaana, ja lääkärini sanoi, että minun olisi todellakin järkevää tehdä abortti. Minä valvoin yöt ja päivät miettien, mitä tehdä, vaikka näin jälkeenpäin se onkin ihan selvä juttu, että tottakai abortti. Poikaystäväni oli minulle suurena apuna; hän jaksoi kuunnella minua ja tukea. Lääkäriltäni sain koko ajan kuulla syytöksiä ja kaikkia mahdollisia vaaroja; ei järin kannustavaa, vai mitä?
No tottakai päädyin abortiin, äitini sai minut uskomaan, että niin olisi vauvallekin parempi. Abortin tehtyäni olin huojentunut, tajusin, etten olisi mitenkään jaksanut kantaa huolta vauvasta, vaikka vanhemmat olisivat auttaneet. Olen edelleen yhdessä saman pojan kanssa, ja olemme suunnitelleet harrastavamme seksiä 18-vuotiaana, jos siihen asti pysymme yhdessä. Ja tottakai kondomin kanssa.
En ole puhunut tästä kenenkään kanssa, nyt avasin ensimmäistä kertaa sanaisen arkkuni. En voi väittää, että elämä olisi potkinut minua pahastikin päähän, mutta olen minä jonkin verran saanut kestää.
Ja vielä niille nuorille, jotka joutuvat valitsemaan vauvan tai abortin, muutama sananen.
Miettikää ensin omaa sekä vauvanne hyvinvointia, terveyttä jne. Älkää pelätkö kertoa vanhemmillenne, he voivat olla suurena apuna asiassa. Älkää olko abortin jälkeen hiljaa niinkuin minä, se kasvattaa suurta "kiveä" sydämmessä, vaan soittakaa vaikka johonkin ns. "kriisipuhelimeen" yms.
Ja vielä: Lopullisen päätöksen teette te; ei teidän vanhemmat, lääkärit jne. Kukaan ei voi pakottaa teitä tekemään aborttia tai pitämään vauvaa.
Kiitos jo etukäteen että olette jaksaneet lukea tälläisen tekstin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.