Sopivatko yhteen?

9 vuotta Kaksosen kanssa aikoinaan kimpassa, sovittiin loistavasti yhteen! Suhde kaatui minun ulkomaille muuttooni, vieläkin olemme ystäviä.

mulla vähän sama tilanne kaksospojun kanssa(itse oon siis kans jousimies:))!Välimatkaa on ja ei olla aikoihin tavattu,mut silti se on niin rakas..ainakin toivon et siitä joskus tulis jottai enemmänki ja kyllä me ollaan pari kertaa yritetty muutakin olla kuin vain kavereita,tää meidä tilanne on vaan niin vaikea:(( välil tulee tyhmä olo ku miettii sitä vaik ei sillee näe,ku aina puhutaan et elämäs pitäis mennä eteenpäin minkä kerkiää!mut minkäs teet ku ei se unohdu vaik mitä tekis ja yritetty on!!!

Kaksosen kanssa voi onnistua koska on jouskarin vastakkainen merkki mutta itse kyllästyin aikoinani kaksoseen, jouskari kaipaa yllätyksiä ja huomiota ja ainakaan itse en sitä siitä suhteesta saanut, näyttääkö kaksosmies tunteensa ja huomioiko sinua tarpeeksi jota ehkä kaipaat enemmän...jouskari tulee hyvin toimeen muiden tulimerkkien kanssa oinas, leijona ja toinen jouskari

Tässä kolmisen vuotta sitten tapasin kesällä ulkomailla ollessani yhden miehen. rakastuimme, mutta sitten minun piti lähteä, ylläpidimme yhteyttä jouluun asti, mutta sitten molempien elämään astui toinen ihminen ja jotenkin se kesärakkaus vaan painui unohduksiin. Kuitenkin
minulle tuli ero ja joulukuussa 2005 hän vanha kesäromanssini otti yhteyttä. Olin niin onneissani kun kuulin hänestä taas jotain.. ja hän oli heti niin läheinen mulle vaikkei oltu tavattu tai juteltu moneen vuoteen. Kun kysyin minkä takia hän oli ottanut minuun yhteyttä.. niin vastaus oli: näin unta susta.. ja se oli jotenkin niin lohduttavan kuuloista. Viikon päästä lähden ulkomaille tapaamaan häntä.. mutta vissiin ystävän merkeissä tavataan:)

Tuo on aivan totta.
Itse olen tuntenut kaksosmiehen, alkoi hiukan mystisella tavalla koko homma - hän yritti minua, mä pakoilin koska pelkäsin entisten suhteiden saralta. Hän vaikutti semmoiselta perus sialta.Aajattelin sitten mennä mukaan tiedätte kyllä mihin leikkiin, en vakavasti. en tajunnut että loukkaisin häntä, koska hänellä oli oikeasti halu tutustua minuun. en tajua miksi aloin itse pelleilemään ihmisentunteilla näin sanoakseni. vaikka itse olen kokenut semmoista. No, unohdimme tuon asian ja aloimme oikeasti ystävystymään ja tunsimme kauan toisiamme. En antanut hänelle mitään toivoakaan siitä että voisimme olla muutakin kuin ystäviä. (muuten, olen aina rakastanut häntä, mutta silloin piilotin tunteeni hyvin) saatoin olla hyvin kyyninen sydän joskus hänelle - jopa ilkeä. (jota kadun syvästi) jos hän liian paljon halusi olla kanssani. (hän rakasti minua, en vain halunnut tajuta sitä, ja vielä vähemmän halusin tajuta että minä rakastin häntä) dramaattista, vai kuinka? hah. Kuitenkin jatkoimme oleskelua kahdestaan ja meillä oli hirmuisen hauskaa ja olimme kuin parhaat ystävät. ja välitin hänestä. todellakin. jos joku kysyi, tai hän kysyi. että "pidätkö minusta"/"pidätkö hänestä" totesin vain että "miksi tuhlaisin aikaani jos en pitäisi" ironiaa käyttäen peilasin tunteita pois (onko normaalia jousimiehiltä ? )

Sitten jossain vaiheessa aloin töppäilemään, kunnon virheitä virheiden päälle ja kaksosmies ei jaksanut katsella enään... (todella tein ihan typeriä juttuja) puolustelin itsenäni itsekkäänä, minuahan syytellä (tyypillistä), kiivastuneena sanoin hänelle asiani, ja tietenkin kaksosmies antaa aina sanan sanasta. kumpikaan ei olla tuppisuita.=P ...
sitten annettiin olla, en tuntenut riippuvaisuutta hetkeen, ja oli helppoa lähteä erisuuntiin, ainakin luulin niin, hetken.
Ajattelin että ei oltu niin läheisiä, että kaiken pystyisi korjaamaan. Joo, "ei tietenkään oltu läheisiä", olisi helpompi unohtaa jos ajattelisi noin...
Ajattelin että osat olivat vaihtuneet, minä ikävöin (vähän vain liian myöhään) ja hän pystyi irtautumaan, mitä muutakaan odotin, hän oli itsenäinen mies ja varmasti löytäisi onneaan.
huomasinpa taas että loppupeleihin olin säästänyt tunteeni... silloin vasta kun hän on poissa. Plaah sanon minä.=)
onneksi Pystyin unohtamaan. Se vain mitä jäin tekemään oli tärkeää.
Kunnes hän otti pitkän ajan jälkeen yhteyttä...
kertoi kaikenlaista, ja sanoi että haluisi nähdä. Annoin taas kaksosen pysyä jännityksessä, en halunnut olla liian innoissani. Se saattaisi vaan karkottaa häntä huomaamattani pellolle...
sitten tapasimme ja sovimme.
Tuntui että olin tuntenut hänet kokoajan.
Olimme läheisiä jälleen, ja sovimme että näkyillään.
Olimme parhaita ystäviä
Mutta sitten annoin mennä, ja suudeltiin...
Ajoitus oli ehkä huono, koska hänen täytyi taas lähteä omista syistään, ja tiemme erosivat jälleen.
Mutta onneksi se oli sen arvoista ja näimme taas. Ja olimme taas.
Taisin vähän hämmentää miestä, mutta sitä enemmän hämmensin itseäni.
Ei tunteita tarvitse alkaa selittelemään, näytettiin se mielummin tekojen ja olemisen kautta.

Kirjoitus saattaa kuulostaa vähän kliseeltä. Mutta näin se meni. en ikinä sanonut hänelle että rakastin häntä. kunnes sitten sanoin. Se tuntui siltä, kun hän sai luottamuksen minulta ja minä häneltä, ja ystävyys säilyi. Olkoon se etusijalla
ja olemme nyt olleet yhdessä kauan. Tavoitteena on matkustella yhdessä!
-Onnellinen jousinaikkonen