Isän silmäkulma kostui

Poikani meni heinäkuussa armeijaan. Hän ei ole koskaan ollut urheilullinen tyyppi ja meitä hieman arvelutti pojan palvelus. Alkuaika valtion raskaassa meni yllättävän hyvin, mutta nyt syksyn pimetessä on selvästi ikävä perhettä ja tyttöystävää kohti kasvanut.

Kun hän oli viime sunnuntaina lähdössä takaisin varuskuntaan sanoi hän ovella lähtiessään:
"Perkele kun ottaa päähän kasarmille meno. Ehkä se kuitenkin on pientä siihen nähden mitä ukki joutui kannaksella kestämään. Joten iskä ja äippä: minä puristan perseelläni varusmiespalveluksen läpi ja kun ahistaa, ajattelen vain ukkia poterossa -40 asteen pakkasessa. Se on solong" sanoi poika ja hävisi iltapimeään.

Tuli tippa silmään ja rintaa lämmitti. Onkohan kasvatus mennyt sittenkin kohdalleen...
61026
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Voihan sen noinkin sanoa. Itselläni taas oli onneksi täydet edellytykset armeijan läpäisemiseen ja sen teinkin parastani yrittämättä, mutta minulla nuo lähdöt lomilta kasarmille olivat kovin toisenlaisia. Rähjäsin tyttöystävälle ja vanhemmille ja käyttäydyin kuin murrosikäinen teini. On mullakin pappa ollut sodassa ja hienoa oli mennä sen luokse kurkkusalaatit päällä (vaikka mihinkään muualle ei sitten ollutkaan..), mutta en oikein häntä ajattelemalla saanut itseäni tsempattua siellä kun se talvisota tuntui niin eri asialta kuin tää nykyinen, rauhanaikainen palvelus. Onneksi ei tarvinnut olla kuin 6 kuukautta. Mun sisuni tulee esiin jossain ihan muualla kuin militaristisissa pippaloissa, vaikka tietenkin tosi tilanteessa voisin syttyä myös rintamalla. Meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin. Oli joka tapauksessa mukava tuo kertomuksesi.

Äänestä

Lakatkaa jo vertailemasta nykyihmistä niihin 40-luvun eläinraiskaajiin.

Äänestä
  • ..satanisti homo!

    Äänestä

  • Lökäpöksy uhittelee ei taida pullamössö mennä alas

    Äänestä

  • ASENTOOO!Sotilasarvo räkänokka!!!!!!!

    Äänestä

sanottu..ihan mieltä lämmittää kun tietää että on vielä nuoria miehiä joilla on asenteet kohdallaan!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Isä kirjoitti:

Poikani meni heinäkuussa armeijaan. Hän ei ole koskaan ollut urheilullinen tyyppi ja meitä hieman arvelutti pojan palvelus. Alkuaika valtion raskaassa meni yllättävän hyvin, mutta nyt syksyn pimetessä on selvästi ikävä perhettä ja tyttöystävää kohti kasvanut.

Kun hän oli viime sunnuntaina lähdössä takaisin varuskuntaan sanoi hän ovella lähtiessään:
"Perkele kun ottaa päähän kasarmille meno. Ehkä se kuitenkin on pientä siihen nähden mitä ukki joutui kannaksella kestämään. Joten iskä ja äippä: minä puristan perseelläni varusmiespalveluksen läpi ja kun ahistaa, ajattelen vain ukkia poterossa -40 asteen pakkasessa. Se on solong" sanoi poika ja hävisi iltapimeään.

Tuli tippa silmään ja rintaa lämmitti. Onkohan kasvatus mennyt sittenkin kohdalleen...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu