Poikani meni heinäkuussa armeijaan. Hän ei ole koskaan ollut urheilullinen tyyppi ja meitä hieman arvelutti pojan palvelus. Alkuaika valtion raskaassa meni yllättävän hyvin, mutta nyt syksyn pimetessä on selvästi ikävä perhettä ja tyttöystävää kohti kasvanut.
Kun hän oli viime sunnuntaina lähdössä takaisin varuskuntaan sanoi hän ovella lähtiessään:
"Perkele kun ottaa päähän kasarmille meno. Ehkä se kuitenkin on pientä siihen nähden mitä ukki joutui kannaksella kestämään. Joten iskä ja äippä: minä puristan perseelläni varusmiespalveluksen läpi ja kun ahistaa, ajattelen vain ukkia poterossa -40 asteen pakkasessa. Se on solong" sanoi poika ja hävisi iltapimeään.
Tuli tippa silmään ja rintaa lämmitti. Onkohan kasvatus mennyt sittenkin kohdalleen...
Kun hän oli viime sunnuntaina lähdössä takaisin varuskuntaan sanoi hän ovella lähtiessään:
"Perkele kun ottaa päähän kasarmille meno. Ehkä se kuitenkin on pientä siihen nähden mitä ukki joutui kannaksella kestämään. Joten iskä ja äippä: minä puristan perseelläni varusmiespalveluksen läpi ja kun ahistaa, ajattelen vain ukkia poterossa -40 asteen pakkasessa. Se on solong" sanoi poika ja hävisi iltapimeään.
Tuli tippa silmään ja rintaa lämmitti. Onkohan kasvatus mennyt sittenkin kohdalleen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voihan sen noinkin sanoa. Itselläni taas oli onneksi täydet edellytykset armeijan läpäisemiseen ja sen teinkin parastani yrittämättä, mutta minulla nuo lähdöt lomilta kasarmille olivat kovin toisenlaisia. Rähjäsin tyttöystävälle ja vanhemmille ja käyttäydyin kuin murrosikäinen teini. On mullakin pappa ollut sodassa ja hienoa oli mennä sen luokse kurkkusalaatit päällä (vaikka mihinkään muualle ei sitten ollutkaan..), mutta en oikein häntä ajattelemalla saanut itseäni tsempattua siellä kun se talvisota tuntui niin eri asialta kuin tää nykyinen, rauhanaikainen palvelus. Onneksi ei tarvinnut olla kuin 6 kuukautta. Mun sisuni tulee esiin jossain ihan muualla kuin militaristisissa pippaloissa, vaikka tietenkin tosi tilanteessa voisin syttyä myös rintamalla. Meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin. Oli joka tapauksessa mukava tuo kertomuksesi.
Lakatkaa jo vertailemasta nykyihmistä niihin 40-luvun eläinraiskaajiin.
..satanisti homo!
Lökäpöksy uhittelee ei taida pullamössö mennä alas
ASENTOOO!Sotilasarvo räkänokka!!!!!!!
sanottu..ihan mieltä lämmittää kun tietää että on vielä nuoria miehiä joilla on asenteet kohdallaan!