Ihmistä, joka on jakautunut kahtia, pirstoutunut, kutsutaan jakomieliseksi.
Tilaa pidetään psykiatriassa häiriönä ja usein se onkin vakava haitta tai este päämäärähakuiselle ja johdonmukaiselle toiminnalle elämässä.
Entä politiikan JA VALTION tasolla?
Olemme nähneet vaalitaistelun aikana kuinka kansa on sloganeista huolimatta jakautunut ja kuinka siitä on seurannut varsin ikäviä lieveilmiöitä.
Tämä jakaantuminen sai alkunsa kepusta kun sen perinteinen, tosin jo pitkään oikealle horjunut keskitielinja repesi Vanhasen, Jäätteenmäen ja Karpelan leiriydyttyä Niinistön telttoihin. Tarkoitus oli kaapata valta porvareille ja se olikin vähällä onnistua härskin, lähes natsi-tasolle vajonneen propagandakoneiston kiihottaessa kansaa Halosen vastaisilla sloganeilla ja tietoiskuilla.
Mutta enemmistö kansa oli viisas ja vastustuskykyinen, ajatteli omilla aivoillaan eikä sen tajuntaan pommitus purrut - ja agitaattorit kirjaimellisesti haukkasivat hatullisen paskaa.
Nyt vaalien jälkeen - tosin sitä on puuhattu jo ennenkin - monet vaativat avoimesti, että Suomeen pitää saada ns. kaksipuoluejärjestelmä. Olisi siis vain oikeisto ja vasemmisto. Erityisesti tätä ovat vaatimassa kokoomuslaiset (kokkarit), joille siinä piilisi oiva mahdollisuus nousta johtavaksi puolueeksi maassa. Porvariyhteistyö on heille päämäärä johon pyritään keinoja kaihtamatta.
Mutta miksi vain kaksi puoluetta?
Minusta silloin luisutaan 'poliittiseen skitsofreniaan', jossa vastakkainasettelu ja jatkuva repivä kädenvääntö on pysyvä olotila.
Kun suurin osa kansaa on kuitenkin keskitien kulkijoita, niin miksei olla aitoja keskustalaisia?.. vakaita keskitien kulkijoita.
No, tämä tietysti edellyttäisi että meillä olisi aito ja uskottava, ihmisiä yhdistävä poliittinen keskusta. Nythän sitä ei ikävä kyllä ole.
Mutta sen tarve on suuri. Siitä voisi tulla jopa suurin puolue. Sen arvomaailma tulisi olla humaani, solidaarisuutta korostava ja kestävää, turvallista kehitystä ajava. Siis positiivisessa mielessä sosialistinen (= ns. 'yhteisestä hyvästä' välittävä) ja vasemmiston kanssa yhteistyöhön pystyvä.
Uskon, että tällainen keskusta saisi kannatusta yli nykyisten puoluerajojen sillä oikeiston kova ja epähumaani linja ei pure kuin itsekkäisiin ja kaikin keinoin vain itseään ajatteleviin ja oman napansa ympärillä pyöriviin ihmisiin.
Ja lopuksi: me olemme jo niin vahvasti ekologisesti valveutuneita, että tiedämme oikeistolaisen politiikan, jossa markkinavoimat saavat jyllätä vapaasti, vievän kohti suurta maailmanpaloa.
Tilaa pidetään psykiatriassa häiriönä ja usein se onkin vakava haitta tai este päämäärähakuiselle ja johdonmukaiselle toiminnalle elämässä.
Entä politiikan JA VALTION tasolla?
Olemme nähneet vaalitaistelun aikana kuinka kansa on sloganeista huolimatta jakautunut ja kuinka siitä on seurannut varsin ikäviä lieveilmiöitä.
Tämä jakaantuminen sai alkunsa kepusta kun sen perinteinen, tosin jo pitkään oikealle horjunut keskitielinja repesi Vanhasen, Jäätteenmäen ja Karpelan leiriydyttyä Niinistön telttoihin. Tarkoitus oli kaapata valta porvareille ja se olikin vähällä onnistua härskin, lähes natsi-tasolle vajonneen propagandakoneiston kiihottaessa kansaa Halosen vastaisilla sloganeilla ja tietoiskuilla.
Mutta enemmistö kansa oli viisas ja vastustuskykyinen, ajatteli omilla aivoillaan eikä sen tajuntaan pommitus purrut - ja agitaattorit kirjaimellisesti haukkasivat hatullisen paskaa.
Nyt vaalien jälkeen - tosin sitä on puuhattu jo ennenkin - monet vaativat avoimesti, että Suomeen pitää saada ns. kaksipuoluejärjestelmä. Olisi siis vain oikeisto ja vasemmisto. Erityisesti tätä ovat vaatimassa kokoomuslaiset (kokkarit), joille siinä piilisi oiva mahdollisuus nousta johtavaksi puolueeksi maassa. Porvariyhteistyö on heille päämäärä johon pyritään keinoja kaihtamatta.
Mutta miksi vain kaksi puoluetta?
Minusta silloin luisutaan 'poliittiseen skitsofreniaan', jossa vastakkainasettelu ja jatkuva repivä kädenvääntö on pysyvä olotila.
Kun suurin osa kansaa on kuitenkin keskitien kulkijoita, niin miksei olla aitoja keskustalaisia?.. vakaita keskitien kulkijoita.
No, tämä tietysti edellyttäisi että meillä olisi aito ja uskottava, ihmisiä yhdistävä poliittinen keskusta. Nythän sitä ei ikävä kyllä ole.
Mutta sen tarve on suuri. Siitä voisi tulla jopa suurin puolue. Sen arvomaailma tulisi olla humaani, solidaarisuutta korostava ja kestävää, turvallista kehitystä ajava. Siis positiivisessa mielessä sosialistinen (= ns. 'yhteisestä hyvästä' välittävä) ja vasemmiston kanssa yhteistyöhön pystyvä.
Uskon, että tällainen keskusta saisi kannatusta yli nykyisten puoluerajojen sillä oikeiston kova ja epähumaani linja ei pure kuin itsekkäisiin ja kaikin keinoin vain itseään ajatteleviin ja oman napansa ympärillä pyöriviin ihmisiin.
Ja lopuksi: me olemme jo niin vahvasti ekologisesti valveutuneita, että tiedämme oikeistolaisen politiikan, jossa markkinavoimat saavat jyllätä vapaasti, vievän kohti suurta maailmanpaloa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.