Sielunvihollisesta puhutaan usein vl-julistuksessa. Sen filosofisesta ja psykologisesta puolesta ei sitten puhutakaan. Kun minulle sielunvihollinen ei ole oikein persoonallinen asia jokapäiväisen elämän aktiviteeteissa (vaikka lankeemuskertomuksen sinänsä uskon ja ymmärrän olettavan sielunvihollisen), niin olen ollut huolestunut. Olen kysellyt muutamalta vl-tuttavalta että miten he sielunvihollisen kokevat. Valitettavasti vastaukset ovat olleet vaikeasti ymmärrettäviä. Ja olen lopulta ajatellut, kun olen vähän arka ihminen, että olkoon, en enää jaksa ottaa asiaa puheeksi. Nyt kuitenkin rupesi taas vaivaamaan tämä asia.
Minulle tilanne on se että jos lipsahtaa paha teko tai on paha asenne tai epäilystä, niin katson että se aiheutuu inhimillisyyden tietyistä puolista, jotka minulle ovat jokseenkin täysin tiedostettuja; on ristiriita jossa toisena osapuolena tämä inhimillisyys ja toisena osapuolena lapsenomainen usko ja siitä mahdollisesti seuraava hyveellisyys. Ja että tämä ihmisten inhimillisyys sinänsä on ns. "oma liha" ja siitä myös seuraa ns. "maailma" (vrt. sanonta vihollinen, oma liha ja maailma). Myös sielunvihollisuuden väitetty "oveluus" ei kolahda. En osaa personoida huonoja asioita erityisesti sielunvihollisen tilille. Ja koen itseni jotenkin ulkopuoliseksi tuosta "lapsenomaisemmasta" (?) ajattelusta. Onko sielunvihollinen eufemismi? Osaako joku vl-ihminen konkretisoida sielunvihollisen roolia uskovaisen elämässä, jos se on jotain muuta kuin mitä yritin yllä kuvata? Ei Kaanaan kielellä, please.
Sielunvihollinen
10
1615
Vastaukset
- enoleminä
Sielunvihollinen on kuvitteellinen tai näkymätön kohde, josta voit tehdä syntipukin.
Voit syyttää kohdetta omista tekemisistäsi ja ajatuksistasi.
Et koskaan opi tuntemaan itseäsi ja ottamaan vastuuta tekemistäsi pahoista teoista ja ajatuksista, jos vierität ne kuvitteellisen hahmon syyksi. - Sectori
Sielunvihollinen on langennut enkeli, joka on heitetty taivaasta. Sielunvihollisen ainoa päämäärä on saada ihminen tekemään samoin, eli saada ihminen lankeamaan syntiin, koska Jumalan sanan mukaan synti kadottaa.
Sielunvihollinen on siis todellinen, ei mikään psykologinen olento vai pitäiskö käyttää sanaa henki. Se vaikuttaa voimakkaasti ihmisen jokapäiväisiin valintoihin. Käytännössä joka tilanteessa sielunvihollinen esittää oman näkemyksensä, miten hänen mukaansa asiat tulisi tehdä: Älä ole niin kiltti, sano suorat sanat niin että tuntuu. Ota vain, ei sitä kukaan huomaa kun pistät sen taskuusi. Älä ilmoita verottajalle kaikkia tulojasi. Käy vieraissa, ei puoliso sitä huomaa. Syö, ota lisää, kun on niin hyvää. jne jne.
Vihollisen keinot ovat rajattomat, ja vaarallisimmillaan se on silloin kun se pukeutuu valkeuden enkeliksi, ja alkaa silittää ihmistä myötäkarvaan. Olet hyvä, jopa parempi kuin nuo muut. Sinä kyllä osaat hyvin nuo ja nuo uskonnolliset asiat. Kerro noille muillekin, miten nämä asiat tulisi oikein hoitaa jne jne.
Kun vihollinen saa ihmisen lankeamaan, se kääntää takkinsa salamannopeasti, ja alkaa syyttää ihmistä. Nyt sinä teit noin. Oletko todellakin olevinasi kristitty?. Pääseekö tuollainen taivaaseen? Sanoiko Jumala todellakin niin?
Tämä on jatkuvaa jokapäiväistä taistelua kristityn ihmisen elämässä. Sanonta "ei vihollinen omiaan kiusaa" perustunee siihen, että vihollinen ei tietystikään halua, että ihminen alkaa näitä asioita miettiä. Mutta kun ihminen saa uskon, saa hän myös vihollisen seurakseen, aivan kuten Aatami ja Eeva käärmeen. Ja vihollinen seuraa ihmistä kuolinvuoteelle asti, näin olen kuullut monen kuolemaa odottavan sanovan. Jossain vaiheessa Jumala ottaa ihmisen omakseen, ja silloin vihollisen valta ihmiseen loppuu. Näinkin olen kuullut monen kuolemaa odottavan sanovan.
Jos kysyt, miksi Jumala sallii tämän, ajattelen näin: Jumala antaa ihmiselle mahdollisuuden valita. Jos näin ei olisi, ja kaikki pääsisivät automaattisesti taivaaseen, ei se olisi uskoa, vaan varmaa tietoa. Ihminen tietäisi asian varmasti. Silloin ei takuulla olisi millään mitään väliä.- Rami
Tämä valaisi aika hyvin. Toivon että jos olet linjalla, jatkat kommentoimista. Tai joku muu.
En kuitenkaan koe noin. Koen että minussa ei ole erikseen noita kuiskutuksia, vaan ne ovat osa minun inhimillistä persoonaani ja psyykeäni. Siis teoriani on että ihmisen psyyke sinänsä sellaisena joksi ihminen syntyy ja kehittyy riittää siihen että on viettymyksiä ja lankeamuksia noihin huonoihin asioihin. Kaksiosaisuus josta julistuksessa puhutaan ei ole totta minun tapauksessani; olen yksi.
Onko mahdollista että tässä suhteessa on uskovaisilla erilaisia kokemusmaailmoja, siis sellainen joka hengellistää ja toinen joka ei hengellistä? - Sectori
Rami kirjoitti:
Tämä valaisi aika hyvin. Toivon että jos olet linjalla, jatkat kommentoimista. Tai joku muu.
En kuitenkaan koe noin. Koen että minussa ei ole erikseen noita kuiskutuksia, vaan ne ovat osa minun inhimillistä persoonaani ja psyykeäni. Siis teoriani on että ihmisen psyyke sinänsä sellaisena joksi ihminen syntyy ja kehittyy riittää siihen että on viettymyksiä ja lankeamuksia noihin huonoihin asioihin. Kaksiosaisuus josta julistuksessa puhutaan ei ole totta minun tapauksessani; olen yksi.
Onko mahdollista että tässä suhteessa on uskovaisilla erilaisia kokemusmaailmoja, siis sellainen joka hengellistää ja toinen joka ei hengellistä?Halusit Suomekielisiä vastauksia, mutta käytät myös itse melko monimutkaista kieltä:)
En tiedä meneekö väärin, mutta kyllä uskon, että uskovat ihmiset kokevat asioita eri tavalla. Toiset voimakkaammin toiset lievemmin.
Eräs yhteinen piirre on monien kristittyjen kertomuksissa, että he ovat kokeneet tien johtavan kadotukseen, jos he jatkavat elämää samaan tapaan. He ovat ikäänkuin olleet tien risteyksessä, valintatilanne siis.
Koen tämän tärkeäksi, vaikka itse en olekaan kokenut sitä mitenkään voimakkaasti. Se on Raamatun mukainen Pyhän Hengen ääni, joka kehottaa ihmistä tulemaan Jumalan lapseksi. Ensimmäinen merkki on murhe synnistä. Silloin tulee tarve "tehdä" asialle jotakin. Ihminen alkaa kysellä uskon asioista, hän alkaa tutkia, lukea ja väitellä. Johtavan ajatuksena on, mistä menee tie taivaaseen.
Ajattelen tuosta viimeisestä kysymyksestäsi niin, että kristitty elää kristittynä koko ajan, joten hänen elämänsä kokemusmaailma on samanlainen, vastoinkäymisineen kaikkineen. Mutta en rehellisesti sanoen ihan tarkkaan ole varma, mitä kysymykselläsi tarkoitat. Jos ajatellaan syntiopillisesti kokemusmaailmoja, voidaan ajatella, että synti vie ihmistä kauemmas Jumalasta, eli ei hengellistä ihmistä millään tavalla. Mikä hengellistää, on vaikeampi kysymys, ja siinä tuleekin olla varovainen, ettei tulla tekojen tielle. Jos teot hengellistävät, teemme Jeesuksen Kristuksen uhrilahjan meille tarpeettomaksi.
Uskon yksinkertaisesti, että ihmistä hengellistää se, kun hän voi vastata kysymykseen "uskotko sinä?" rehellisellä ja hyvällä omallatunnolla "Minä uskon." Uskontunnustuksen mukaan. - Rami
Sectori kirjoitti:
Halusit Suomekielisiä vastauksia, mutta käytät myös itse melko monimutkaista kieltä:)
En tiedä meneekö väärin, mutta kyllä uskon, että uskovat ihmiset kokevat asioita eri tavalla. Toiset voimakkaammin toiset lievemmin.
Eräs yhteinen piirre on monien kristittyjen kertomuksissa, että he ovat kokeneet tien johtavan kadotukseen, jos he jatkavat elämää samaan tapaan. He ovat ikäänkuin olleet tien risteyksessä, valintatilanne siis.
Koen tämän tärkeäksi, vaikka itse en olekaan kokenut sitä mitenkään voimakkaasti. Se on Raamatun mukainen Pyhän Hengen ääni, joka kehottaa ihmistä tulemaan Jumalan lapseksi. Ensimmäinen merkki on murhe synnistä. Silloin tulee tarve "tehdä" asialle jotakin. Ihminen alkaa kysellä uskon asioista, hän alkaa tutkia, lukea ja väitellä. Johtavan ajatuksena on, mistä menee tie taivaaseen.
Ajattelen tuosta viimeisestä kysymyksestäsi niin, että kristitty elää kristittynä koko ajan, joten hänen elämänsä kokemusmaailma on samanlainen, vastoinkäymisineen kaikkineen. Mutta en rehellisesti sanoen ihan tarkkaan ole varma, mitä kysymykselläsi tarkoitat. Jos ajatellaan syntiopillisesti kokemusmaailmoja, voidaan ajatella, että synti vie ihmistä kauemmas Jumalasta, eli ei hengellistä ihmistä millään tavalla. Mikä hengellistää, on vaikeampi kysymys, ja siinä tuleekin olla varovainen, ettei tulla tekojen tielle. Jos teot hengellistävät, teemme Jeesuksen Kristuksen uhrilahjan meille tarpeettomaksi.
Uskon yksinkertaisesti, että ihmistä hengellistää se, kun hän voi vastata kysymykseen "uskotko sinä?" rehellisellä ja hyvällä omallatunnolla "Minä uskon." Uskontunnustuksen mukaan.Kiitos jälleen.
Viimeinen virkkeeni olikin huonosti muotoiltu.
Tarkoitin:
On siis uskovaisia jotka kokevat huonot taipumukset ja lankeemukset sielunvihollisen vaikutuksina (= "hengellistävät" huonot taipumuksensa ja syntisyytensä).
No sitten on myös sellainen vl-uskoa tunnustava ja seuroissakin käyvä, joka
- kylläkin uskoo sielunvihollisen olemassaoloon henkivaltana
- uskoo että sielunvihollinen on ihmiseen perisynnin aiheuttanut
- mutta pitää kunkinhetkisen elämän huonoja taipumuksia ja lankeemuksia inhimillisinä, psykofyysisen olemuksensa suorina seurauksina (jonka alkusyy kylläkin on perisynnissä)
- eikä pysty erityisesti kuvittelemaan sielunvihollista kunakin hetkenä läsnäolevana elementtinä (= ei näe luonnolliseksi "hengellistää" kunkinhetkisiä elämäntapahtumiaan ja aikeitaan vaan enempikin näkee maailmanmenon ja yksittäisen ihmisen tapahtumat materialistisina)
- silti kokee ongelmaa huonoista asioista joten tekee niistä parannusta
- jää ihmettelemään kun julistuksessa usein puhutaan sielunvihollisesta, maailmasta ja omasta lihasta, vaikka hänen mielestään vain oma liha yllä mainituissa huonoissa asiossa on aktuaalinen, ja tämä puhe ja jotkut muutkin käsitteet aiheuttaa hänelle epäilyksiä omasta tilastaan ja hän siksi suorastaan minimoi seuroissakäyntiä
- on kokenut tätä ongelmaa 25 vuotta
- on lapsuudesta uskovainen
Onko tämä jälkimmäinen oikein uskomassa? Vai osoittaako hänen mielentilansa että hän on sielunvihollisen oma, vaikka haluaakin uskovainen olla. - Pilvilinna
Rami kirjoitti:
Kiitos jälleen.
Viimeinen virkkeeni olikin huonosti muotoiltu.
Tarkoitin:
On siis uskovaisia jotka kokevat huonot taipumukset ja lankeemukset sielunvihollisen vaikutuksina (= "hengellistävät" huonot taipumuksensa ja syntisyytensä).
No sitten on myös sellainen vl-uskoa tunnustava ja seuroissakin käyvä, joka
- kylläkin uskoo sielunvihollisen olemassaoloon henkivaltana
- uskoo että sielunvihollinen on ihmiseen perisynnin aiheuttanut
- mutta pitää kunkinhetkisen elämän huonoja taipumuksia ja lankeemuksia inhimillisinä, psykofyysisen olemuksensa suorina seurauksina (jonka alkusyy kylläkin on perisynnissä)
- eikä pysty erityisesti kuvittelemaan sielunvihollista kunakin hetkenä läsnäolevana elementtinä (= ei näe luonnolliseksi "hengellistää" kunkinhetkisiä elämäntapahtumiaan ja aikeitaan vaan enempikin näkee maailmanmenon ja yksittäisen ihmisen tapahtumat materialistisina)
- silti kokee ongelmaa huonoista asioista joten tekee niistä parannusta
- jää ihmettelemään kun julistuksessa usein puhutaan sielunvihollisesta, maailmasta ja omasta lihasta, vaikka hänen mielestään vain oma liha yllä mainituissa huonoissa asiossa on aktuaalinen, ja tämä puhe ja jotkut muutkin käsitteet aiheuttaa hänelle epäilyksiä omasta tilastaan ja hän siksi suorastaan minimoi seuroissakäyntiä
- on kokenut tätä ongelmaa 25 vuotta
- on lapsuudesta uskovainen
Onko tämä jälkimmäinen oikein uskomassa? Vai osoittaako hänen mielentilansa että hän on sielunvihollisen oma, vaikka haluaakin uskovainen olla.Kysytpä vaikeita! En ole milloinkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Ajattelen, että Sielunvihollinen on vaikutin, joka houkuttelee asiaan jonka tiedän synniksi eli vääryydeksi Jumalaa kohtaan. 'Oma liha' ja 'maailma' tuovat esille mahdollisuuksia, jotka sielunvihollinen tekee houkutteleviksi. Se ei ole kuitenkaan ole mikään ääni pään sisällä vaan ajatuksiin vaikuttava tekijä.
Erilaisia epäilyksiä on kaikilla uskovaisilla. Johannes Kastajakin epäili, onko Jeesus todellakin luvattu Messias. Tällaisiin mietteisiin ei kuitenkaan kannata jumittua eikä jäädä seuroista pois ristiriitaisten ajatusten vuoksi. Rukoile vilpittömällä mielellä Jumalalta vastausta. Olen usein kokenut miten silloin ratkeaa monia ongelmia ja harmaa pilviverho väistyy auringon edestä. - Rami
Pilvilinna kirjoitti:
Kysytpä vaikeita! En ole milloinkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Ajattelen, että Sielunvihollinen on vaikutin, joka houkuttelee asiaan jonka tiedän synniksi eli vääryydeksi Jumalaa kohtaan. 'Oma liha' ja 'maailma' tuovat esille mahdollisuuksia, jotka sielunvihollinen tekee houkutteleviksi. Se ei ole kuitenkaan ole mikään ääni pään sisällä vaan ajatuksiin vaikuttava tekijä.
Erilaisia epäilyksiä on kaikilla uskovaisilla. Johannes Kastajakin epäili, onko Jeesus todellakin luvattu Messias. Tällaisiin mietteisiin ei kuitenkaan kannata jumittua eikä jäädä seuroista pois ristiriitaisten ajatusten vuoksi. Rukoile vilpittömällä mielellä Jumalalta vastausta. Olen usein kokenut miten silloin ratkeaa monia ongelmia ja harmaa pilviverho väistyy auringon edestä.Kiitos. Tämä oli taas askel eteenpäin. Luulin että se jo katkesi. Ja että taas joudun pettymään.
Näyttää että olen perin harvinainen tapaus. Luonteeni taitaa olla liian analyyttinen, eufemismeja ja Kaanaan kieltä vierova, jotta voisin kuunnella saarnat ja lukea kirjoitukset ongelmitta. - Rami
Pilvilinna kirjoitti:
Kysytpä vaikeita! En ole milloinkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Ajattelen, että Sielunvihollinen on vaikutin, joka houkuttelee asiaan jonka tiedän synniksi eli vääryydeksi Jumalaa kohtaan. 'Oma liha' ja 'maailma' tuovat esille mahdollisuuksia, jotka sielunvihollinen tekee houkutteleviksi. Se ei ole kuitenkaan ole mikään ääni pään sisällä vaan ajatuksiin vaikuttava tekijä.
Erilaisia epäilyksiä on kaikilla uskovaisilla. Johannes Kastajakin epäili, onko Jeesus todellakin luvattu Messias. Tällaisiin mietteisiin ei kuitenkaan kannata jumittua eikä jäädä seuroista pois ristiriitaisten ajatusten vuoksi. Rukoile vilpittömällä mielellä Jumalalta vastausta. Olen usein kokenut miten silloin ratkeaa monia ongelmia ja harmaa pilviverho väistyy auringon edestä.Tuo ydin mitä haen on tuo sanontasi "ajatuksiin vaikuttava tekijä". Ihmisessä on
1) fyysinen puoli
2) henkinen puoli
ja tällä henkisellä puolella on
a) tavanomaiset inhimillisen ihmisen vaikuttimet (joka sisältää monenlaista laidasta laitaan, mmm. vietit ja jopa pyhyyden kaipuun)
b) uskovaisella erityinen vaikutin, josta voidaan käyttää nimitystä Pyhä Henki
c) ulkomaailman vaikutus
d) alitajunta
[Huomatkaa, tämä on pikaiseltaan tehty jaottelu, ei oppikirjoista, en tunne paljoa psykologiaa, pelaan maalaisjärjellä.]
Ajatukset ovat suoraa tulosta ainakin tekijöistä a, b, c.
Mikä siis on sielunvihollinen, kuuluuko se johonkin kohdista a, c, d vai onko se joku muu, kohta e?
(Minun oma käsitykseni on että se on osa a:ta.) - Pilvilinna
Rami kirjoitti:
Tuo ydin mitä haen on tuo sanontasi "ajatuksiin vaikuttava tekijä". Ihmisessä on
1) fyysinen puoli
2) henkinen puoli
ja tällä henkisellä puolella on
a) tavanomaiset inhimillisen ihmisen vaikuttimet (joka sisältää monenlaista laidasta laitaan, mmm. vietit ja jopa pyhyyden kaipuun)
b) uskovaisella erityinen vaikutin, josta voidaan käyttää nimitystä Pyhä Henki
c) ulkomaailman vaikutus
d) alitajunta
[Huomatkaa, tämä on pikaiseltaan tehty jaottelu, ei oppikirjoista, en tunne paljoa psykologiaa, pelaan maalaisjärjellä.]
Ajatukset ovat suoraa tulosta ainakin tekijöistä a, b, c.
Mikä siis on sielunvihollinen, kuuluuko se johonkin kohdista a, c, d vai onko se joku muu, kohta e?
(Minun oma käsitykseni on että se on osa a:ta.)Nyt mennään jo niin pitkälle filosofisen pohdiskelun puolelle, että en voi kertoa muuta, kuin oman 'musta tuntuu' -näkemyksen.
"Mikä siis on sielunvihollinen, kuuluuko se johonkin kohdista a, c, d vai onko se joku muu, kohta e?"
-Mielestäni sielunvihollinen voi olla sekä a), c), että e).
a) Sielunvihollinen vaikuttaa uskovaiseen (joka ei siis ole sielunvihollisen orja) luonnollisten halujen ja tarpeiden kautta. Esim. Raamatussa mainitut Jeesuksen kiusaukset.
c) Toiset ihmiset saattavat vietellä syntiin. Esim. toinen rikollinen ristillä Jeesusta kiusatessaan.
e) ? -Tämä kysymys kuuluu sarjaan; miksi Jumala loi maailman/ihmisen, millainen Jumala on tai miksi Lusifer nousi kapinaan Jumalaa vastaan? Voimme vain pohtia ja spekuloida näitä asioita. Varmaa tietoa emme tässä elämässä saa. - Rami
Pilvilinna kirjoitti:
Nyt mennään jo niin pitkälle filosofisen pohdiskelun puolelle, että en voi kertoa muuta, kuin oman 'musta tuntuu' -näkemyksen.
"Mikä siis on sielunvihollinen, kuuluuko se johonkin kohdista a, c, d vai onko se joku muu, kohta e?"
-Mielestäni sielunvihollinen voi olla sekä a), c), että e).
a) Sielunvihollinen vaikuttaa uskovaiseen (joka ei siis ole sielunvihollisen orja) luonnollisten halujen ja tarpeiden kautta. Esim. Raamatussa mainitut Jeesuksen kiusaukset.
c) Toiset ihmiset saattavat vietellä syntiin. Esim. toinen rikollinen ristillä Jeesusta kiusatessaan.
e) ? -Tämä kysymys kuuluu sarjaan; miksi Jumala loi maailman/ihmisen, millainen Jumala on tai miksi Lusifer nousi kapinaan Jumalaa vastaan? Voimme vain pohtia ja spekuloida näitä asioita. Varmaa tietoa emme tässä elämässä saa.Kiitos jälleen.
Omasta mielestäni tämä ei kovin korkealentoista filosofiaa ole, enempikin maalaisjärkeilyä.
Eteenpäin analysointia; käytään isoja kirjaimia, on havainnollisempaa.
Tekijä C, se että joku houkuttelee pahuuteen, on minun mielestäni osa tekijää A. Nimittäin ihmisellä on jo A:ssa viettymys hyvään ja viettymys pahaan. Jos nimittäin ihmisen tahdonlujuus on kunnossa, niin häntä ei saataisi vieteltyä pahaan. Tahdonlujuus on puutteellinen, joten hänet on helpohko vietellä pahaan asioissa jotka ovat hänen heikkouksiaan, mm. perisynnin takia. Joku ketjussa viittasi "valintoihin", ja sehän on tätä asiaa lähellä. C siis vaikuttaa A:n kautta. Onko siis C sielunvihollinen? Minä en sitä silti koe persoonalliseksi sielunviholliseksi. C, siis silloin kun on kyse ulkomaailman houkutuksista, on sitä että ulkomaailmassa on ihmisiä ja houkutuksia. Toinen C:n vaikutus voisi olla että ihmistä kohtaa joku onnettomuus ja hän sen takia horjuu ja luopuu. En silloinkaan ajattele että katastrofi olisi nimenomaan sielunvihollisen masinoima.
Huomautan tässä vielä että puhun koko ajana yksittäisen ihmisen aktuaalisista elämäntilanteista; en puhu sielunvihollisesta henkiolentona, senhän olen jo olettanut todeksi.
Kaikki näyttää palautuvan A:han. Eli on vaikeaa identifioida sielunvihollista erilliseksi ihmisen habituksesta ja ihmisen valinnoista, jotka hän itse saattaa kokea ymmärrettäviksi, tai ainakaan ei tähän ketjuun tulleissa vastauksissa ole tällaiselle esitetty konkreettista muotoa. Siksi ihmetyttää miksi siitä kuitenkin saatetaan puhua kuin aktuaalisena subjektina. Tarkoitan esim. sanontoja "sielunvihollinen vietteli minut", "sielunvihollinen käy ympäri ja kiljuu", "aamulla kun herään, on heti vihollinen kiusaamassa". Tosin täytyy sanoa, että en ole kuullut juuri koskaan arkielämässä tuttavien kesken mainittavan sielunvihollisen vaikutuksista; puhun nyt nimenomaan julistuksen sanamuodoista.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1224740Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa43364Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1263180Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss262607Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu692320Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy181769Henri Alen tilittää yllättäen Vappu Pimiän uudesta MasterChef -pestistä: "Vaikka hän ei..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Hän liittyi uudella MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoo91374Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh1171245Minkä kouluarvosanan 4-10 annat Beck-leffoille?
Vähiin käy ennen kuin loppuu... Beck-elokuvia on tullut tv:stä jopa 2-3 viikossa. Nyt leffojen esitystiheys on muuttunut91233Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky41078