olen 37 v yh-äiti, työkyvyttömyyseläkkeellä maanisdepressiivisyyden vuoksi (tosin papereissa skitsoaffektiivinen häiriö.Viime päivinä minulla on ajatukset kiertäneet kehää, niin etten ole kyennyt esim siivoamaan. Kun otan esineen käteeni, tulee jo uusi ajatus, joka saa unohtamaan mihin se esine piti laitta ja keskeytän homman, kun tuli mielestäni tärkeämpi homma. Kämppäni on kaaos, ja näin sekavalla päällä siihen on vaikea saada järjestystä tai edes ymmärtää mistä aloittaa. Kiertelen vain huoneesta toiseen pohtien mitä pitäisi tehdä. Kuuluuko tämä sairauden oireisiin? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Lääkityksenä cipramil, deprakine, seroquel ja tarvittaessa diapam.
suuria keskittykisvaikeuksia, onko muilla?
Nimetön
21934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
saada jotakuta ystävää mukaasi siivoamaan ? Jakyllähän sitä siivousapua saa kunnastakin esim. kotiavustaja. Minulla on psykoosissa käynyt masennus ja yritän toipua. Kaiken aloittamaninen tuottaa suuria ongelmia.
Eiköhän sitä tollasella mömmömäärällä mene kenen tahansa pää sekasin ja latva tasaseks!
Kun laitoin aikaisemman viestini pääni on oli aika sekaisin. Sain onneksi apua. Kodinhoitajat tulivat auttamaan minua kämpän siivouksessa (parhaani mukaan itsekin osallistuin). Lisäksi nostin psykoosinestolääkitystäni (seroquel) yhdestä kahteen tablettia. Ajatuksenriento loppui ja aivoni "rauhoittuivat". Keskittymiskyky alkoi palata pikkuhiljaa. Sellainen, joka ei tiedä psyykkisistä oireista miltä ne oikeasti tuntuvat ja miten ne vaikeuttavat elämistä, on kenties vaikeaa käsittää, että "tavallinen olo" voi tuntua taivaalliselta! Itse kiitän lääketiedettä edistyksestä psyykelääkkeiden kehittelyssä. Nyt kun sekä kämppäni että pääni kaaos on aisoissa, voin jopa kuvitella lähteväni huomisille treffeille. Toivottakaa minulle onnea!
Ajatuksenrientosi loppui ja aivosi rauhoittuivat eli siis susta tuli tahdoton zombi,tunnoton ja tunteeton.
Järkkääs kunta siivojan jos ens vetää pään mömmöillä niin sekasin ettei itse enää pysty tai jaksa?
Aivan kuten itsekkin olet todennut, niin sinulla on pää täynnä mömmöjä, eikä olosi ole yhtään parempi. Jospa jokin päivä yrittäisit vakuuttaa itsellesi, ettet ole sen sairaampi kuin kukaan muukaan ja että voisit alkaa elämään normaalia elämää. Normaaliin elämään sisältyy arkiaktiviteettejä harrastuksia kotielämää. Kun saat itsesi vauhtiin, niin sitten menee vielä lujempaa (ellei jokin umpihullua halua sotkea juuri sinun asioitasi).
Kiitos paljon kommenteista. Harrastuksista täytyy todeta, että niitä varmaan minulla on ihan riittävästi, sillä olen aktiivinen eläinten kanssa harrastaja, kasvatan kissoja ja koiriakin pyörii tässä pari joiden kanssa puuhataan monenmoista. Olen myös vapaaehtoistyössä. Mutta ei ole ennen tullut kokeiltua, miten onnistuisi taikoa sairaus pois vain niin "päättämällä". En ole kuullut koskaan niin tapahtuneen! En ole kuullut diabeetikkojen, sydänsairaiden, reumapotilaiden sen enempää kuin maanisdepressiivisten paranevan omalla tahdonvoimalla. Olisikohan syytä silti kokeilla...? Sehän olisi mahtavaa. Olisi pitänyt keksiä tämä jo 15 v sitten.
Mikäköhän sinut "Mömmömmöö" on tehnyt niin lääkevastaiseksi? Vai onko motiivisi vain provosoida ihmisiä. Miksi psyykelääkkeet eroavat mielestäsi niin kovasti muiden sairauksien hoidossa käytettävistä lääkkeistä. Kyse ei ole huumeistä (niitähän itsekin vastustan) vaan aivojen kemiallisia häiriötiloja korjaavista lääkeaineista.
En myönnä missään nimessä olevani "latvasta himmeä". Tällä pääkopalla on opiskeltu korkeakoulututkinto. Mutta se siitä. Hyvää jatkoa!
Kyllä huomaa mitä se liiallinen muille elämisen ja pätemisentarve saa aikaan.
Eivätkä spyykelääkkeet mielestäni periaatteessa eroa muiden sairauksien hoitoon käytettävistä lääkkeistä.Lähes kaikkien sairauksien alkuperähän on kuitenkin samanlainen, mutta jos ei edes yritetä selvittää niihin johtavien syiden syntymistä, vaan syötetään vaan mömmöjä, joiden käyttöä ei ole edes ikinä tarkoitettu lopetettavaksi,niin ei siinä paljon todellista paranemista tapahdu vaan lääketehtaat kyllä rikastuu.
Aivojen kemiallinen häiriötila pitäisi kyetä osoittamaan ja todistamaan oikeaksi ennen lääkintää. Pitää paikkansa, että erinäisiä "ongelmia" ja "häiriöitä" on olemassa, mutta fyysiesti terveelle ihmiselle riittää normaalit hyväksi koetut elämäntavat, arkiaktiviteetit ja positiivinnen asenne mm. siten että autetaan naapuria käynnistämään auto pakkasella (kiitos naapurille =). Pelkästään yhden ihmisen asenneongelma tuottaa kaikille ongelmia ja esim. ylipaino itsessään saattaa rassata aivan mahdottomasti ( ei ole häpeä ottaa kesälomalla nestekuuria = parempi laihdutustapa kuin ei mitään ). Sitten esim. se mitä korviin kantautuu päivisin. Minä en juuri enää muuta radiosta kuuntele tai tv:stä katso kuin nuorille suunnattuja musiikkikanavia. Mikään ei ole pahempaa kuin vanhojen maanisyten papparaisten ja mammojen mussutukset esim. mt-toimistossa. Musiikki juttu ikäänkuin tipahti jälleen käteeni kuukausi sitten. Olin sen jo moneksi vuodeksi unohtanut. Aivan viikoissa olo on jälleen niin hyvä, että voisi hyppiä takaperin voltteja. Tämä on aavistuksen vaarallinen olotila, koska vanhemmat ihmiset saattava reagoida tilanteen väkivaltaisuudeksi taikka agressiivisuudeksi.
En ole koskaan kuullut, että lääkkeillä olisi saavutettu yhtään mitään.
syönnin, koska halusin eroon lääkkeistä. Lopettamisen seurauksena ajauduin puolenvuoden kuluttua psykoosiin. Antipsykoottinen lääkitys poisti viikossa psykoottiset oireet. Jos olisin syönyt masennuslääkkeitä en olisi psykoosiin joutunutkaan.
Kyllä ne muut kokemukset ovat toisenlaisia. Moni on ollut hoidon aikana ja hoidon jälkeen antipsykoosilääkityksessä pihalla kuin lumiukot. Lääkkeiden tehoa ei ole siis kyetty osoittamaan. Toisaalta likimain kaikki elämään kuuluva liittyy tavalla taikka toisella psykoosiin. Kyse siis on paljolti olotilasta (fiiliksistä) ja jos minä saan valita fiilikset, niin pieni poppihumala on parempi kuin jonkun 101-vuotiaan maaninen manala.
Olotiloista tuli mieleeni autokorjaamon pitäjä, joka teki minulle järjettömän laskun ja toden-näköisesti täysin turhaan korjaustyöstä joka ei tullut kuntoon. Auto jätti tien päälle ja maksoi jopa vakuutusyhtiölle hinauslaskuna. Kyseessä oli korjaamon pitäjän mukaan mystinen sähkövika, joka pitäisi tutkituttaa jollakin muulla alan ammattilaisella ja että minussa oli vikaa enemmän kuin autossa. Samainen ongelma toistui jälleen tänään. Naapurini tiesi katsomatta mistä kiikasti ja kyseessä todellakin oli akun napojen hapettuminen. Ongelman korjaaminen kesti 30 sekuntia, eikä maksanut juuri mitään. Vian laatuna ehkä ensimmäinen joka olisi pitänyt tutkia se sijasta, että todella kalliin "korjauksen" yhteydessä virtalukko, valokatkaisija ja autoradion sähköt on ronkittu hajalle ja koneeseen vaihdettu koneeseen kuulumattomia kalliita osia. Korjaaja on siis vanha papparainen ja selvä esimerkki ihmisestä jolta ei onnistu yksikertaisinkaan asia vanhetessa. Mikäli siis joutuu tämän kaltaisten vanhojen ihmisten taikka esim. naisten kanssa enemälti tekemisiin, niin pelkällä keskustelulla saadaan ihmisen pää täysin sekaisin samalla tavoin kuin pää edes osittain kuntoon lanttumaakarilla keskustellessa.
Minä estän mielummin ne konkreettiset ongelman lähteet, eli hankalat ihmiset kuin, että alan käymään toimistoissa taikka lääkityksissä. Työn jos saisin, niin miedot päihteetkin jäisi isolta osin pois.
Niinhän siinä käy valitettavan helposti, jos alkaa ottaa hoidon omiin käsiinsä etenkin jos lopettaa lääkityksen kokonaan hyvin äkkisesti. Minullakin nämä oireet johtuivat lääkkeiden oma-aloitteisesta tilapäisestä vähentämisestä. Tänään keskustelin psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa viime viikon oireista, ja hän sanoi niiden lähennelleen psykoottista tilaa. Onneksi hain apua. Kaikki tahot (päiväkoti, psykiatrinen sh jne) ovat kehottaneet, että hae ihmeessä apua, kun on paha tilanne. Onneksi olen jo alkanut oppia toimia joustavasti sairauteni kanssa (yli 15 v kokemusta). Huomaan itse sairauteni oireet ja pyrin silloin korjaamaan lääkitystä, lähinnä antipsykoottista. Ja olen oppinut milloin on aika soittaa apua (lapsen takia tietysti). Onneksi viime viikkoinen on ohi ja pääsin säikähdyksellä. Toivon sinullekin hyvää mieltä ja vointia!!!
Uskoisin, että olotilasi johtuu siitä, että koko ajan ajattelet ja pelkäät jotakin psykoosia ja epätodelisen huonoa olotilaa. Todellisuudessa hyvinvointi saavutetaan huolettomuudella ja murheettomuudella ja sillä että mielessäsi pyörii hieman arkisemmat ajatukset. Mielenterveydenhoidosta tekee huonon juuri se, että hoidoissa vatvotaan jotain täysin turhaa ja epäolennaista. Mikäli jotain huono oloa pelkäät, nin ajatteleppas niitä huumehörhöjä jotka pyörivät koko ajan ulkona tästä maailmasta. Kyllä ne psykoosilääkkeet on tarkoitettu hieman tyhmempien luulotautilääkkeiksi.
Oireesi siis johtuivat lääkkeiden vähentämisestä ja jos et olisi ikinä alkanut lääkkeitä syödä niin mitään oireita (muutoksia olotilassa,vieroitusoireita tai vaikeuksia kohdata omia tunteita tai pelkoja yms.)ei olisi tullut ollenkaan.
psykoosia, koska puhut tuollaisia. Minä valitettavasti olen.Silloin on itsensäkin kannalta parempi syödä lääkkeitä.
Parempi sekin, että pitää itsestään huolta ja on huolissaan itsestään kuin että omalla huonovointisuudellaan tölvii muiden asioita. Lääkkeet ei ole ratkaisu siltikään. Tavanomaiset menetelmät eli ruoka, lepo ja arkiaktiviteetit riittävät. Oman rauhan jokainen todellakin tarvitsee ja mt-hoito helpostikkin häiriköi ihmisten omaa rauhaa ja itsenäisyyttä ja vie sen saavutetun hyvinvoinnin.
Hän on vanhanpuoleinen mies joka kovalla innolla aloittaa aina vaan uusia toinen toistaan suurempia projekteja, vaikka entisetkin on kesken. Innokkaan alun jälkeen projekti jää ihan kuin vain väliaikaisesti kesken kun hän aloittaa taas jälleen kerran taas uuden projektin.
Miehen on hyvin vaikea saada mitään valmiiksi koska hänellä on leikkimisasenne projekteihinsa, vaikka sitoutuminen olisikin perusteltua silloin kun projekti tehdään toisten rahoilla.
Arvelen ettei hän käytä mitään psyykelääkkeitä mutta maallikkona arvelen ettei niistä olisi mitään apua koska lääkkeet eivät muuta käyttäjänsä asenteita.
Mielenkiintoista kuinka vähäpätöisistä asioista pääsee suljetulle, mutta tuon kaltaiset soheltajat jäävät ilman hoitoa.
suljetulla osastolla ?
Kyllä. Hullu kuin pullosta tullut.
Kyllä tällä soheltajalla vihamiehiä riittää, mutta silti hän ei tietääkseni ole joutunut vaikeuksiin sosiaalisysteemin kanssa. Osaa hyvin suojata selustansa.
Se ehkäpä johtuu siitä että hän ei kulje ainakaan kovin paljoa psykologian käyttäjien seurassa. Hän nimittäin ei usko psykologian tekevän ihmisestä erehtymätöntä.
Hän on kyllä periaatteessa ihan mukava, hänellä on paljon tuttuja ja ei ole mitenkään pelottavan oloinen mies.
Tuollaiset harmittomat kylähullut ovat kauppalan piristys, toki tietyin varauksin.
Ihan hyvä kun sosiaalisysteemi on jättänyt hänet rauhaan.
Ei siinä varmastikkaan hoidon perusteet ole täyttynyt, mutta kyse saattaa olla myös siitä, että urakkasopimukset ovat olleet jotain muuta kuin ollaan ympäristölle annettu ymmärtää ja asian näin ollessa kylähullun juttu on vain mustamaalausta.