Olen ajautunut hoitoalalle,lähihoitaja.En taida kohta jaksaa työtäni,teen pätkätöitä,voi helvetti että olen väsynyt kulkemaan paikasta toiseen. Olin pari vuotta putkeen kotipalvelussa, mutta paloin loppuun ja sen jälkeen..pätkätöitä.
Olen liikaa ajatuksissani,onneksi selvisin vihantuneista, ahdistuksesta,itsetuhoisista ajatuksista hengissä. MTT:s psyk.sh jätti minut oman onneni nojaan, hän ei pysty enää auttamaan minua.Olen käynyt hänen luonaan useita vuosia.Noin 6v. sitten sekosin pahemman kerran jouduin päiväsairaalaan hoitoon. En suostunut syömään lääkkeitä,en syönyt ja laihduin n.15kg.Menetin täysin elämänhaluni.
En luota itseeni,koen tunteet voimakkaina öisin mutta onneksi sain 2vk:a sitten lääkkeen ja lääkärille on aika´viikon päästä. Olen elänyt valheessa niin pitkään että ulospääsy on vaikeaa, vaikea selittää..
Olen liikaa ajatuksissani,onneksi selvisin vihantuneista, ahdistuksesta,itsetuhoisista ajatuksista hengissä. MTT:s psyk.sh jätti minut oman onneni nojaan, hän ei pysty enää auttamaan minua.Olen käynyt hänen luonaan useita vuosia.Noin 6v. sitten sekosin pahemman kerran jouduin päiväsairaalaan hoitoon. En suostunut syömään lääkkeitä,en syönyt ja laihduin n.15kg.Menetin täysin elämänhaluni.
En luota itseeni,koen tunteet voimakkaina öisin mutta onneksi sain 2vk:a sitten lääkkeen ja lääkärille on aika´viikon päästä. Olen elänyt valheessa niin pitkään että ulospääsy on vaikeaa, vaikea selittää..
Vastaukset 3
Vanhimmat
1 v. vuorotteluvapaata ja
uusi ammatti.
Kiitos vinkistä, mutta...
Minulla ei ole vakituista työtä eikä tällä hetkellä edes määräaikaista sijaisuutta. Joutuisin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Nostamaan opintotukea ja laskemaan joka pennin.Olen ajatellutkin jotakin toista ammattia,mutta en vielä tiedä mikä kiinnostaisi niin paljon että jaksaisin lukea useamman vuoden.
OLISIKO JOKU AMMATIN VAIHTANUT NIIN KILTTI JA KERTOISI KOKEMUKSESTAAN MINULLE!? PLIIS
Hmm, olen kohta kolmekymppinen nainen, sinkku sellainen. Olen kokeillut elämäni aikana ns. vaikka mitä ja tullut siihen tilanteeseen että oma alani on vasta nupuillaan, kuten identiteettinikin. Tällä hetkellä ajattelen mennä yliopistoon koska se on vain välivaihe sille mitä oikeasti ja todennäköisesti haluan. Ajattelen, että nyt kun minulla on voimia niin lähtisin sille tielle, koska lopunikäinen ammatista toiseen seilaaminen ei huvita koska haluan itselleni elämän, perheen ja lapsia. Seuraavat kolmekymmentä vuotta voivat riippua siitä miten panostan asioihini juuri nyt. En voisi KUVITELLAKAAN hikoilevani minulle sopimattomassa työympäristössä (kiire, melu, kuppikunnat, pakkohymyasiakaspalvelu, energiaa vievät vaivaiset vain muutamia epäkohtia mainitakseni) rahan tai sosiaalisen pakon vuoksi...
Harmi että monesta ammatista on niin hieno mielikuva ja lopultakin sen kuormittavuus ja oikea työnkuva onkin sitten jotain vallan muuta...
Olen harmistunut koska kaikkien suomalaisten oletetaan tekevän kahtasataa prosenttia työajasta(kahden ihmisen työt) yhden palkalla, aivan liian monella alalla. Samaan aikaan suuri joukko työhaluisia ammattiinsa tyytyväisiä ihmisiä etsii koulutustaan vastaavaa työtä. Terveyskeskukset, hotelli ja ravintola, opetus- ja erityisopetus, poliisi... Kaikki ns. epäakateemiset alat... Ylikuormitettuja kaikki tyynni.
Työvoimatoimisto järjestää kursseja joilla kierrätetään työvoimaa ns. kuluttavilla aloilla. Tai antaa suosituksen hakeutua johonkin työvoimatuettuun paikkaan jonne soveltuminen lienee vähintäänkin kyseenalaista jos ei "papua" löydy... Ja kuinkas heittopussilta semmoista nyt löytyisikään?
Olen kiitollinen siitä että olen käynyt pahoja masennuksia läpi, koska se on mielestäni mielen oma keino kertoa ihmiselle ihmisestä itsestään jotain. Rajoja, kenties. Kokeiltaviksi vaan rikottaviksiko..?
Meitä ihmisiä on erilaisia. Ei kaikista voi tulla automekaanikkoja tai lääkäreitä. Kun löytää tiensä voi olla onnellinen:) Pääasia että karistaa huonon kylän tomut taakseen ja kuulostelee lähinnä itseään.
Onnea sinulle hoitaja ja kärsivällisyyttä. Pääasia että hoitaja hoitaa nyt itsensä:)