AinaTaasKaikkiMiksjustmulle

Voi kyllikki kökkönen. TAAS mulle kävi näin. KAIKKI mun kaverini on irtisanonut sopimuksensa mun kaa. Haluaisin olla hyvä ja ystävällinen mutta kun oon niin perhanan masentunut. Minkä minä sille teen jos koko ajan mietin itteeni ja minulle tulee pelkoja sosiaalisista tilanteista. En haluis olla paha. Tiedän, että pidättelen tunteita sisälläni ja olen hiljainen ja tuomitsen ihmisiä ja halveksun tyhmiä. Rievon itsesäälin ja AllMighty fiiliksen välillä. Kun katselen itseäni ulkoa päin, nään tuijottelevan vakavan ihmisen joka miettii aina kaiken tarkoitusta ja totuutta. Jos vapautuneesti avaisin suuni, sanoisin varmaan jotain tyhmää tai rumaa jostain ihmisestä, tai paljastaisin itsestäni liikaa. Olenko tyhjäpää, kun olen hiljaa koko ajan, olen menettäny kommunikointi kykyni, olenko.
Tunnetteko saman lailla, kokoonnutaanko haukkumaan ihmisiä ja olemaan viisaampia kuin kukaan ennen, typerääkö. Tuntuu siltä, mutta niin ajattelen. Mitä ihmettä sitä pihtaa ajatusta. Olenko niin ylpeä ettei sanani ja opetukseni ole halvoille korville (käytännössä puhun vain itselleni) vai pelkäänkö sitä tumitsemista jotka sanani saa - Olenkin huono ja tyhmä. Voisinko olla vaan tavallisesti, tyhmä ja välillä hyvinä hetkinä sanoa jotain hauskaa. Käytännössä osakseni on tullut eristäytynyt yksinäinen suojassa oleva erakko, mutta nään itseni ylimahtavaksi tyypiksi, mikä ristiriita, saavuttaisin niinpaljon enemmän jos olisin keskiverto, eli en pihtaisi ajatuksiani ja hyväksyisin heikkouteni. Mitä mieltä olette vai onko tässä ollenkaan mieltä