Voi kyllikki kökkönen. TAAS mulle kävi näin. KAIKKI mun kaverini on irtisanonut sopimuksensa mun kaa. Haluaisin olla hyvä ja ystävällinen mutta kun oon niin perhanan masentunut. Minkä minä sille teen jos koko ajan mietin itteeni ja minulle tulee pelkoja sosiaalisista tilanteista. En haluis olla paha. Tiedän, että pidättelen tunteita sisälläni ja olen hiljainen ja tuomitsen ihmisiä ja halveksun tyhmiä. Rievon itsesäälin ja AllMighty fiiliksen välillä. Kun katselen itseäni ulkoa päin, nään tuijottelevan vakavan ihmisen joka miettii aina kaiken tarkoitusta ja totuutta. Jos vapautuneesti avaisin suuni, sanoisin varmaan jotain tyhmää tai rumaa jostain ihmisestä, tai paljastaisin itsestäni liikaa. Olenko tyhjäpää, kun olen hiljaa koko ajan, olen menettäny kommunikointi kykyni, olenko.
Tunnetteko saman lailla, kokoonnutaanko haukkumaan ihmisiä ja olemaan viisaampia kuin kukaan ennen, typerääkö. Tuntuu siltä, mutta niin ajattelen. Mitä ihmettä sitä pihtaa ajatusta. Olenko niin ylpeä ettei sanani ja opetukseni ole halvoille korville (käytännössä puhun vain itselleni) vai pelkäänkö sitä tumitsemista jotka sanani saa - Olenkin huono ja tyhmä. Voisinko olla vaan tavallisesti, tyhmä ja välillä hyvinä hetkinä sanoa jotain hauskaa. Käytännössä osakseni on tullut eristäytynyt yksinäinen suojassa oleva erakko, mutta nään itseni ylimahtavaksi tyypiksi, mikä ristiriita, saavuttaisin niinpaljon enemmän jos olisin keskiverto, eli en pihtaisi ajatuksiani ja hyväksyisin heikkouteni. Mitä mieltä olette vai onko tässä ollenkaan mieltä
Tunnetteko saman lailla, kokoonnutaanko haukkumaan ihmisiä ja olemaan viisaampia kuin kukaan ennen, typerääkö. Tuntuu siltä, mutta niin ajattelen. Mitä ihmettä sitä pihtaa ajatusta. Olenko niin ylpeä ettei sanani ja opetukseni ole halvoille korville (käytännössä puhun vain itselleni) vai pelkäänkö sitä tumitsemista jotka sanani saa - Olenkin huono ja tyhmä. Voisinko olla vaan tavallisesti, tyhmä ja välillä hyvinä hetkinä sanoa jotain hauskaa. Käytännössä osakseni on tullut eristäytynyt yksinäinen suojassa oleva erakko, mutta nään itseni ylimahtavaksi tyypiksi, mikä ristiriita, saavuttaisin niinpaljon enemmän jos olisin keskiverto, eli en pihtaisi ajatuksiani ja hyväksyisin heikkouteni. Mitä mieltä olette vai onko tässä ollenkaan mieltä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olin hirveän mustasukkainen. Inhosin itseäni sen takia, mutten voinut sille mitään, että vaikka kuinka päätin taas muuttua, toistin samoja virheitä ja jauhoin epäluuloisena kaikkea p..kaa miehelleni. Mietimme jo eroakin tuon piirteeni vuoksi vaikka muuten kaikki oli hyvin.
Sitten menin homeopaatille ja sain kukkatippoja. Kuulostaa todella saamattomalta- kukkatipat. Mutta ihme on tapahtunut. En kiellä, ettenkö olisi edelleen mustis, mutta enää en ihan oikeasti tunne sitä tuskaa turhasta.
Lue netistä Bachin kukkaterapiasta;
http://personal.inet.fi/yritys/qii/bach.html
siellä on lista tipoista ja varmasti löydät omaa tyyppiäsi, varmaan monestakin tipasta. Kannattaisi pyytää apuja kokeneemmilta kun etsit oikeaa tapaa käyttää niitä. Itse ainakin pyysin ja sain avun.
Kukkaterapian tarkoitus on nimenomaan häivyttää huonoja piirteitä ja tuoda esiin paremmat puolet. Eli nuo huonot piirteet, joita luettelit itsessäsi olevan, eivät ole SINUA. Siksi niille voi tehdä jotain. Tuollaiset lieveominaisuudet tarttuvat takkiin elämän varrella syystä tai toisesta. Minulla ainakin oli pohjimmiltaan huono itsetunto lapsuuden haavoista johtuen.
Onnea matkaan! Voin lämpimästi suositella tällaista pehmeää apua- elämäsi voi olla toinen:)
tuntuu samalta. ehkä me masentuneet mietiskelijät ollaan tavalisten ihmisten mielestä rasittavia, ite ainakin sain käytökselläni (liittyi siihen tietty muutaki) karkotettua kaverini. ja nyt entistä masentuneempi ja mietteliäämpi :/ mut jos haluut antaa mailisi niin voitas vaikka kirjotella ja yrittää nousta vähän ylemmäs kuin muut.
kukkaterapia juttu taisi olla mainos...
Joo, mainokselta se mustakin tuntu. Olen hieman huono kirjoittelemaan, mutta katotaan mitä siitä tulee, yritän ainakii. =)