Tutkimus lesboperheissä kasvaneista lapsista

Käytätpä hienoja sanankäänteitä peittääksesi sen, ettet voi myöntää erehtyneesi. Kvantitatiiviset tutkimukset ja yleistettävyys populaatioon... Niinpä niin. Ei kai homoseksuaalisten ihmisten perheitä koskevaa tutkimusta voikaan yleistää koko populaatioon, vaan se on osoitus siitä, että valtaosin homoseksuaalien perheissä kasvaneet lapset ovat kehittyneet täysion normaalisti ja menestyneet elämässään hyvin.

Kaipaamiasi "kriittisiä tuloksia" olisivat varmaan olleet negatiiviset tulokset? Olisiko niitä pitänyt keksimällä keksiä, jos negatiivisia tuloksia ei ollut? Sekö olisi hyvän tieteellisen tutkimuksen periaatteiden mukaista?

Kyseisessä tekstissä viitataan toistuvasti kansainvälisiin tutkimuksiin, joilla on saatu samankaltaisia tuloksia. Sivuutat ne ilmeisesti täysin, koska et voi uskoa, että sama tutkimustulos on saatu niissäkin? Varsin läpinäkyvää.

Eikä missään ole todistettu sitä, että homovanhempien lapset pärjäisivät paremmin elämässään. Sehän lesbojen kantava argumentti on. Ja sille ei ole pohjaa. Pelkkiä kvalitatiivisia, kuvailevia tutkimuksia, jotka kuvaavat vain kohdetta. Ainoastaan kvantitatiivisilla tutkimuksilla voidaan tehdä yleistyksiä suurempaan populaatioon, silloinkin vain harkiten ja varovaisuutta noudattaen.

Pahoittelen "hienojen sanojen" käyttöä.

mamma75 kirjoitti:

Eikä missään ole todistettu sitä, että homovanhempien lapset pärjäisivät paremmin elämässään. Sehän lesbojen kantava argumentti on. Ja sille ei ole pohjaa. Pelkkiä kvalitatiivisia, kuvailevia tutkimuksia, jotka kuvaavat vain kohdetta. Ainoastaan kvantitatiivisilla tutkimuksilla voidaan tehdä yleistyksiä suurempaan populaatioon, silloinkin vain harkiten ja varovaisuutta noudattaen.

Pahoittelen "hienojen sanojen" käyttöä.

Lue lisää

jo levyä tai toinen cd.n puoli ;) samaa litaniaa puheenvuorosi koko ajan.

p.s SAAT enemmän vastakaikua pulinoillesi menemällä kaltaistesi joukkoon Pieni vinkki ;) ja *haukotus*

ntympääntynyt kirjoitti:

jo levyä tai toinen cd.n puoli ;) samaa litaniaa puheenvuorosi koko ajan.

p.s SAAT enemmän vastakaikua pulinoillesi menemällä kaltaistesi joukkoon Pieni vinkki ;) ja *haukotus*

Lue lisää

Pakkoko se on klikata auki minun kirjoituksiani? Ja jos oikein sappi kiehahtaa, niin siinä selaimen oikeassa ylänurkassa on sellainen rasti. Siitä kun painaa, niin selain menee kiinni. Ei tarvii lukea enää mitään.

mamma75 kirjoitti:

Pakkoko se on klikata auki minun kirjoituksiani? Ja jos oikein sappi kiehahtaa, niin siinä selaimen oikeassa ylänurkassa on sellainen rasti. Siitä kun painaa, niin selain menee kiinni. Ei tarvii lukea enää mitään.

Lue lisää

sellaistakin voisi tehdä ja sulkea sivuston, mutta kun koen tämän palstan omanlaisekseni, muuten herää kysymys eräs
mitä sinä täällä teet?

Koetan pysyä mitä milloinkin satun kirjoittamaan asialinjalla ja omilla aloillani ja luen vasemmasta yläkulmasta mikä on sivusto.

mamma75 kirjoitti:

Pakkoko se on klikata auki minun kirjoituksiani? Ja jos oikein sappi kiehahtaa, niin siinä selaimen oikeassa ylänurkassa on sellainen rasti. Siitä kun painaa, niin selain menee kiinni. Ei tarvii lukea enää mitään.

Lue lisää

Mulle on jäänyt hieman epäselväksi tuo argumentointisi.

Peräänkuulutatko jotain kvantitatiivista onnellisuusmittaristoa, joka ristiriidattomasti kertoo koko maailmalle, miten homoperheissä kasvaneet nuoret aikuiset voivat?

Miten ihmeessä irrotat heidän henkisen hyvinvointinsa muusta kontekstista siten, että voit osoittaa eri tekijät nimenomaan vanhempien homoseksuaalisuudesta johtuviksi (etkä esimerkiksi siitä, että pikku-Aleksin luokalla sattui olemaan paikallisen mafioson kaksi vähäjärkistä poikaa, jotka hakkasivat kaikki kynnelle kykenevät)?

Miten voidaan edes kuvitella, että tällaista ilmiötä tutkittaisiin muuten kuin tapauskohtaisesti? Tausta, lapset, vanhemmat, suku, kulttuuri, elämänkokemukset ovat jokaisella perheellä ainutlaatuiset, ei niitä voi vertailla. Miten teet 500 erilaisen casen pohjalta yleistyksiä?

Muuten, mikään tieteellisen tutkimuksen lähestymistapa ei tuota natsimallisia "totuuksia", jotka nähtyään voisi tuumata, että "enpä salli hedelmöityshoitoja lesboperheissä" (tai sama toisinpäin). Tutkimus tuottaa parhaimmillaan hyvin perusteltuja pieniä tiedonmurusia maailman ilmiöistä. Arvokysymykset ovat osa tätä keskustelua, ja joissakin asioissa edetään lähes puhtaasti arvojen pohjalta.

tutkija2 kirjoitti:

Mulle on jäänyt hieman epäselväksi tuo argumentointisi.

Peräänkuulutatko jotain kvantitatiivista onnellisuusmittaristoa, joka ristiriidattomasti kertoo koko maailmalle, miten homoperheissä kasvaneet nuoret aikuiset voivat?

Miten ihmeessä irrotat heidän henkisen hyvinvointinsa muusta kontekstista siten, että voit osoittaa eri tekijät nimenomaan vanhempien homoseksuaalisuudesta johtuviksi (etkä esimerkiksi siitä, että pikku-Aleksin luokalla sattui olemaan paikallisen mafioson kaksi vähäjärkistä poikaa, jotka hakkasivat kaikki kynnelle kykenevät)?

Miten voidaan edes kuvitella, että tällaista ilmiötä tutkittaisiin muuten kuin tapauskohtaisesti? Tausta, lapset, vanhemmat, suku, kulttuuri, elämänkokemukset ovat jokaisella perheellä ainutlaatuiset, ei niitä voi vertailla. Miten teet 500 erilaisen casen pohjalta yleistyksiä?

Muuten, mikään tieteellisen tutkimuksen lähestymistapa ei tuota natsimallisia "totuuksia", jotka nähtyään voisi tuumata, että "enpä salli hedelmöityshoitoja lesboperheissä" (tai sama toisinpäin). Tutkimus tuottaa parhaimmillaan hyvin perusteltuja pieniä tiedonmurusia maailman ilmiöistä. Arvokysymykset ovat osa tätä keskustelua, ja joissakin asioissa edetään lähes puhtaasti arvojen pohjalta.

Lue lisää

Lesbojen on syytä siis jättää sikseen väittämät, että homoperheissä kasvaneet lapset ovat elämässään menestyvämpiä, tms., koska asiaa ei voida kiistattomasti mainitsemistasi syistä johtuen todistaa.

mamma75 kirjoitti:

Lesbojen on syytä siis jättää sikseen väittämät, että homoperheissä kasvaneet lapset ovat elämässään menestyvämpiä, tms., koska asiaa ei voida kiistattomasti mainitsemistasi syistä johtuen todistaa.

Lue lisää

sama vanha levy edelleen.. En vastaa enää anteeksi millekään tahoille joiden kanssa ei voi keskustella edes hivene järjellisesti ja kysymykseenkin olisi kohteliasta vastata..vai??

Kysymys uudelleen jos vaikka lukihäiriö yllätti:
Mitä teet täällä?

Kysymys on siitä loppujen lopuksi miten lapset kasvatetaan EI kuka tai ketkä vertaan heteroihin, niin monia variaatitoita. Kuule olenpa tavannut sellaisia lapsia nuoria ja voin sanoa että hämmästyin todella kuinka hienoja ja kohteliaita he ovatkaan.

Tasapainottomuus tuli äsken mieleeni ainoastaan sinunlaistesi teksteistä....

Tutustu asioihin kunnolla ja avarra ahdasta elämääsi menemällä ulos ja näkemällä maailmaa.

Enkä jaksa samaa vanhaa mantraa, lukutaitoisina voitte mennä selailemaan vanhempia kommenttteja, kiitos.

Paltkaa kaikkine kommentteine asiaan sitten kun jotain UUTTA kommenmentoitavaa jota täällä ei ole jo käsitelty.

mamma75 kirjoitti:

Lesbojen on syytä siis jättää sikseen väittämät, että homoperheissä kasvaneet lapset ovat elämässään menestyvämpiä, tms., koska asiaa ei voida kiistattomasti mainitsemistasi syistä johtuen todistaa.

Lue lisää

mutta kerronpa kuitenkin. HS 29.1.2006. Mielipidepalstalla erittäin hyvin kirjoitettu juttu. Anna Tulipää, oikeustieteen tutkija. Lapsen etu ei toteudu syrjimällä vanhempia. Jos mahdollista niin kannattaa lukea tämä juttu.

Tinni-Tunni

mamma75 kirjoitti:

Lesbojen on syytä siis jättää sikseen väittämät, että homoperheissä kasvaneet lapset ovat elämässään menestyvämpiä, tms., koska asiaa ei voida kiistattomasti mainitsemistasi syistä johtuen todistaa.

Lue lisää

Tuskin tässä on kysymys paremmuudesta. Tasavertaisuus olisi mielestäni parempi termi. Siis homoseksuaalien yhtäläinen 'pätevyys' vanhemmuuteen suhteessa heteroseksuaaleihin.. Näissäkin keskusteluissa tulee toistuvasti ilmi yleiset käsitykset hyvästä vanhemmuudesta. Mikäli homoseksuaali täyttää nämä kriteerit, miksei hän voisi lasta kasvattaa? JA toisinpäin: mikäli heteroseksuaali täyttää nämä vaatimukset, hän olisi pätevä kasvattamaan lasta...

Ps. Ihmettelen kyllä suuresti myös viihtymistäsi tällaisella palstalla noine asenteinesi. Tuskinpa onnistut käännyttämään meikäläisiä, joten propagandasi ei uppoa kovinkaan hedelmälliseen maastoon.

mamma75 kirjoitti:

Lesbojen on syytä siis jättää sikseen väittämät, että homoperheissä kasvaneet lapset ovat elämässään menestyvämpiä, tms., koska asiaa ei voida kiistattomasti mainitsemistasi syistä johtuen todistaa.

Lue lisää

Lesbovanhempien "paremmuus" lienee kärjistetty vastaus näihin hyökkäyksiin heidän asemaansa vastaan vanhempina ylipäätään. Molemmat väitteet ovat perusteettomia. Ilmiö on ihmistieteissä vaikeimpia mahdollisia tutkittavia eikä näistä voi kukaan mennä mitään se-nyt-vaan-on-niin totuuksia laukomaan.

Toivoisi kuitenkin yleiseen keskusteluun sellaista näkökulmaa, jossa ymmärrettäisiin, että arkielämässä vanhemmuus ei määrity lesbouden kautta. Mitä tekemistä aikuisen ihmisen seksuaalisella identiteetillä on huolenpidon ja kasvatuksen kanssa sen enempää kuin vaikkapa lesboudella ja ammatilla & työskentelytavoilla? Toiset ovat ns. hyviä äitejä, toiset eivät, suuntautumisestaan riippumatta.

Sellaisen hypoteesin uskallan kuitenkin tässä vaiheessa asettaa, että tunnustetulla seksuaalisella identiteetillä on (välillinen) positiivinen yhteys myös lapsen hyvinvointiin. Verrattuna perheisiin, jossa kaappihomo isä tai naisista päiväunia näkevä muka-frigidi äiti ruokkivat ahdistuksen ja henkisen poissaolon ilmapiiriä.

No, en ole itse äiti eikä tähän oikein lisättävää jää, siis lopetan =)

tutkija2 kirjoitti:

Lesbovanhempien "paremmuus" lienee kärjistetty vastaus näihin hyökkäyksiin heidän asemaansa vastaan vanhempina ylipäätään. Molemmat väitteet ovat perusteettomia. Ilmiö on ihmistieteissä vaikeimpia mahdollisia tutkittavia eikä näistä voi kukaan mennä mitään se-nyt-vaan-on-niin totuuksia laukomaan.

Toivoisi kuitenkin yleiseen keskusteluun sellaista näkökulmaa, jossa ymmärrettäisiin, että arkielämässä vanhemmuus ei määrity lesbouden kautta. Mitä tekemistä aikuisen ihmisen seksuaalisella identiteetillä on huolenpidon ja kasvatuksen kanssa sen enempää kuin vaikkapa lesboudella ja ammatilla & työskentelytavoilla? Toiset ovat ns. hyviä äitejä, toiset eivät, suuntautumisestaan riippumatta.

Sellaisen hypoteesin uskallan kuitenkin tässä vaiheessa asettaa, että tunnustetulla seksuaalisella identiteetillä on (välillinen) positiivinen yhteys myös lapsen hyvinvointiin. Verrattuna perheisiin, jossa kaappihomo isä tai naisista päiväunia näkevä muka-frigidi äiti ruokkivat ahdistuksen ja henkisen poissaolon ilmapiiriä.

No, en ole itse äiti eikä tähän oikein lisättävää jää, siis lopetan =)

Lue lisää

Yhdyn koko vastaukseesi, tutkija2.

Ja erityisesti allekirjoitan myös tämän:
"Sellaisen hypoteesin uskallan kuitenkin tässä vaiheessa asettaa, että tunnustetulla seksuaalisella identiteetillä on (välillinen) positiivinen yhteys myös lapsen hyvinvointiin. Verrattuna perheisiin, jossa kaappihomo isä tai naisista päiväunia näkevä muka-frigidi äiti ruokkivat ahdistuksen ja henkisen poissaolon ilmapiiriä."

Lapsilla on herkkä vainu salattujen ja ahdistavien asioiden suhteen. Lisäksi he saattavat ottaa vastuun perheen onnettomasta ilmapiiristä, vaikkei se heistä johtuisikaan. On myös helpompi olla rehellinen ja avoin sellaiselle vanhemmalle, joka on rehellinen ja hyväksyy itsensä.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että lesboperheessä voi olla ahdistusta ja salailua, esim. alkoholismin takia. Mutta niin sitä voi olla heteroperheissäkin.

tutkija2 kirjoitti:

Lesbovanhempien "paremmuus" lienee kärjistetty vastaus näihin hyökkäyksiin heidän asemaansa vastaan vanhempina ylipäätään. Molemmat väitteet ovat perusteettomia. Ilmiö on ihmistieteissä vaikeimpia mahdollisia tutkittavia eikä näistä voi kukaan mennä mitään se-nyt-vaan-on-niin totuuksia laukomaan.

Toivoisi kuitenkin yleiseen keskusteluun sellaista näkökulmaa, jossa ymmärrettäisiin, että arkielämässä vanhemmuus ei määrity lesbouden kautta. Mitä tekemistä aikuisen ihmisen seksuaalisella identiteetillä on huolenpidon ja kasvatuksen kanssa sen enempää kuin vaikkapa lesboudella ja ammatilla & työskentelytavoilla? Toiset ovat ns. hyviä äitejä, toiset eivät, suuntautumisestaan riippumatta.

Sellaisen hypoteesin uskallan kuitenkin tässä vaiheessa asettaa, että tunnustetulla seksuaalisella identiteetillä on (välillinen) positiivinen yhteys myös lapsen hyvinvointiin. Verrattuna perheisiin, jossa kaappihomo isä tai naisista päiväunia näkevä muka-frigidi äiti ruokkivat ahdistuksen ja henkisen poissaolon ilmapiiriä.

No, en ole itse äiti eikä tähän oikein lisättävää jää, siis lopetan =)

Lue lisää

että melkein jokaisella heteronaisella on omakohtaista kokemusta seksuaalisuuteen liittyvän kaksinaismoralismin ahdistavuudesta, jos vain asiaa rehellisesti itselleen avaa (mikä on kyllä tabu).

Lähes poikkeuksetta kuuttakymmentä käyvien - ja nuorempienkin - pitkään aviossa olleiden naisten kommentit keskusteluissa, joissa on avoimesti puhuttu naisten seksuaalisuudesta, ovat olleet minun suuntaani jotenkin piilotellusti katkeran vihamielisiä tähän suuntaan:
1. Mies ja nainen ovat erilaisia ja naiselle seksi ei ole tärkeää, mies taas ei voi "vietilleen" mitään.
2. Naisen täytyy hyväksyä miehen erilaisuus ja mukautua siihen. Jopa syrjähyppyilevää miestä pitää ymmärtää avioliiton ja lasten takia.
3. Naiselle on tärkeää turvallisuus. Pitkässä avioliitossa muodostuu henkinen side (useimmiten samaa kuin työnjako: mies vaihtaa renkaat ja allekirjoittaa asuntokaupat ja katselee mäkihyppyä ja vaimo hoitaa pyykit ja menee keittiöön mäkihypyn ajaksi.)
4. Seksistä ei puhuta. Ikäkriisien kohdalla syödään masennuslääkkeitä.

Itse otin oman elämäni itselleni vasta noin kolmekymppisenä, olen nyt nelissäkymmenissä. Vanhemmuutta olen joutunut elämään ja pohtimaan molemmissa konteksteissa. Koko pitkän sepustuksen pointti on, ettei edes se perinteinen ja "ideaali" heteronaisen ja -miehen malli anna ahdistamatonta ja tyydyttävää pohjaa kokonaiselle, onnelliselle ja rakkaudentäyteiselle elämälle, kasvulle ja minä-kuvalle. Se antaa vain helposti nimettäviä piilopaikkoja ongelmille.

Enkä edes maininnut mitään näihin kuvioihin liittyvien kierojen käyttäytymismallien ilmenemisestä. Suoraan sanottuna usein minusta tuntuu, että seksuaaliseen erilaisuuteen kohdistuva ennakkoluuloisuus johtuu paljolti siitä, että meillä "poikkeavilla" asiat ovat pöydällä, niistä puhutaan ja joku onnistuu jopa niiden kanssa elämään onnellisena.

lisään kirjoitti:

että melkein jokaisella heteronaisella on omakohtaista kokemusta seksuaalisuuteen liittyvän kaksinaismoralismin ahdistavuudesta, jos vain asiaa rehellisesti itselleen avaa (mikä on kyllä tabu).

Lähes poikkeuksetta kuuttakymmentä käyvien - ja nuorempienkin - pitkään aviossa olleiden naisten kommentit keskusteluissa, joissa on avoimesti puhuttu naisten seksuaalisuudesta, ovat olleet minun suuntaani jotenkin piilotellusti katkeran vihamielisiä tähän suuntaan:
1. Mies ja nainen ovat erilaisia ja naiselle seksi ei ole tärkeää, mies taas ei voi "vietilleen" mitään.
2. Naisen täytyy hyväksyä miehen erilaisuus ja mukautua siihen. Jopa syrjähyppyilevää miestä pitää ymmärtää avioliiton ja lasten takia.
3. Naiselle on tärkeää turvallisuus. Pitkässä avioliitossa muodostuu henkinen side (useimmiten samaa kuin työnjako: mies vaihtaa renkaat ja allekirjoittaa asuntokaupat ja katselee mäkihyppyä ja vaimo hoitaa pyykit ja menee keittiöön mäkihypyn ajaksi.)
4. Seksistä ei puhuta. Ikäkriisien kohdalla syödään masennuslääkkeitä.

Itse otin oman elämäni itselleni vasta noin kolmekymppisenä, olen nyt nelissäkymmenissä. Vanhemmuutta olen joutunut elämään ja pohtimaan molemmissa konteksteissa. Koko pitkän sepustuksen pointti on, ettei edes se perinteinen ja "ideaali" heteronaisen ja -miehen malli anna ahdistamatonta ja tyydyttävää pohjaa kokonaiselle, onnelliselle ja rakkaudentäyteiselle elämälle, kasvulle ja minä-kuvalle. Se antaa vain helposti nimettäviä piilopaikkoja ongelmille.

Enkä edes maininnut mitään näihin kuvioihin liittyvien kierojen käyttäytymismallien ilmenemisestä. Suoraan sanottuna usein minusta tuntuu, että seksuaaliseen erilaisuuteen kohdistuva ennakkoluuloisuus johtuu paljolti siitä, että meillä "poikkeavilla" asiat ovat pöydällä, niistä puhutaan ja joku onnistuu jopa niiden kanssa elämään onnellisena.

Lue lisää

hyviä ajatuksia monelta kirjoittajalta.

"Lähes poikkeuksetta kuuttakymmentä käyvien - ja nuorempienkin - pitkään aviossa olleiden naisten kommentit keskusteluissa, joissa on avoimesti puhuttu naisten seksuaalisuudesta, ovat olleet minun suuntaani jotenkin piilotellusti katkeran vihamielisiä"

Siinäpä se. "Sulje silmäsi ja ajattele isänmaata"; joskus olen valvottuina aamuyön tunteina miettinyt millainen kirjallinen tunkio syntyisi minuuteensa ja seksuaalisuuteensa pettyneiden naisten elämäkerroista. Päällisin puolin nämä naiset ovat murrosiästä asti esittäneet sitkeää sissiä ja nielleet kaiken sonnan mitä elämä on eteen lykännyt. Harvalle on tullut mieleen tehdä asioille jotain - parempi ilmeisesti olla turvallisesti onneton kuin kaoottisesti onnellinen.

Mun ikäpolvelleni tämä Suomi-nostalgian hengessä kärsitty isänmaallinen kituutus kymmenen synnytyksen kera on täysin vierasta. Silti hirvittää, miten suuri osa tuntemieni naisten identiteetistä onkaan miehen varassa. Käytännössä yhä useamman miehen, ei sen yhden, joka 16-vuotiaana seurojentalolla tanssiin haki.

Onhan meillä kaikilla ongelmamme, mutta jokaisen pitäisi edes yrittää saada minäkuvansa palaset paikalleen ilman toisen ihmisen apua. Olemattoman itsetunnon varaan rakennettu idylli ja läheisiin takertuminen on vuosikymmenten mittainen kärsimys sekä itselle että perheelle.

Ehkä hirtehisesti sanottu, mutta joskus olen suorastaan pirun tyytyväinen lesbouteeni. Mulle oma paikka maailmassa on ollut lapsesta asti itsestään selvyys. En mukaudu kehenkään, paitsi siihen mitä itse olen.