lopettamisesta

Spekuloin:

Voihan sitä olla käyttämättä samojen kavereiden kanssa joiden kanssa on joskus käyttänyt. Varsinkin jos se oikeasti on ollut viihdekäyttöä. Voi olla, että useimmiten kieltäytyykin vauhtiviivoista, vaikka olisikin perjantai-iltana kaverinsa luona ennen klubille menoa. Koska hänellä ei varmaankaan ole suuria omantunnon tuskia käytöstään, sillä se ei ole ainakaan sinun tekstistä päätellen ollutkaan mikään ongelma, niin uskon, että ehkä joskus juhlapäivänä tai isompien bileiden alla saattaa viivan vetäistä. Ei se niin vaarallista jos hän ei kuitenkaan palaa omaan viihdekäyttöönsä. Kerran-kaksi vuodessa jos viivan vetää, ei se tapa ketään. (Ellei se viiva ole gemmi puhdasta = tyhmyyttä.)

Se kannabis taskussa, älä huoli. Se ei ole porttihuume. Jos hän kannabista silloin tällöin polttelee, niin kokeile mukana niin tiedät millaista se on. Piriin en suosittele koskemaan. Koita olla syyttämättä, sillä hyökkäys johtaa puolustukseen. Avoimuus saattaa johtaa avoimuuteen. Pyydä häntä näyttämään miltä se pilvenpoltto tuntuu ja siinä samalla savujen seurassa voit kysellä siitä pirinkäytöstä. - Mutta kuten sanoin: Älä mene piriä vetelemään.

Rikkoo paikkoja. TJEU: Andy McCoyn vanhat hampaat.

... Täällä kannabikseton jo kolmatta vuotta naimisiinmenon ehtona :)

Piri on aine siinä missä muukin. Jos poikakaverisi oli satunnais/viihdekäyttäjä eikä riippuvainen niin silloin irtaantuminen on todellakin mahdollista, tuossa tilanteessa varmaankin lähes automaattista. Itsellänikin oli helppoa jättää kannabis.

Tosin "retkahtaminen" on myös yhtä helppoa vaikka perheriidan päätteeksi kun tahtoo irroitella ja tietää ettei ole ongelmaa kun on ollut vaikka puoli vuotta erossa. Voi olla että joskus jos satun vaikka hollannissa piipahtamassa niin saattaa jointti tai pari syttyä ihan huomaamatta. Mut mut. Ehkä vaan olen roisto?

Vaikea sanoa. Jos hän ei ole ongelmainen ja on kaikessa mukana niin silloin satunnainen pirinkäyttökään tuskin on ongelma kuin ehkä lupauksen rikkomisen suhteen. Olenhan itsekin rikkonut jo joitain lupauksia joita olen tehnyt vaimolleni, tosin en huumeiden suhteen vaan muiden paheiden.

Ollaan ihmisiä kun täydellisiä ei voida olla, jokainen mokaa, jokainen erehtyy mutta jos ihmiset antaa tilaa ja osaa hävetä ja nöyrtyä mokiensa kanssa ja koittaa muuttaa toimintaansa oli se kuinka hankalaa tahansa niin rakkaus kuitenkin voittaa anteeksiannon ja luottamuksen kautta. Tää on mun ohjenuorani ja tän ansiosta mulla liitto pelaa varsin hyvin, ei täydellisesti mutta hyvin silti.

HYVÄ ESIMERKKI MITEN ASIAT SAADAAN TUNTUMAAN HARMITTOMILTA. ENNEN NÄITÄ "VIIHDEKÄYTTÄJIÄ" KUTSUTTIIN NARKOMAANEIKSI!

Ota ja lähde!

Miksi ihmeessä olet noin epäilyttävän ihmisen kanssa? Kuulutko kenties niihin reppanoihin -naisiin jotka yrittävät saada kumppaneitansa muuttumaan?

Hukkaat elämäsi. Kyllä monet naiset ovat heikkoja. Mutta minäpä en. Valitsen puolisoni kunnollisten ihmisten joukosta enkä yritä kerjätä säälipisteitä.

Herää.